Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi lapsen pitäisi parantua ujoudesta?

Vierailija
30.03.2011 |

Eihän homojenkaan tarvi parantua kun eivät sairaita ole...miksi ujon lapsen pitäis muuttua? Tosiasia on että aniharvalla lapsella on ongelmia oman ujoutensa kanssa mutta aikuiset tekevät siitä heille ongelman tuomalla joka välissä julki ettei sellaista sallita ja pitää muuttua. Ujous on persoonallisuuspiirre! Tulipahan vaan mieleen tuosta ujo lapsi-avauksesta....

Kommentit (34)

Vierailija
1/34 |
30.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

huvittavaa kun niitä ei voi mitenkään verrata. Ujo lapsi tuskin esim koulussa aiheuttaa muille ongelmia kun taas se villi itseään huonosti hillitsevä lapsi aiheuttaa. Ujo ja villi eivät ole vastakohtia joita pitäis voida verrata...

Vierailija
2/34 |
30.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikille jotaka ovat sitä mieltä, suosittelen psykologi Keltikangas-Järvisen kirjoja lapsen temperamentista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/34 |
30.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tasapäistämistä! Kaikkien pitäis olla samanlaisia. Maiju

Vierailija
4/34 |
30.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vilkkaalla ja yltiösosiaalisella lapsella on minusta paljon isompi ongelma. Aiheuttaa koulussa häiriötä koko luokalle ja samoin työelämässä.

Vierailija
5/34 |
30.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ovat jo sitä mieltä että ujon lapsen pitää muuttua. Lasta toki pitää rohkaista mutta ei missään välissä pyrkiä väkisin muuttumaan eikä varsinakaan tuoda joka välissä lapsen kuullen julki ettei lapsi ole sitä mitä toivotaan koululaisen olevan. Näin mun poikani eskariope yritti poikaani lannistaa joka välissä mutta onneksi ei onnistunut.

Vierailija
6/34 |
30.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vilkkaalla ja yltiösosiaalisella lapsella on minusta paljon isompi ongelma. Aiheuttaa koulussa häiriötä koko luokalle ja samoin työelämässä.

Ihan yhtä höpsöä on väittää vilkasta luonnetta väistämättä "ongelmaksi". Sekin katsos on temperemantista kiinni, kuten ujouskin. Eikä myöskään tee lapsesta jotenkin huonompaa.

Vilkaskin lapsi oppii kyllä hillitsemään itseään ja käyttäytymään. Eikä häntäkään saa lytistää negatiivisilla kommenteilla, kuten ei ketään lasta.

t. niin vilkkaiden kuin ujojenkin lasten äiti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/34 |
30.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ujoudesta ei tarvitse parantua, se on todella ominaisuus ja luonteenpiirre. Minäkin olen ujo, enkä ole koskaan onnistunut siitä paranemaan, vaikka yrittänytkin olen.



Sen sijaan ujon pitää oppia tulemaan toimeen yhteiskunnassa ujoudestaan huolimatta. Hänen pitää oppia tervehtimään toisia, juttelemaan ruokapöydässä smaltalkia vieraillekin ihmisille ja pitämään esitelmiä koulussa ja työelämässä , keskustelemaan asiasta, ottamaan yhteyttä ihmisiin ja viranomaisiin ja hoitamaan asiansa ja työnsä. Näin minunkin on ollut pakko opetella tekemään ja olen ujoudestani huolimatta oppinutkin. Samaan kehotan kaikkia ujojen lasten vanhempia tukemaan omat lapsensa, sillä ujoudestaan huolimatta heidän pitää pitää koulussa ne esitelmät, heidän pitää kelan kanssa asioida ja hakea töitä ja niin edelleen.



Tämä tukeminen alkaa jo päiväkodista. Oikea menetelmä ei tietenkään ole se, että esitetään luonteenpiirteitä, joista pitää päästä eroon, vaan se, että opetellaan tekemään asioita niistä luonteenpiirteistä huolimatta.

