Miten lakata rakastamasta lasta, joka on minulle tärkeä?
Olin vuosia läsnä lapsen elämässä, kun seurustelin hänen äitinsä kanssa (emme koskaan asuneet yhdessä, kun asuimme eri paikkakunnilla). Lapsi ei muista aikaa, jolloin en olisi ollut hänen elämässään. Aloimme seurustella äidin kanssa, kun lapsi oli ihan pieni. Pidin lapsesta huolta, leikittiin, luettiin kirjoja ja ostin jouluna ja syntymäpäivänä lahjan lapselle. Lapsi viihtyi seurassani ja minä viihdyin lapsen seurassa. Hän on minulle rakas, vaikka ei oma lapseni olekaan. Lapsi on nyt pieni koululainen.
Lapsen äiti harvensi tapaamisia kanssani, kunnes yhtäkkiä ilmoitti haluavansa erota ja katkaista minuun kokonaan välit. Syyksi ilmoitti sen, että hän on löytänyt toisen miehen. Lapsen äiti sanoi, että ei halua olla minun kanssani tekemisissä, eikä halua lapsensakaan olevan. En saa olla lapseen yhteydessä, en saanut edes sanoa hyvästejä lapselle. Miten lakkaisin rakastamasta tätä lasta, joka on minulle tärkeä? Tuntuu pahalta, että en saa olla hänen kanssaan tekemisissä. Äidin päätökselle parisuhteemme osalta en mitään voi, mutta välien katkaiseminen ilman syytä ja rakastamastani lapsesta eristäminen tuntuu kohtuuttomalta.
M37
Kommentit (39)
Mitä sä oot sitten tehnyt jos näin on päässyt käymään?
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa unohtamaan. Ehkä lapsi ottaa sinuun itse yhteyttä, kun on isompi?
Tuo ei sitten toimi omien lasten kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä oot sitten tehnyt jos näin on päässyt käymään?
En tietääkseni mitään. En ole pettänyt tuota äitiä. En ole käsittääkseni sanonut tai tehnyt mitään loukkaavaa, ei ole ollut riitaakaan.
M37
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä oot sitten tehnyt jos näin on päässyt käymään?
Outo kysymys. Joskus parisuhteet päättyy. Ei siinä välttämättä ole mitään tiettyä tekoa takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa unohtamaan. Ehkä lapsi ottaa sinuun itse yhteyttä, kun on isompi?
Tuo ei sitten toimi omien lasten kohdalla.
Ei niin, vaikka parhaani olen yrittänyt. Toki alko ja narkkaaminen kokeilematta.
Hirveä mulkero tuo mutsi. Eihän eron tarvitse tarkoittaa, että ette olisi tekemisissä! Julmaa varsinkin lapsen kannalta.
Voit edelleen muistaa lasta lahjoilla. Sen voi lähettää lapsen nimellä postitse. Neutraali kortti, että lapsi tietää lähettäjän. Tällä osoitat lapselle, että et ole häntä unohtanut.
Vanhempana hän voi olla yhteydessä sinuun, jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä oot sitten tehnyt jos näin on päässyt käymään?
En tietääkseni mitään. En ole pettänyt tuota äitiä. En ole käsittääkseni sanonut tai tehnyt mitään loukkaavaa, ei ole ollut riitaakaan.
M37
Nämä ovat ikäviä tapauksia. Eräs mies kertoi uusperheiden elämästä kertovassa kirjassa, että uusi avioliitto on mennyt huonoon suuntaan. Hän oli kuitenkin niin kiintynyt lapsipuoliinsa ja halusi siitä syystä jatkaa avioliittoa. Äitipuolella tasi isäpuolella ei ole eron jälkeen mitään oikeuksia exänsä lapsiin. Sama koskee äitipuolen ja isäpuolen omia vanhempia, joille "vieras" lapsi voi olla rakas ja tärkeä ihminen.
Ehkä naisen uusi suhde on syy, ehkä hän jotenkin varoo, että siihen tulisi kolmas pyörä. Jos lapsen äiti ei halua tapaamisia lapsensa kanssa, niin sille ei sitten voi mitään. Ikävää tietysti sinun kannalta, mutta yritä päästää irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä oot sitten tehnyt jos näin on päässyt käymään?
En tietääkseni mitään. En ole pettänyt tuota äitiä. En ole käsittääkseni sanonut tai tehnyt mitään loukkaavaa, ei ole ollut riitaakaan.
M37
Tietääksesi? Käsittääksesi? Ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä oot sitten tehnyt jos näin on päässyt käymään?
En tietääkseni mitään. En ole pettänyt tuota äitiä. En ole käsittääkseni sanonut tai tehnyt mitään loukkaavaa, ei ole ollut riitaakaan.
M37
Tietääksesi? Käsittääksesi? Ei riitä.
