Miten lakata rakastamasta lasta, joka on minulle tärkeä?
Olin vuosia läsnä lapsen elämässä, kun seurustelin hänen äitinsä kanssa (emme koskaan asuneet yhdessä, kun asuimme eri paikkakunnilla). Lapsi ei muista aikaa, jolloin en olisi ollut hänen elämässään. Aloimme seurustella äidin kanssa, kun lapsi oli ihan pieni. Pidin lapsesta huolta, leikittiin, luettiin kirjoja ja ostin jouluna ja syntymäpäivänä lahjan lapselle. Lapsi viihtyi seurassani ja minä viihdyin lapsen seurassa. Hän on minulle rakas, vaikka ei oma lapseni olekaan. Lapsi on nyt pieni koululainen.
Lapsen äiti harvensi tapaamisia kanssani, kunnes yhtäkkiä ilmoitti haluavansa erota ja katkaista minuun kokonaan välit. Syyksi ilmoitti sen, että hän on löytänyt toisen miehen. Lapsen äiti sanoi, että ei halua olla minun kanssani tekemisissä, eikä halua lapsensakaan olevan. En saa olla lapseen yhteydessä, en saanut edes sanoa hyvästejä lapselle. Miten lakkaisin rakastamasta tätä lasta, joka on minulle tärkeä? Tuntuu pahalta, että en saa olla hänen kanssaan tekemisissä. Äidin päätökselle parisuhteemme osalta en mitään voi, mutta välien katkaiseminen ilman syytä ja rakastamastani lapsesta eristäminen tuntuu kohtuuttomalta.
M37
Kommentit (39)
Tietääkö lapsi, että katoamisesi hänen elämästään on äidin päätös eikä sinun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit edelleen muistaa lasta lahjoilla. Sen voi lähettää lapsen nimellä postitse. Neutraali kortti, että lapsi tietää lähettäjän. Tällä osoitat lapselle, että et ole häntä unohtanut.
Vanhempana hän voi olla yhteydessä sinuun, jos haluaa.
Otatko nyt ne ruusunpunaiset lasit päästä. Jos äiti ei halua olla tekemisissä, eikä antaa lapsen olla tekemisissä, miksi antaisi lahjan lapselle? Tai ainakaan sanoisi, keneltä on.
Äiti voi heittää lahjat ja kortit roskiin, ei lapsi niitä välttämättä saisi.
Tai antaa itse ostaminaan, näin suurin osa tekisi, jos ei yhteydessä halua olla. Ikävä tilanne kyllä sinulle, ap.
Trolli asialla ja nainen. Taitaa olla viel vakitrolli
Seurustelin lasten ollessa pieniä vuoden miehen kanssa, jolla oli sama tilanne kuin sinulla. Ne hetket exän lapsen kanssa olivat kuitenkin tärkeämpiä miehelle kuin lapsille, näin tajusin myöhemmin... Heillä siis sama tilanne, että äiti halusi miehestä eroon kokonaan. Itse halusin miehestä vuoden jälkeen eroon, koska hän ei osallistunut kuluihin, siivoukseen tai ruoanlaittoon!!!
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö lapsi, että katoamisesi hänen elämästään on äidin päätös eikä sinun?
En tiedä. Pyysin äitiä kertomaan lapselleen, että olisin halunnut olla hänen ja äitinsä elämässään läsnä ja kaipaan heitä. En tiedä, onko äiti kertonut tätä asiaa lapselle. Ei antanut minun olla yhteydessä lapseen ja kertoa asiaa itse.
M37
Siis ap seurusteli pikkulapsen kanssa ja ihmettelee nyt, kun äiti pani hommalle stopin?
Vierailija kirjoitti:
Et koskaan asunut lapsen kanssa (koska et asunut äitinsäkään kanssa) eikä lapselle ole koskaan ollut olemassa aikaa, jolloin olette eläneet yhdessä. Olet kiva setä, joka kävi vierailemassa ja suurimman osan elämästään lapsi on ollut ilman sinua! Ei hän sinua kaipaa erityisemmin, satuja osaa lukea muutkin.
Aikuisten oikeasti: et merkinnyt lapselle enempää kuin päiväkodin hoitajat tai naapurin Kallen isä, joka aina välillä tuli potkimaan palloa. Miksi lapsen pitäisi edelleen olla eräänlainen oman lapsen korvike sinulle? Hän jatkaa elämäänsä.
Älä usko tätä valhetta! Lapsi voi hyvin kaivata sinua. Itse kaipasin "isoveljeäni", josta isosiskoni erosi. Olin silloin 11-vuotias, mutta itkin vielä parikymppisenä perään. En saanut hyvästellä.
