Lue keskustelun säännöt.
Kielen opiskelu kansalaisopistossa - kokemuksia?
07.04.2011 |
Haluaisin kuulla kokemuksia muilta jotka opiskelevat vierasta kieltä kansalaisopistossa.
Oletko tyytyväinen opetukseen? Onko opettaja motivoitunut? Mitkä ovat omat tavoitteesi?
Itse opiskelen pienehköllä paikkakunnalla vierasta kieltä pienehkössä ryhmässä, joka oli ollut käynnissä vuoden ennenkuin itse tulin siihen (olin lukenut kieltä aiemmin lukiossa).
Ihmettelen sitä millaista tohellusta ryhmän toiminta on. Opettajalla useita ryhmiä eri paikkakunnilla ja hän ei pidä mitään kirjaa eri ryhmien etenemisestä: joka tapaaminen alkaa yleisellä sekoilulla siitä missä kappaleessa ollaan ja mitä tehtäviä tehty ja tarkistettu. JOskus tehtävät tehdään ja tarkistettaan kahteen kertaan. Kuunteluharjoituksia ei ole koskaan ja opppikirjaa edetään tuskallisen hitaasti. MInkäänlaisia kokeita tai mitään testausta ei ole. Joskus opettaja laittaa jonkun ylen opetusvideon päälle ja tekee taustalla omia juttujaan. Ryhmässä on hyvin eri tasoisia opiskelijoita. Itse alan turhautua.
Olen opiskellut vieraita kieliä yliopistossa ja ehkä tämäkin vaikuttaa turhautumiseeni. En toki odota että opetus olisi samaa tasoa kuin yliopistossa tai edes lukiossa, mutta minusta opettajan täytyisi yrittää luoda innostavat puitteet opiskeluun myös kansalaisopistossa, jossa opiskelijat maksavat kursseista. Voiko kielen opiskelu kansalaisopistossa olla ylipäätään tavoitehakuista? Olisiko syytä hakeutua lukemaan kieltä aikuislukioon ja alkaa tähdätä kielen yo-kirjoituksiin?
T. Turhautunut opiskelija
Kommentit (12)
hyviä paikkoja motivoituneelle opiskelijalle.
Kokeile sen sijaan aikuis/iltalukiota. Niitä kursseja voi käydä vaikka olisi jo ylioppilas tai vaikkei aikoisi suorittaa yöioppilastutkintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on se ongelma, että oppitunteja on vain kerran viikossa, mikä jo rajoittaa edistymistä kielen oppimisessa.
Toiseksi opettajat ovat usein vailla muodollista pätevyyttä, vaikka muuten voivat olla hyvinkin hyviä opettajia.
Kansalaisopistoissa työskentely voi opettajan mielestä tuntua turhauttavalta, koska kansalaisopiston opettajan työ on hyvin epävarmaa eli suomeksi sanottuna työsuhteesi jatkuu vain niin pitkään kuin kurssillasi on se vaadittu määrä opiskelijoita. Esimerkiksi omalla paikkakunnallani kansalaisopiston ryhmissä pitää olla 7 opiskelijaa, jotta ryhmä alkaa ja jos lukuvuoden aikana on kolme kertaa alle tuon määrän opiskelijoita, ryhmä lakkautetaan. Elät siis jatkuvassa epävarmuudessa ja kyttäät poissaoloja ja jänskätät, milloin työ loppuu. Ei siis ihme, jos opettaja tuntuu väsyneeltä työhönsä!
Vuoden kurssilla ehdittiin käydä 5 kappaletta. Mitään sanakokeita ei ollut, joilla olisi itse voinut osaamistaan mitata. Ja minä olen onneton niin laiska, että en viitsi opetella sanoja, jos ei ole pakko.
Eli haaskeelle meni tuo vuosi minulla. Etälukiota aloin miettiä, mutta lopulta lopetin koko opiskelun. Jäi sitten espanja oppimatta.
Toinen oli tosi bueno, tykkäsin ja odotin aina seuraavaa tuntia, opinkin aivan hurjasti. Opettaja ei ehkä ollut niinkään innostava opettaja, mutta ryhmä ja oma innostus oli huippu. Ei opettajakaan kyllä huono ollut.
Toinenkin oli hyvä, mutta kun olin valinnut kurssin lähinnä poissulkutekniikalla, ei kiinnostus kauas kantanut. Se vain jäi. Olisi sielläkin oppinut ihan ok, jos olisi jaksanut opiskella.
