Tuleeko sisarusparven vanhimmasta aina hiukan omituinen

Kun tarkemmin ajattelee niin taitaa tulla.

Oma isosisko harrastaa erittäin hienostunutta "kalvamista". Myös puolisoni isosisko harrastaa samaa, mutta täysin avoimesti, kaukana hienostuneesta.

Ei, kyllä me taidetaan "piikitellä" sitä vanhinta eniten 😄

Joku lapsuuden aikainen trauma. Kokenut lapsena, ettei ole huomioitu ja tästä jäänyt tuo tyytymätön/pettynyt asenne.

Ei. Vanhimmat kai tilastollisestikin pärjää elämässä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Joku lapsuuden aikainen trauma. Kokenut lapsena, ettei ole huomioitu ja tästä jäänyt tuo tyytymätön/pettynyt asenne.

Tai sitten napanuora vanhempiin ei katkea koskaan. Vanhimmasta sisaruksesta tulee välien hämmentäjä nuorempien sisarten ja vanhenevien vanhempien väliin. 

Mikä vamma kalvaakaan minua joka olen kolmas kuudesta sisaruksesta?

Vierailija kirjoitti:

Ei. Vanhimmat kai tilastollisestikin pärjää elämässä paremmin.

Ja miten tuo elämässä pärjääminen määritellään? Kiinnostaa kovasti kuulla. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä vamma kalvaakaan minua joka olen kolmas kuudesta sisaruksesta?

Tuo on juuri pahin juttu: kolmas kuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä vamma kalvaakaan minua joka olen kolmas kuudesta sisaruksesta?

Ja minä - 5. seitsemästä, oi miten kalvaa:), meistä fiksuimmat on varmaan kaksi nuorinta...

Vierailija kirjoitti:

Mikä vamma kalvaakaan minua joka olen kolmas kuudesta sisaruksesta?

Mieti, mieti. Kyllä nyt kaikilla on pakko olla joku ongelma tai suorastaan vika, joka johtuu siitä, että on erehtynyt syntymään johonkin perheeseen jossain järjestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä vamma kalvaakaan minua joka olen kolmas kuudesta sisaruksesta?

Keskimäisen lapsen vamma.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Vanhimmat kai tilastollisestikin pärjää elämässä paremmin.

Ja tämä juuri voikin todistaa tämän ap:n ajatuksen oikeaksi. Pärjäämisellä on haluttu täyttää omassa mielessä ollut aukko suhteessa ympäristöön, muihin sisaruksiin. "Katsokaa nyt muut. Äiskä hoiti teitä eniten, mutta olisi kannattanut keskittyä minuun, pärjääjään".

Ei aina, mutta meidän on tai siis; täti on vielä elossa, mutta kuulemma ihan "muissamaailmoissa". Surullista, en pääse katsomaan, mutta tuskin hän enää minua tunnistaisi. Lupasin joskus nuorempana, että käyn "siiten kun"; ... omat vanhemmat nukkuivat pois ja sitten vielä omat "ikä"sairaudet.

Ei ainakaan minun sisarusteni kohdalla. Tai no omituinen toki on. Sotkuinen ja taiteellinen oman tiensä kulkija, huumorintajuinen hyvä tyyppi :) Meidän äidillä riitti kyllä rakkautta kaikille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vamma kalvaakaan minua joka olen kolmas kuudesta sisaruksesta?

Mieti, mieti. Kyllä nyt kaikilla on pakko olla joku ongelma tai suorastaan vika, joka johtuu siitä, että on erehtynyt syntymään johonkin perheeseen jossain järjestyksessä.

Hyvin kiteytetty.

Näin se vaan menee. Vanhin lapsi näkee kun äiti hoitaa nuorempaa. Tästä hänelle tulee väistämättä tunne että äiti pitää nuoremmasta enemmän. Mitkään sanat ei kykene tätä asiaa muuksi muuttamaan.

Pitää myös paikkansa että kaikilla sisaruksilla on oma paikkansa ja omat vaaran paikkansa, jotka edesauttavat neurooseja jotka juontuvat juuri tuosta asemasata sisarusparvessa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä vamma kalvaakaan minua joka olen kolmas kuudesta sisaruksesta?