En olisi itse osannut ehdottaa, mutta jotenkin tuntui hyvältä nuo lahjat ja kortit. Älä kuitenkaan anna mennä överiksi. Joskus irti päästäminen on suurinta rakkautta. Älä hylkää, mutta jätä vapaus lapselle.
Rukoile hänen puolestaan. Voit myös pyytää Jumalaa hoitamaan tulehtuneen tilanteen ja rakentamaan sillan välillänne. Se voi rakentua osin omien kättesi kautta, voit saada viisautta rakentamiseen.
Toinen sukulaiseni oli vuosia yhteydessä lähettämällä kortin joka ikinen joulu ja syntymäpäivä. Aikuisena välit lämpenivät ja kerran kyynelin kiitin, että on ollut niin uskollinen odottamatta mitään takaisin.
Kaikkea hyvää sinulle. Olet varmasti ollut tärkeä ja hoitanut osasi paljon paremmin kuin saamasi kohtelu nyt osoittaa. Joskin äidin syyt kohtelulle eivät välttämättä johdu sinusta. Uuden parisuhteen rinnalla läheisyytesi voisi olla outoa, vaikka sinä et olisi.
Uusperheonnea ("onnea") osa ziljoona. Ettekö te koskaan opi?
Vierailija kirjoitti:
Tylyä, mutta vanhempi saa nykylainsäädännön mukaan vapaasti eristää lapsen tärkeästä aikuisesta, kuten isovanhemmasta tai entisestä äiti/isäpuolesta.
Lapsen oikeus ei näissä asioissa toteudu.
Hyvänen aika! Eihän lapsi ole mikään kauppatavara vaan sen huoltajan tehtävä on huoltaa ja kasvattaa lapsi. Ei se ole kenenkään toisen omaa se lapsi. Nämä on näitä aika kyseenalaisia käsityksiä, että tuttuun lapsen syntyisi joku omistus tai tapaamisoikeus- vähän haiskahtaa... pimeitä juttuja jos ei tätä ymmärretä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tylyä, mutta vanhempi saa nykylainsäädännön mukaan vapaasti eristää lapsen tärkeästä aikuisesta, kuten isovanhemmasta tai entisestä äiti/isäpuolesta.
Lapsen oikeus ei näissä asioissa toteudu.
Hyvänen aika! Eihän lapsi ole mikään kauppatavara vaan sen huoltajan tehtävä on huoltaa ja kasvattaa lapsi. Ei se ole kenenkään toisen omaa se lapsi. Nämä on näitä aika kyseenalaisia käsityksiä, että tuttuun lapsen syntyisi joku omistus tai tapaamisoikeus- vähän haiskahtaa... pimeitä juttuja jos ei tätä ymmärretä.
Lapsi tarvitsee elämäänsä muitakin turvallisia aikuisia kuin sen yhden vanhemman/vanhemmat. Lapsen etu on, että hänellä on useampia välittäviä ja turvallisia aikuisia elämässään.
Pakko vain päästää irti. Ajan kanssa helpottaa.
Saman kokenut, tosin ystävien kautta.
Naiset ne vaan tuon osaa. Kuten biologisella lapsella kiristämisenkin erotilanteessa. Armotonta väkeä.
Niin naisen käsialaa on toi alotus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tylyä, mutta vanhempi saa nykylainsäädännön mukaan vapaasti eristää lapsen tärkeästä aikuisesta, kuten isovanhemmasta tai entisestä äiti/isäpuolesta.
Lapsen oikeus ei näissä asioissa toteudu.
Tämä. Ikävintä on myös se, että vanhempi voi halutessaan kertoa lapselle vaikka minkälaista huttua siitä, miksi henkilö x ei ole enää lapsen elämässä. Lapsi ei totuutta saa tietää ja pahimmillaan lapsi uskoo sen, mitä vanhempi sanoo. Vanhempi voi kertoa vaikka henkilön olevan sairas ja haluavan lapselle pahaa, vaikka mistään sellaisesta ei olisi kyse.
Tämä on arkipäivää erotessa. Suomi on täynnä kärvisteleviä vanhempia jotka on valehdeltu ulos lastensa elämästä. Isä tai äitipuoli vielä huonommassa asemassa.
Koittakaa jo uskoa ettei yh-äitien kanssa kannata olla missään tekemisissä!
Tämän takia ei pidä sekaantua naisiin, joilla on lapsia. Se kostautuu aina jollain tavalla. Joko ei tule koskaan kunnolla toimimaan se kuvuio tai sitten näin päin, että kiintyy oikeasti mutta koska sinulla ei ole mitään oikeuksia sen lapsen suhteen niin sinut voidaan pyyhkäistä pois siitä ihan surutta. Onko sellainen sille lapsellekaan hyväksi?
Oppiikaamme miehet tästä.
Jonkinlainen aivovaurio saattaisi auttaa. Tosin sitä ei voi suositella.