Naurattaako sinua oikeasti huonot vitsit vai nauratko yleensä tekonaurua?

Nauran hyvillekin vitseille vain sisäänpäin. Naamani on aina resting bitch face.

Tekonaurajalta ei tule varmaan koskaan pieru.

Jatkuvasti tekonauran kohdissa joissa ns. kuuluu nauraa. Kerran näin heti töiden jälkeen yhtä ystävää, kun hän jossain vaiheessa kysyi, että mikä tuo sun nauru on. Oli jäänyt työnauru päälle. 

Myös ihan esim. omien vanhempien vitseille muka nauran kun hekin nauraa, vaikka mielessä mietin että on kyllä aivan p ska vitsi. Samoin työkaverit, opiskelukaverit ym. Tietty välillä oikeastikin naurattaa ja joskus joku sanoo jotain hauskaa, mutta harvoin. 

Riippuu mielentilasta. Joskus saatan olla jopa niin hyvän tuulinen että ihan aidosti naurattaa. 

Ennen nauroin koska niin kuuluu tehdä.

Diagnoosin myötä lopetin maskaamisen.

Enää en naura jos ei naurata.

Ja nauran vaikka muut ei naura. 

Tilannekomiikka on aivan parasta.

Subjektiivisuuttahan tuo on. Tulkitset omien mielipiteiden kautta, ettei vitsit ole kovin hauskoja. 

Riippuu vitsistä! Miksi Afrikassa ei ole apteekkeja?

Lääkkeissä lukee: ei saa ottaa tyhjään mahaan 😂

Huonot vitsit on välillä niitä ihan parhaita.

Vierailija kirjoitti:

Subjektiivisuuttahan tuo on. Tulkitset omien mielipiteiden kautta, ettei vitsit ole kovin hauskoja. 

Objektiivisuus perustuu tosiaan faktoihin eikä vain omiin mielipiteisiin. Aiheesta ei taida löytyä luotettavaa ja monipuolista tietoa joka auttaa perustamaan tulkinnat faktoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vitsistä! Miksi Afrikassa ei ole apteekkeja?

Lääkkeissä lukee: ei saa ottaa tyhjään mahaan 😂

Näin työviikon jälkeen lähes kaikki vitsit naurattaa. 

Ja äidiltö elämänohjeita miesasioissa nuorille naisille näin perjantai iltaan.

Kun mies yrittää epäasiallisia... äiti aloitti.

Minä repäisen mieheltä housut nilkkoihin ja nostan hameeni korviin, tytär keskeytti.

Miten sinä nyt tuommoista? äiti ihmetteli.

Arvaa, kumpi pääsee kovempaan juoksuun!