Unohdetun keskimmäisen sisaruksen, tietysti. Esikoinen on aina esikoinen, ja kuopus ikuinen perheen pieni. Keskimmäiset unohtuu 

Vierailija kirjoitti:

Mikä vamma kalvaakaan minua joka olen kolmas kuudesta sisaruksesta?

Keskimmäisen trauma? Jäänyt näkymättömäksi perheessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vamma kalvaakaan minua joka olen kolmas kuudesta sisaruksesta?

Mieti, mieti. Kyllä nyt kaikilla on pakko olla joku ongelma tai suorastaan vika, joka johtuu siitä, että on erehtynyt syntymään johonkin perheeseen jossain järjestyksessä.

Hyvin kiteytetty.

Näin se vaan menee. Vanhin lapsi näkee kun äiti hoitaa nuorempaa. Tästä hänelle tulee väistämättä tunne että äiti pitää nuoremmasta enemmän. Mitkään sanat ei kykene tätä asiaa muuksi muuttamaan.

Pitää myös paikkansa että kaikilla sisaruksilla on oma paikkansa ja omat vaaran paikkansa, jotka edesauttavat neurooseja jotka juontuvat juuri tuosta asemasata sisarusparvessa.

Ehkä tämän takia hyvänä pidetty sisarusten kahden-kolmen vuoden ikäero onkin haitallinen? Taapero tarvitsee vielä paljon hoivaa, muttei tule huomioiduksi yhtä paljon kuin vauva uuden sisaruksen syntyessä.

Meidän perheessä oli vanhimmilla sisaruksilla vuoden ikäero (vanhempikin sai vielä huomiota, kun oli vasta vauva nuoremman syntyessä) ja nuoremmilla 5 ja 5 vuotta (5-vuotias ei tarvitse enää täysin samanlaista jatkuvaa hoivaa kuin taapero). Ja ketään ei ole tiedettävästi katkeroitunut tai ilkeä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vamma kalvaakaan minua joka olen kolmas kuudesta sisaruksesta?

Mieti, mieti. Kyllä nyt kaikilla on pakko olla joku ongelma tai suorastaan vika, joka johtuu siitä, että on erehtynyt syntymään johonkin perheeseen jossain järjestyksessä.

Hyvin kiteytetty.

Näin se vaan menee. Vanhin lapsi näkee kun äiti hoitaa nuorempaa. Tästä hänelle tulee väistämättä tunne että äiti pitää nuoremmasta enemmän. Mitkään sanat ei kykene tätä asiaa muuksi muuttamaan.

Pitää myös paikkansa että kaikilla sisaruksilla on oma paikkansa ja omat vaaran paikkansa, jotka edesauttavat neurooseja jotka juontuvat juuri tuosta asemasata sisarusparvessa.

Ehkä tämän takia hyvänä pidetty sisarusten kahden-kolmen vuoden ikäero onkin ha

Johan on jutut. Yksivuotias on vauva joka saa huomiota pikkusisaruksen syntyessä, kaksivuotias taas iso korsto joka jätetään yksin?

Meidän suvussa 1940 syntyneillä ja edellisellä sukupolvella oli jotakin sisarustraumoja, jotka heijastui erikoisena aikuisuutena nuorempaan sukupolveen. Esikoinen oli enkeli ja seuraava lapsi itse piru, jota piti rankaista joka tilanteessa. Meidän suvussa tuo oli niin räikeää, että esikoinen oppi hyödyntämään tilannetta omaksi edukseen, joka sitten myöhemmässä elämässä edisti taipumusta vainoharhaisuuteen (ihan diagnoosiin asti).

Kun suvun jäsenillä oli nuorempia sisaruksia, niin se oma lapsuuden sisaruskateus kostettiin seuraavan sukupolven  nuoremmalle sisarukselle, vaikka itse elivät aikana, jolloin esikoinen sai uudet ja seuraavat sisarukset saivat vanhempien sisarusten vanhat.