Vierailija
8/34 |
30.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

koska " jos on aikuisten seurassa niin ujo ettei uskalla edes tietä vessaan kysyä"...eskariope sanoi tämän kun poika oli ollut eskarissa kuukauden ja on hitaasti lämpiävää sorttia. Minusta koulussa tuskin se suurin ongelma on se jos ekana koulupäivänä lapsen on vaikeaa kysellä vieraalta aikuiselta että missä vessa sijaitsee. Eikös se vähän niinkuin kuulu open hommiin selittää että missä vessat on? Olen itse ollut todella ujo lapsena eikä koskaan haitannut koulunkäyntiäni suuresti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/34 |
30.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

sellaisesta mikä ei ole sairaus? Ujous on luonteenpiirre eikä mikään sairaus mistä parannutaan kun kovasti yritetään. Luulisi sun ujona ihmisenä sen tajuavan! Pienen lapsen ei tarvi osata jutustelua missään eikä meistä suurin osa pidä mitään esitelmiä työelämässä tiedoksi vaan :D itse olen ollut tosi ujo lapsena ja kyennyt aina hoitamaan kaikki asiani. Nyt olen jopa avoin ja rohkea että niin ne ihmiset vaan iän myötä saavat sitä itseluottamusta ei ole tarvis parantua mistään lapsena!

Vierailija
10/34 |
30.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

pitänyt mitään esitelmiä. Niitä on muitakin toivemmatteja kuin sellaisia joissa vaaditaan esiintymistaitoa :D melko yksioikoista ajattelua taas eräällä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/34 |
30.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin ettei kykene selviytymään koulusta tai aikuisena työelämästä. Ujoja on pilvin pimein ja niin me vaan kaikki pärjätään elämässä ilman että olis ollu tarvetta muuttaa itseään. Mä olen ujo ja olen aina inhonnut syvästi esitelmien pitoa mutta eipä mulla koskaan ollu mitään hinkuakaan sellaiselle alalle missä pitää osata esiintyä ja olla esillä :D itse asiassa harvassa työssä pitää sellaiseen kyetä...

Vierailija
12/34 |
30.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voisin kuvitella, että esim. Englannissa lapsi joutuisi psykiatrille jos olisi niin ujo kuin monet tuntemani suomalaislapset. Suomessa minusta kunnioitetaan joskus vähän liikaakin 'ujoutta' eikä vaadita ujolta pienintäkään joustoa muiden huomioimisessa. Ei se ole välttämättä opettajan tai kavereiden kannalta hirveän kivaa, että ujot vetäytyvät kaikesta toiminnasta eivätkä vapaaehtoisesti jaa mitään persoonastaan. Mutta samalla tavalla kuin räpättäjiltä vaaditaan sitä, että pitävät välillä suunsa kiinni myös ujoilta pitäisi vaatia sitä, että puhuvat muille sen verran että viestintäyhteys säilyy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/34 |
30.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

pitänyt mitään esitelmiä. Niitä on muitakin toivemmatteja kuin sellaisia joissa vaaditaan esiintymistaitoa :D

Mutta olen tosiaan valinnut ammattini sen mukaan, että se ei varsinaisesti vaadi esiintymistaitoa. En pidä esiintymisestä ja siksi en ole valinnut esiintymistä vaativaa ammattia.

Ujo ihminen voi hyvin valita ammattinsa sen mukaan, ettei tarvitse olla keskipisteenä. Toki täytyy pärjätä normaali elämässä ja pystyä esim. koulussa pitämään esitelmät. Mutta ei tarvitse oppia nauttimaan siitä, että esiintyy :)

Vierailija
14/34 |
30.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos luit viestini, e n esittänyt, että ujoudesta voisi tai pitäisi parantua.



