Voinko tulla haastetuksi oikeuteen, jos kirjoitan semifiktiivisen teoksen joka perustuu löyhästi julkisuudenhenkilön elämään?

Kustantamoissa on lakimiehet.

Mieti jos sinusta tulisi romaanihenkilö ilman että sinulta kysytään mitään.

Jos et kirjoita henkilöstä hänen omalla nimellään ja muutat tapahtumia niin ettei ketään voida tunnistaa, silloin pitäisi onnistua. Kyseessä on siis fiktiivinen elämänkerta.

Mä voin kirjoittaa itsestäni. Paljon noloja juttuja muille kun itselleni. Rikosten paljastuksia buhahaaaaa. Monet ei tajuaisi. Fiksut tajuaisi.

Ennen kuin kirjoitat kirjan, opettele edes kirjoittamaan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Mieti jos sinusta tulisi romaanihenkilö ilman että sinulta kysytään mitään.

Jos perustuu löyhästi ja romaani on aina fiktiivinen teos noin muutenkin. Eihän siinä ole mitään oletusta, että yhtään mikään on totta.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin kirjoitat kirjan, opettele edes kirjoittamaan oikein.

Mikä nyt on väärin?

Vierailija kirjoitti:

Mä voin kirjoittaa itsestäni. Paljon noloja juttuja muille kun itselleni. Rikosten paljastuksia buhahaaaaa. Monet ei tajuaisi. Fiksut tajuaisi.

Noh ottakaa ihmeessä yhteyttä. Paljon mehukkaampi on juttu kun tulee henkilöltä itseltään eikä toisten kertomana. lyödä rahoiksi!

Älä kirjoita ensimmäistä kirjaasi Matti Vanhasesta.

Totta kai. Kunhan nimet ovat vaku vankka tasoa ja unohdat nuo höpötykset löyhistä tositarinoista

Älä aliarvioi lukijoita, moni tietää että oikeuslaitos ei palvele totuutta

Jos se on selkeä parodia niin siitä vaan

Aina voi tulla hastetuksi. Sisällöstä sitten riippuu, miten siinä jutussa käy.

Eino Nurmiston kirjassa mietin kukahan se vuoden nuori taiteilija oli.

Ootko ihan varma, että henkilö on julkisuudenhenkilö?

Älä kirjoita koivuista niin hyvä on

Kyllä voit.

Vierailija kirjoitti:

Älä kirjoita koivuista niin hyvä on

No hitto! Just niistä meinasin kirjoittaa. Mistä arvasit? Toivoin kanssa leffadiiliä ja ohjaajaksi Rennie Harlin. Ap

Voit ja joudut.

Jos sä kirjoitat olemassa olevasta henkilöstä, niin pääsääntönä on että sun pitää kirjoittaa totuutta ja vain sellaisia asioita jotka kyseisestä henkilöstä saa julkaista. Siihen on jotain poikkeuksia, esim. parodiat ja historiallisten henkilöiden käyttö.

Tuossa sun tapaksessasi, sun pitäisi kirjoittaa ne semifiktiiviset tapahtumat kokonaan fiktiivisiä henkilöitä käyttäen ettet loukkaisi kenenkään kunniaa tai yksityisyyttä tai muutenkaan kenenkään toisen ihmisen oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Voit ja joudut.

Jos sä kirjoitat olemassa olevasta henkilöstä, niin pääsääntönä on että sun pitää kirjoittaa totuutta ja vain sellaisia asioita jotka kyseisestä henkilöstä saa julkaista. Siihen on jotain poikkeuksia, esim. parodiat ja historiallisten henkilöiden käyttö.

Tuossa sun tapaksessasi, sun pitäisi kirjoittaa ne semifiktiiviset tapahtumat kokonaan fiktiivisiä henkilöitä käyttäen ettet loukkaisi kenenkään kunniaa tai yksityisyyttä tai muutenkaan kenenkään toisen ihmisen oikeuksia.

Jos tekstilaji on fiktio eikä henkilökohtaisesti tunne henkilöitä, vaan kirjoittaa sen pohjalta, mitä he ovat itse tuoneet julkisuuteen, niin miten se voi loukata yksityisyyttä, saati kunniaa, kun on selvää, että kyseessä on sepite, eli fiktio?

Monet kirjailijat luovat henkilöhahmonsa niin, että yhdistelevät niihin tuntemiensa tai tietämiensä ihmisten piirteitä ja tekemisiä. Tässä ei ole mitään uutta. Jos kyseessä on juonellinen tai elämäkerrallinen tarina, siihen kannattaa liittää täysin fiktiivisiäkin elementtejä. Tämä vahvistaa kirjan fiktiivisyyttä, eli ei voi vetää suoria yhtäläisyyksiä todellisiin henkilöihin.