Ensinnäkin vastauksina kommentteihin: kansalaisopiston palkat ovat pienet ja hyvin tehtynä työ ei todellakaan ole helppoa. Monet kerrat olen viettänyt vapaailtoja pohtimalla kurssin tasoeroja ja ongelmia melkein itku kurkussa. Haluan myös huomauttaa, että muodollinen pätevyys vaikuttaa häviävän vähän opettajan taitoihin ja motivaatioon, varsinkin kun kyseessä useimmiten on kielen alkeistaso.
Ap:n tapaus kuulostaa siltä, että opettaja ei yksinkertaisesti ole tehtäviensä tasalla. Toki siihen on aivan kaikkien kansalaisopistossa opiskelevien varauduttava, että tahti on H-I-D-A-S. Kansalaisopiston filosofiaan kuuluu se, että kaikki pääsevät mukaan ja edetään hitaimpien ehdoilla jne. Jos siis olet opiskellut yliopiston kielikeskuksessa tai peräti kieliaineessa, olet tottunut aivan toisenlaiseen menoon. Lisäksi tunteja on vain yksi viikossa, kausi kestää vaihdellen 12-15 viikkoa, läksyjä ei juuri voi antaa (koska ne, jotka niitä eniten tarvitsisvat, eivät niitä kuitenkaan tee) ja vähintään joka kerralla joku kaipaa kertausta, riippumatta siitä, kuinka monta kertaa ko. asiaa on käsitelty. Ihmiset vain ovat niin erilaisia, samoin kuin kurssien ikäjakaumat, taustaopinnot jne.
Jos siis haluat jatkaa kieltä, suosittelen ylempää tasoa (ehkä itsenäisen opiskelun jälkeen) tai toista opettajaa. Oikealla asenteella kielen opiskelu kansalaisopistossa voi olla ihan leppoisa harrastus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoden kurssilla ehdittiin käydä 5 kappaletta. Mitään sanakokeita ei ollut, joilla olisi itse voinut osaamistaan mitata. Ja minä olen onneton niin laiska, että en viitsi opetella sanoja, jos ei ole pakko.
Ei opetussuunnitelmaa, ei kokeita, ei juuri läksyjä...Ja 5 kappaletta on jo ihan hyvä saavutus!
Vuoden kurssilla ehdittiin käydä 5 kappaletta. Mitään sanakokeita ei ollut, joilla olisi itse voinut osaamistaan mitata. Ja minä olen onneton niin laiska, että en viitsi opetella sanoja, jos ei ole pakko.
kurssilla jossa olet vapaaehtoisesti ja loppuarvosanaa tai todistusta ei kuitenkaa ole tulossa?
Motivaation täytyy lähteä opiskelijasta itsestään, ja todellisuudessa näin on sekä kansalaisopistoisssa että vaikka avoimessa ylopistossa. Ei peruskoulun jälkeen kukaan tule pakottamaan ketään oppimaan mitään, eikä siihen edes peruskoulussa kovin hyvin tuloksin pystytä.
Ap:n ongelmaksi luulen, että hän on mennyt liian helpolle kurssilla omaan osaamisensa nähden. Osaaminen kun ei ole pelkästään sitä sen kielen/muun aineen osaamista, vaan myös opiskelumenetelmien osaamista.
Sen lisäksi toki, että opettajalla on ehkä ollut vähän pasmat hukassa ja motivaatio hakusessa. Toisaalta toiset käyttävät sitä "missäs me mennään" -retoriikkaa interaktiivistajana: ts. kysytään heti tunnin alussa jotain, mihin kaikki takuuvarmasti saavat suunsa auki, niin sitten se on ikäänkuin valmiiksi auki, kun pitäisi osallistua varsinaiseen opetukseen. Ei ole niin iso kynnys sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kansalaisopistoissa on hyvin erilaisia kursseja, kielissäkin. On pikemminkin 'virikepiirejä', joka on tarkoitettu eläkeläisille, joilla ei ole kovin kunnianhimoisia tavoitteita. On myös avoimen yliopiston kursseja, joilla edetään aivan tavanomaisen yliopiston ohjelman mukaan. Löytyy myös esim. keskustelupiirejä syntyperäisen opettajan johdolla.