Pointti on kuitenkin siinä, että ei se itseluottamus iän mukana tule, vaan harjoituksen. Jos lasta ei rohkaista kommunikoimaan ja ilmaisemaan itseään, hän ei saa siihen harjoitusta ja hän säilyy yhtä ujona kuin pienenä on. Ikä sinänsä ei tee tähän mitään eroa (ja tämänkin tiedän myös omasta kokemuksesta) vain kokemus ja harjoitus tuo. Työelämässä esiintymisen määrä kasvaa koko ajan ja ehkä sunkin lapsesi haluaisi lopulta päätyä jonnekin muualle kuin sinne liukuhihnalle, missä esiintymisesltä vielä ehkä voi säästyä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/34 |
30.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Työelämässä esiintymisen määrä kasvaa koko ajan ja ehkä sunkin lapsesi haluaisi lopulta päätyä jonnekin muualle kuin sinne liukuhihnalle, missä esiintymisesltä vielä ehkä voi säästyä?

Kyllä työelämässä pärjää ihan hyvin ilman esiintymistäkin, vaikkei olisikaan "siellä liukuhihnalla". Minä esimerkiksi olen markkinoinnissa töissä ja monen ihmisen mielestä tosi ekstrovertti. Satunpa vaan oikeasti inhoamaan esiintymistä.

Omalta työpaikaltani (iso ICT-yritys) ei tule mieleen ihan hirveän montaa hommaa, jossa pitäisi oikeasti esiintyä. Myyjät, joo, tuotepäälliköt, joo, johtoryhmä, joo. Kaikki muut: ei.

Vierailija
16/34 |
30.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ujous laantuu nimenomaan elämänkokemuksen myötä eikä minkään harjoittelun. Iän myötä tulee enemmän ja enemmän itseluottamusta huomaahan se siitä miten teini on tosi epävarma itsestään kun taas kolmekymppinen jo kaikkea muuta. Itse olen ollut koko kouluiän todella ujo vihasin esitelmiä yli kaiken yms. Ujouteni alkoi poistua työelämässä kun huomasin että pärjään, osaan ja kykenen ja ikää tuli.



Sanoit muuten että yritit parantua ujoudestasi eli viittasit juurikin siihen että on piirre mistä pitäis parantua miksi?



Onko sulla muuten jotain duunarihommia vastaan kun tuntuu olevan sen verran negatiivinen asenne liukuhihnahommia kohtaan? Työelämässä ei tarvita esiintymistä kuin aniharvoilla aloilla ja se on faktaa.

Vierailija
17/34 |
30.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

pitäis syyllistää itseään siitä ettei jaa mitään itsestään muille. Tekeekö mielestäsi paljonki hallaa sillä tavalla toisille vai? Voi jessus näitä mielipiteitä täällä välillä :D joo on se varmaan kurjaa kun ujo lapsi ei kerrokaan ihan kaikkea itsestään heti kun joku tulee moi sanomaan. Ikävä ihminen sellainen :D

Vierailija
18/34 |
30.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

muuttua sen takia ettei kykene ottamaan muita huomioon vaan itsekkäästi on ujo eikä niin avoin kuin joku muu kenties toivoisi? Missä vaiheessa avoimen ja rohkean ihmisen arvostus voi mennä liian pitkälle?

Vierailija
19/34 |
30.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kaikkien lasten pidäkin olla kuin samasta muotista? Itse en arvosta sellaista pätkääkään...ja miksi täällä kaikki on niin mustavalkoista? Ikään kuin se ujo ihminen ei koskaan antaisi mitään itsestään tai rohkea ihminen antaisi aina kaiken!

Vierailija
20/34 |
30.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ikätovereidensa kanssa. Ujompi vieraiden aikuisten seurassa ja varmasti sellainen joka inhoaa syvästi esiintymistä mutta so what? Sellainen itsekin olin ja olen oikein kivasti elämässäni pärjännyt. En edes halunnut alalle missä pitäis esiintyä ei ole mitään mielenkiintoa sellaiseen ja suurin osa ammateista ovatkin sellaisia missä ei esiintymistaitoa vaadita. Mun pojalla ei ainakaan ole mitään tarvetta parantua yhtään mistään :D:D:D

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme neljä neljä