Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa uskaltaa kertoa mielenterveysongelmistaan tapailukumppanille?
Kommentit (34)
Jos kumppani on fiksu niin kyllä se sen huomaa 🤣🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun haluat että tapailu päättyy.
Mulle on muistaakseni yleensä kerrottu epämieluisat uutiset toisilla treffeillä. Joskus tapailin miestä joka oli parhaillaan saikulla burn outin vuoksi, hän ehkä kertoi tämän jo ekoilla treffeillä työkuvioiden tullessa puheeksi.
Kerroin kun oltiin oltu naimisissa 6 vuotta, erottiin seuraavana.
Itse kerroin neurologisesta sairaudesta about neljänsillä treffeillä, oisko ollut 2 viikon kohdalla? Kun oli sairaalatutkimus tulossa ja kysy sille ajalle tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun haluat että tapailu päättyy.
Ei mt-ongelmat ole kaikille mikään ylitsepääsemätön asia.
Yleensä ne mt ongelmat alkaa kyllä näkyä läpi ihmisen käytöksestä aika nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun haluat että tapailu päättyy.
Tämä totta. Harva tuollaista taakkaa haluaa ehdoin tahdoin. Rehellisyys kunniaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon mt ongelmainen ja eronnut. Onko niin että saan heittää hyvästit unelmille hyvästä suhteesta
Minä kerroin toisilla treffeillä. Yhdessä melkein 5 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoisin itse neljänsillä treffeillä. Tapailukumppani on jo vähän ehtinyt tutustua siihen millainen olet, joten ei olla enää ihan ennakkoluulojen vietävissä, mutta ollaan vielä sen verran alkuvaiheessa että tunteita ei satuteta liikaa, jos asia ei olekaan toiselle ok.
Jos kyseessä on etäsuhde tai viestittelette/soittelette tiiviisti mutta näette harvoin, niin voi olla parempi kertoa vähän aiemmin, kuten toisella tai kolmannella tapaamiskerralla. Ihan alussa ei tarvitse avautua täysin tuntemattomille, mutta liian pitkällekään tuota ei kannata venyttää.
Kyllä mä haluaisin tietää tuollaisen heti ennen ensimmäisiäkään treffejä. Ei ole mitään mielenkiintoa lähteä tutustumaan mieheen jolla mielenterveysongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu vähän onko kyse jostain "ahistaa/masentaa mutta selviydyn sen kanssa" vai esim. psykoosisairaudesta?
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän onko kyse jostain "ahistaa/masentaa mutta selviydyn sen kanssa" vai esim. psykoosisairaudesta?
Ei psykoosisairaudesta, mutta vähän enemmästä kuin ajoittaisesta ahdistuksesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppani on fiksu niin kyllä se sen huomaa 🤣🤣🤣
Ei välttämättä. Itse olen hyvä piilottelemaan ongelmiani, mutta nämä ongelmat ovat ajaneet minut lähestulkoon sohvan nurkkaan kun olen niin ahdistunut. Jos ei harhoja Satu kohdalle(joita harvoin) niin ei huomaa sillä tsemppaan niin paljon. Sitten kuormittuneena lysähdän sohvan nurkkaan. Onneksi ei tarvitse etsiä miestä enää ikinä. Ei edes kiinnosta.
Hyvä kyllä olisi kertoa aika alkuvaiheessa jos jotenkin vaikuttavat sun elämää rajoittavasti.
Kertoisin lapsen syntymän jälkeen.
T. Bipo mies
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne mt ongelmat alkaa kyllä näkyä läpi ihmisen käytöksestä aika nopeasti.
Todellakin. Ja kuuluu puheesta lähes välittömästi. En suostuisi miehenä seurustelemaan sellaisen naisen kanssa, joka kamppailee mt-ongelmien kanssa. Johonkin se raja täytyy vetää.
En kerro ikinä mitään. Minulla on skitsofrenia mutta se ei näy missään. 10 vuotta sitten olin vähän väliä hullujen huoneella, kun juopottelin silloin. Nyt olen raitis ja kokopäivätöissä normaalisti. Mitä sitä vanhoja kaivelemaan. m40
Minulle miehet ovat kertoneet yleensä aikaisessa vaiheessa, toisilla tai kolmansilla treffeillä. Ensimmäisillä treffeilläkin on vihjattu muttei ole uskallettu suoraan kertoa, vaikka sekin olisi minulle ok. Arvostan rehellisyyttä.