Jos opetus ei vastaa odotuksiasi, keskustele sen opiston rehtorin tai kielten suunnittelijaopettajan kanssa. Ehkä siitä opistosta löytyy sopivampi kurssi, tai sitten opettaja tarvitsee vähän enemmän opastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisin kuvitella, että nuo ongelmat liittyvät sellaisiin alkeis- ja perustason kursseihin, joilla tosiaan mennään kaikilla rinnakkaisryhmillä samaa kirjaa läpi ja tehdään samoja tehtäviä. Näillä varmaan mukana myös enemmän motivoitumattomia opiskelijoita.
Minä aloitin viime syksynä kielen kurssin, johon olin kohtuullisen tyytyväinen. Se oli sellainen synvetävän jatkotason kurssi, jossa ei enää ollut kirjaa, vaan käytiin läpi kirjallisuudesta ja lehdistä otettuja tekstejä (luettiin , käännettiin), oli keskusteluharjoituksia tekstin teemasta ja sitten jokaviikkoinen kielioppiharjoitus, joka piti tehdä kotona ja tarkastettiin tunnilla. Tässä vastaavanlaista sekoiluongelmaa ei ollut, koska joka kerta oli aina se oma juttunsa ja vain se yksi kielioppiharjoitus oli "jatkoa edelliseltä".
TÄssäkin ryhmässä oli eritasoisia ihmisiä, mutta motivaatio-ongelmia ei ollut ja ehkä juuri siksi se eritasoisuuskaan ei haitannut.
Olisin kyllä käynyt pitempäänkin, mutta mun ongelma oli kurssipäivä: se oli perjantai ja huomasin joutuvani olemaan joka toinen perjantai jossain viikonloppukonferenssissa ihan eri paikkakunnalla.
Tavoitteellisuudesta en kyllä tiedä sanoa, minun tarkoitukseni oli lähinnä ylläpitää kielitaitoa, joka minulla jo on. Opin kyllä uuttakin, lähinnä sanavaraston kautta, kun tuli luettua erilaisia aiheita koskevia tekstejä, eikä vain niitä, mitkä itseä on aina kiinnostaneet. Toisaalta minä en tarvitse mitään tavoitehakuisuutta, haluan vain taitojeni pysyvän yllä. Loppu tulee itsestäänkin.
Mitä opetuksen tasoon tulee niin jos olet lukenut kieliä arvosanoiksi ylopistossa niin taso on varmaan eri. Yleiskursseilla se ei kuitenkaan kovin erilainen ole. Samat ainakin meillä oli menetelmät pitkän ranskan kurssilla yliopistossa kuin tuolla kansalaisopistossakin. Eikä kansalaisopistokursseista nyt niin paljoa makseta, että sillä rahalla kannattaisi hirveästi tasoa vaatia. Mene avoimeen yliopistoon, jos haluat ostaa rahalla tasoa. Mut on se hintakin aika paljon isompi siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vuoden kurssilla ehdittiin käydä 5 kappaletta. Mitään sanakokeita ei ollut, joilla olisi itse voinut osaamistaan mitata. Ja minä olen onneton niin laiska, että en viitsi opetella sanoja, jos ei ole pakko.
Ei opetussuunnitelmaa, ei kokeita, ei juuri läksyjä...Ja 5 kappaletta on jo ihan hyvä saavutus!
Kansalaisopistojen kielten opiskelu EI ole tutkintoon tähtäävää koulutusta, joten sanareita tai kokeita ei pidetä, koska kursseista ei arvosanoja anneta. Opiskelu on harrastuspohjaista ja on opiskelijan oman motivaation ja aktiivisuuden varassa mitä kurssilta irti saa... Eli kommenttisi omasta laiskuudesta osui asian ytimeen.
Mikäli haluat tavoitteellusempaa opiskelua, niin suosittelen iltalukiota.
Tulee kuitenkin kiusaus ajatella että jotkut kielenopettajat takoo näillä kursseilla helppoja lisätuloja varsinaisen päivisin tapahtuvan kouluopetuksen lisäksi. Tuntuisi ihan mukavalta jos opettaja pitäisi kirjaa eri ryhmistään edes sen verran että tietää missä kappaleessa mennään. Ikävää kun eka kysymys joka tunnilla on opettajan kysymys siitä että missäs mennään ja mitä tehtiinkään viimeksi. Lisäksi opettaja vaikuttaa aina väsyneeltä ja poissaolevalta, vaikka muuten onkin varmasti ihan pätevä.
Ehkpä mun vaan on syytä vaihtaa ryhmää ensi syksynä ja tsekata että ryhmän taso vastaa paremmin omaa osaamista ja motivaatiota. Varmasti opettajissa on myös eroa.