Lue keskustelun säännöt.
Gallup. Koetko onnistuneesi elämässä?
18.11.2024 |
Miten sitten itse määritteletkin asian, niin koetko, että olet elämässäsi onnistunut? Vai ihan epäonnistunut? Tai ehkä tuollaisen asian pohtiminen ei edes käy mielessäsi.
Itse kuulun kategoriaan joka ei tuommoisia ole pohtinut. Mutta nyt kun mietin, niin ehdottomasti epäonnistunut. Oli parempi olo kun en miettinyt :D no toivottavasti tuo vahinko ei lähde kiertämään tämän avauksen myötä.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on, kysyä itseltään: "Onko Jeesus Kristus minun Herrani ja vapahtajani?"
Mitään ei täältä mukaansa saa. Tärkeintä järjestää ikuisuusasiat kuntoon.
Olen uskonnoton. En pysty uskomaan tuollaisiin asioihin. Jos on jokin korkeampi voima ja ihmisten ohjaaja tai luoja, niin en usko hänen olevan Raamatusta löytyvä kiusaaja-jumala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on kurjaa. Inhoan työtäni. Kärsin myös lapsettomuudesta.
Muiden silmissä mä varmasti olen epäonnistunut koska ei ole korkeakoulututkintoa, ei omistusasuntoa, autoa ja kesämökkiä, ja työkseni olen osa-aikaisena marketin kassamyyjänä, eli teen paskaduunia.
Mutta mun mielestä mä olen onnistunut, koska erittäin haastavan lapsuuden/nuoruuden jälkeen kykenen elättämään itse itseni, mulla on rakastava parisuhde ja tunnen itseni onnelliseksi suurimman osan aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Muiden silmissä mä varmasti olen epäonnistunut koska ei ole korkeakoulututkintoa, ei omistusasuntoa, autoa ja kesämökkiä, ja työkseni olen osa-aikaisena marketin kassamyyjänä, eli teen paskaduunia.
Mutta mun mielestä mä olen onnistunut, koska erittäin haastavan lapsuuden/nuoruuden jälkeen kykenen elättämään itse itseni, mulla on rakastava parisuhde ja tunnen itseni onnelliseksi suurimman osan aikaa.
Ehdottomasti olet onnistuja minun silmissäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No epäonnistunut en ainakaan ole.
Mitä kukin onnistumisella tarkoittaa, rahaa ja valtaa? Koen itseni onnistuneeksi koska elämäni on varsin hyvää nyt kun olen kunnolla kasvanut aikuiseksi ja tiedän mitä tahdon. En enää haihattel pilvilinnojen perään, otan onneni ja iloni siitä mistä sitä irti saan, ja sitä löytyy kyllä vaikka millä mitalla kun oivaltaa mitä oikea onni on.
Koen olevani valtavan onnistunut siinä suhteessa että kotioloistani ja kasvustani huolimatta en kaatunut katuojaan, en alkoholkstiksi tai narkkariksi tai rikolliseksi. Itse tiesin mitä tahdon ja sen eteen töitä tein. Kolme tutkintoa suoritin kotoa muutettuani työn ohessa. Työtä en ole pelännyt. Olen aina tiennyt että olen oman onneni seppä, kukaan muu ei sitä minulle eteen kanna.
En ole halunnut parisuhdetta, olen aina halunnut pärjätä yksin ja omillani. Valtava kunnianhimo siinä suhteessa. Olen saavutta nut hyvän työpaikan ja tuloillani elän ilman mitään tukia. Elämäni on hyvää ja nauti nsiitä. Mitään en pois vaihtaisi.
En ole rikas mutta hyvin toimeen tuleva. Itselleni raha ei takaa onnea vaan elämän sisältö ja mielekkyys jota saan työstäni joka on sekä mielenkiintoista että vaativaa ja sopivasti stressiä. Stressi pitää liikkeessä ja aivokoneiston käynnissä.
Ystävät on erittäin tärkeitä, ei montaa mutta sitä rakkaampia. Paljon kiinnostuksen kohteita, uteliaisuus nähdä ja kokea ja oppia. Mitä muuta tarvitsisin voidakseni sanoa että olen onnistunut.
Ruikuttajia en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Muiden silmissä mä varmasti olen epäonnistunut koska ei ole korkeakoulututkintoa, ei omistusasuntoa, autoa ja kesämökkiä, ja työkseni olen osa-aikaisena marketin kassamyyjänä, eli teen paskaduunia.
Mutta mun mielestä mä olen onnistunut, koska erittäin haastavan lapsuuden/nuoruuden jälkeen kykenen elättämään itse itseni, mulla on rakastava parisuhde ja tunnen itseni onnelliseksi suurimman osan aikaa.
Sama täällä. Mietein että lähtökohdat huomioon ottaen olen pärjännyt elämässä ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnistunut, mutta vasta yli viisikymppisenä. Elämänhallinta on kyllä toiminut, mutta pitkä yksinhuoltajuus, pienituloisena ja ilman turvaverkkoa, tuntui pahalta. Nyt on onnistumisen tunne hyvästä parisuhteesta. Molemmat kun auttaa toisiaan ja ottaa mukaan harrastuksiinsa, tuntuu hyvältä. Ihmissuhteissa onnistuminen on mielestäni tärkeämpää kuin taloudellinen menestys.
Tärkeintä on, kysyä itseltään: "Onko Jeesus Kristus minun Herrani ja vapahtajani?"
Mitään ei täältä mukaansa saa. Tärkeintä järjestää ikuisuusasiat kuntoon.