Olen miettinyt pääni puhki, olisiko jonkun sanomiseni tai tekemiseni voinut käsittää ikävästi. En ole keksinyt, mistä voisi olla kyse. Ei ole ollut riitaa, enkä ole muutenkaan sellainen ihminen, että ilkeilisin toisille.
M37
Olen pahoillani puolestasi ja myös lapsen puolesta. Valitettavasti on kovin vähän tehtävissä, jos äiti haluaa estää tapaamisenne. Kortteja ja pikku lahjoja voit toki lähettää, kuten joku aikaisempi vastaaja ehdotti.
Tylyä, mutta vanhempi saa nykylainsäädännön mukaan vapaasti eristää lapsen tärkeästä aikuisesta, kuten isovanhemmasta tai entisestä äiti/isäpuolesta.
Lapsen oikeus ei näissä asioissa toteudu.
Vierailija kirjoitti:
Tylyä, mutta vanhempi saa nykylainsäädännön mukaan vapaasti eristää lapsen tärkeästä aikuisesta, kuten isovanhemmasta tai entisestä äiti/isäpuolesta.
Lapsen oikeus ei näissä asioissa toteudu.
Tämä. Ikävintä on myös se, että vanhempi voi halutessaan kertoa lapselle vaikka minkälaista huttua siitä, miksi henkilö x ei ole enää lapsen elämässä. Lapsi ei totuutta saa tietää ja pahimmillaan lapsi uskoo sen, mitä vanhempi sanoo. Vanhempi voi kertoa vaikka henkilön olevan sairas ja haluavan lapselle pahaa, vaikka mistään sellaisesta ei olisi kyse.
Et koskaan asunut lapsen kanssa (koska et asunut äitinsäkään kanssa) eikä lapselle ole koskaan ollut olemassa aikaa, jolloin olette eläneet yhdessä. Olet kiva setä, joka kävi vierailemassa ja suurimman osan elämästään lapsi on ollut ilman sinua! Ei hän sinua kaipaa erityisemmin, satuja osaa lukea muutkin.
Aikuisten oikeasti: et merkinnyt lapselle enempää kuin päiväkodin hoitajat tai naapurin Kallen isä, joka aina välillä tuli potkimaan palloa. Miksi lapsen pitäisi edelleen olla eräänlainen oman lapsen korvike sinulle? Hän jatkaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Voit edelleen muistaa lasta lahjoilla. Sen voi lähettää lapsen nimellä postitse. Neutraali kortti, että lapsi tietää lähettäjän. Tällä osoitat lapselle, että et ole häntä unohtanut.
Vanhempana hän voi olla yhteydessä sinuun, jos haluaa.
Otatko nyt ne ruusunpunaiset lasit päästä. Jos äiti ei halua olla tekemisissä, eikä antaa lapsen olla tekemisissä, miksi antaisi lahjan lapselle? Tai ainakaan sanoisi, keneltä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit edelleen muistaa lasta lahjoilla. Sen voi lähettää lapsen nimellä postitse. Neutraali kortti, että lapsi tietää lähettäjän. Tällä osoitat lapselle, että et ole häntä unohtanut.
Vanhempana hän voi olla yhteydessä sinuun, jos haluaa.
Otatko nyt ne ruusunpunaiset lasit päästä. Jos äiti ei halua olla tekemisissä, eikä antaa lapsen olla tekemisissä, miksi antaisi lahjan lapselle? Tai ainakaan sanoisi, keneltä on.
Äiti voi heittää lahjat ja kortit roskiin, ei lapsi niitä välttämättä saisi.
Vierailija kirjoitti:
Et koskaan asunut lapsen kanssa (koska et asunut äitinsäkään kanssa) eikä lapselle ole koskaan ollut olemassa aikaa, jolloin olette eläneet yhdessä. Olet kiva setä, joka kävi vierailemassa ja suurimman osan elämästään lapsi on ollut ilman sinua! Ei hän sinua kaipaa erityisemmin, satuja osaa lukea muutkin.
Aikuisten oikeasti: et merkinnyt lapselle enempää kuin päiväkodin hoitajat tai naapurin Kallen isä, joka aina välillä tuli potkimaan palloa. Miksi lapsen pitäisi edelleen olla eräänlainen oman lapsen korvike sinulle? Hän jatkaa elämäänsä.
Miksi alapeukut?
Jos mies seurustelusuhteessa kokee olevansa läheisempi pikkulapsen kuin aikuisen naisen kanssa, niin minä miettisin todella pitkään, mistä on kyse! Satunnaiset viikonloppuvierailut eivät ole sille lapselle merkinneet yhtään mitään, joten miksi äidin seurustelukumppaniin olisi syntynyt minkäänlaista suhdetta. Tuolla lapsella on oma isä, jonka kanssa saa viettää isäaikaa, ei hän tarvitse ap:ta mihinkään ja saattaa olla jopa se syy, miksi suhde päättyi!
Aika auttaa unohtamaan. Ehkä lapsi ottaa sinuun itse yhteyttä, kun on isompi?