Mikä pieni asia on nostanut elämisen tasoasi eniten?
Aloitan: kahden hengen tuplapeitto! Nukun yksikseni 120 leveässä sängyssä. Tuplatäkki on mahtava - sen alla voi pyöriä vaikka mihin suuntaan, ja peittoa vaan riittää ja riittää. Koskaan ei tule reuna vastaan. Lisäksi iso täkki palvelee hyvin päiväpeittona. Paras hankinta!
Kommentit (75)
Ilmalämpöpumppu. Aina saa lämpötilan sopivaksi käden käänteessä.
Sinkuksi pääseminen. Tosin se on aika iso juttu.
Pienistä asioista mukava löhönojatuoli. Takan ääressä kelpaa siinä köllötellä.
Jura kahvikone ja maito pienessä jääkaappiastiassa letkulla yhdistettynä.
Uudelleenkouluttautuminen ja sitä kautta työssä yleneminen.
Etätyöt ja siitä tullut vapaa-aika. Enemmän aikaa harrastuksille ja nukkumiseen.
Piilolinssit. Inhoan silmälaseja ja vihdoin sain hankittua piilarit! Elämänlaatu nousi heti 100%
Vierailija kirjoitti:
Oma auto.
En voi elää ilman.
PIENI asia?!
Lakkasin välittämästä töistä. Käyn tekemässä minimin, enkä enää stressaa vapaa-ajalla tulevia tai menneitä työasioita.
Muutin kauas lapsuudenkodistani ja otin samalla henkisen pesäeron.
Pitkä, paksu musta hupullinen untuvatakki. Sama takki käytössä jo kuudetta vuotta. Käytän joka talvi marraskuusta huhtikuuhun, sopii kaiken kanssa. Kannatti panostaa kerran.
Täytyy sanoa että elämä oli silloin mallillaan, kun oli laite millä pelata War Thunder peliä. Sitten näytönohjain jäi liian heikoksi ja loppui se ilo.
Pelikoneen saisi n. 500 eurolla.
Vierailija kirjoitti:
Peräsuolen laskeuma.
Voit sitten p askoa suoraan taskuusi tai kenkääsi.
Maallemuutto.
Ei tarvitse miettiä, häiritsenkö naapureita, kun menen yöllä suihkuun eikä tarvitse pelätä rappukäytävässä naapuriasuntoon jonottavia asiakkaita.
Työajan lyhentäminen. Aika on ihan luksusta.597
Kuivausrummun hankinta muutama vuosi sitten. Helpottaa perhearkea.
Kotiäitiys. Iso asia tosin. Ihana rauha ja vapaus keskittyä perheeseen ja kotiin. Pieni asia on pyykin kuivausrumpu...lapsiperheen pelastus.
Vierailija kirjoitti:
Oma auto.
En voi elää ilman.
Erityisesti tämä. Äitini (vähän päälle 50 vee) ei edelleenkään aja autoa, vaan on täysin riippuvainen muiden (mm. isäni) kyydeistä. Muistan jo lapsena miettineeni että minä ainakin toimin tässä asiassa toisin, etten ole muista riippuvainen kyytien suhteen. Autolla opin ajamaan jo alaikäisenä kun sain mummulassa harjoitella peltoautolla. Mikä autuas tunne kun voi vaan lähteä ajamaan paikkaan x silloin kun tarve on. Ei tarvitse kulkea taksilla / bussilla / junalla / jonkun toisen kyydillä.
Oma auto.
En voi elää ilman.