Päänsisäinen kriisi, kuinka edetä sen kanssa?

Mitä hyvää siitä voisi seurata? Vain epäluottamusta ja pahaa mieltä. Ja mitä mies voisi edes asialle tehdä.

Tuntuu tosiaan tossa kolmenkympin rajapyykin ylitettyä olevan aika monella perheellisellä sama tilanne. Mutta usko pois, kyllä se ohi menee :) Jos sun elämässä ei ole mitään varsinaista vikaa, älä ihmeessä tee mitään harkitsematonta. Katsele vaikka vähän aikaa muillekin laitumille ja leikittele ajatuksella päänsisäisesti, mutta ei kyllä kannata mennä varpaitaan todellisuudessa kastelemaan. Tuskin haluat oikeasti loukata miestäsi ja lapsiasi ihan vaan jotta saisi kokea jotain mistä tunnet jääneesi paitsi. Kaikki uusi ja "kielletty" kiehtoo ajoittain, mutta ei se ruoho todennäköisesti ole kuitenkaan vihreämpää aidan toisella puolella. Yritä ennemmin keksiä tapoja piristää suhdetta mieheesi ja löytää kipinä uudelleen. Ei ole helppoa, tiedetään. Mutta kannattaa aivan varmasti! Levoton vaihe menee kyllä ohikin aikanaan ja ne tutut tylsät kuviot alkavat taas tuntua hyvältä.

Samaa mietin. Tää on kuitenkin ihan mun oma ongelma, enkä usko että mies sille mitään mahtaa.



Jotenkin en jaksa yhtään tätä perhejuttua, en lasten ilmapallon valitsemisia, en partiomerkkien ompelemista. Noin kirjoitttaminen saa kyllä kyyneleet pyrkimään silmäkulmaan, koska tiedostan, miten kamalalta kuulostan. Onneksi mulla on hyvä mies joka hoitaa nuo hommat.



Voi helvetti, pitiks tämmöisen nyt iskeä`?

EI oo helppoo tää ihmisen elämä... ja ite siitä yrittää vielä tehdä vaikeempaa oman pään sisällä



ap

menee ohi aikanaan, älä tee mitään tyhmää.

se saa aikaan monenmoisia haluja ja tuntemuksia. Voin lohduttaa, että kyllä se siitä ohi menee - viimeistään kun käännytään kohti 70 ikävuotta.

Toi helpottikin ihan sikana :D

Pitkä suhde takana josta kaksi lasta. Viime aikoina välillämme on ollut kinaa joka asiasta ja olen töysin kypsä mieheeni. En tunne häntä kohtaan juurikaan mitään.



Mikä kamalinta, minulla on juuri tuo sama tunne, etten jaksa kiinnostua mistään lasten Hoplopeista, kevätpuuhista ym. Ajatukseni on jossain ihan muualla koko ajan ja oma tarve ajaa ajatuksissa kaiken edelle.



Mieleni on jossain kaaoksessa ja tunnen siitä todella huonoa omaatuntoa. Mielessäni ajattelen jatkuvasti muita miehiä ja ihastun todella helposti.



Minulla tilanne on johtanut jo siihen, että olen tavannut erästä miestä. Olen saanut jälleen tuntea sen ihanan kosketuksen tuoman lämmön ja suutelun aiheuttaman kutkuttavan tunteen koko vartalossa. Tiedostan että tämä on älytöntä, mutta teen sen silti. En aio jäädä kiinni, enä aio mennä sänkyyn asti.



Olen miettinyt paljon asumuseroa miehestäni. Saisin ehkä sitä kautta ajatuksiani selvemmäksi.



Auttaisikohan tähän joku terapia? Itse tuskin tästä suosta enää ylös nousen.

Yritän kaikkeni, etten lipsahda tuohon tilanteeseen ja että löydän kipinän uudelleen. Mitään varsinaista vikaa meidän suhteessa ei ole, muuta kuin että se on kovin tylsä...



Tsemppiä!

Minulla tämä kaaos pään sisällä on jatkunut jo kaksi vuotta. Ei mene ohi vaikka olen kuinka yrittänyt "panostaa suhteeseen" ja tehdä kaikkea oman mieheni kanssa, jota haluaisin tehdä muidenkin kanssa. En vaan saa sitä kipinää takaisin :(



Siitä johtuen tilanne on ajautunut siihen, että olen pari kertaa tavannut tätä vierasta miestä.



Aion lopettaa tapailun ensi kertaan, sitten on aika tehdä päätöksen oman suhteeni kanssa. Pitäisi ensin erota, ennen kuin menee liian pitkälle vieraiden kanssa.