Jäin kiinni tapailunaiselle valheesta

Olin ollut työttömänä jo hyvän aikaa, ja se painoi mieltäni. Halusin ehdottomasti tapailemaani naista. Hän oli kaunis, älykäs ja kunnollisessa työpaikassa. Kuitenkin, kun hän kysyi, mitä minä tein, sain päähäni valehdella.

"Työskentelen markkinoinnin parissa", sanoin hymyillen, vaikka sydämeni pamppaili.

Nainen katsoi minua hetken, ja hänen ilmeensä vaihtui uteliaaksi. "Ai, se on mielenkiintoista! Missä tuo tapahtuu?"

Epäilykseni alkoivat kasvaa. Olisin voinut sanoa jotain vaikkapa, että etsin töitä, mutta valheeni oli jo syytä juurtua syvemmälle. "No, se on itse asiassa etätyötä ja projektipohjaista", lisäsin, yrittäen kuulostaa vakuuttavalta.

Hän nyökkäsi, mutta huomasin hänen katseensa synkistyvän. Ehkä hän aisti, ettei kaikki ollut kohdillaan.

"Millaisia projekteja? Onko sinulla jotain, jota voisit kertoa?" Nainen kysyi, ja hänen äänensävyssään oli jo ärtymystä.

Olin ajautumassa syvemmälle valheeni suohon. "Hmm, no... työskentelen tämän erään uuden kampanjan parissa, joka liittyy... verkkokauppaan", keksin.

Nainen katsoi minua kuin olisi yrittänyt lukea ajatuksiani. "Kuulostaa siltä, että sinulla on paljon meneillään", hän sanoi, mutta ääni oli terävämpi kuin aikaisemmin.

Minun oli vaikeaa katsoa häntä silmiin. "Joo, onhan tässä kaikenlaista", yritin sanoa, mutta sekin tuntui ontolta.

Lopulta nainen laski haarukkansa pöydälle ja katsoi minua suoraan. "Ymmärrän, että meillä kaikilla voi olla vaikeuksia, mutta miksi valehtelet?" hänen äänensä täällä synkkeni.