Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa uskaltaa kertoa mielenterveysongelmistaan tapailukumppanille?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
elämä hullun kanssa on vaikeata.
Haluatko avata vähän tarkemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä haluaisin tietää tuollaisen heti ennen ensimmäisiäkään treffejä. Ei ole mitään mielenkiintoa lähteä tutustumaan mieheen jolla mielenterveysongelmia.
Kai kerrot tämän avoimesti?
Itse oon mt-ongelmainen ja sitä mieltä, että meidän kannattais pariutua toisen samanlaisen kanssa ja normojen keskenään. Arvostaisin kun tämä sanottais suoraan, mutta esitetään että ymmärretään ja tuetaan jos tarve tulee. Sit tosipaikan tullessa lähdetään vetämään kuitenkin, joka on omiaan pahentamaan oloa vielä ennestään kun saa pettyä kun toinen on valehdellut itsestään.
Olkaa rehellisiä!
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne mt ongelmat alkaa kyllä näkyä läpi ihmisen käytöksestä aika nopeasti.
Mä yleensä kerron miehille hyvin pian, mutta heidän reaktionsa on ettei asialla ole mitään väliä ja vaikuttavat oikein empaattisilta, jopa suorastaan innokkailta, valmiina tukemaan ja jakamaan. Näin, kunnes ne ongelmat alkavat näyttäytyä.
Sitten muuttuukin ääni kellossa ja miehistä tulee heti turhautuneita, ärtyneitä ja vihaisia. Vaikka olen selvällä suomenkielellä ja konkreettisin esimerkein kertonut miten mielenterveyden reistaaminen minulla ilmenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä haluaisin tietää tuollaisen heti ennen ensimmäisiäkään treffejä. Ei ole mitään mielenkiintoa lähteä tutustumaan mieheen jolla mielenterveysongelmia.
Kai kerrot tämän avoimesti?
Itse oon mt-ongelmainen ja sitä mieltä, että meidän kannattais pariutua toisen samanlaisen kanssa ja normojen keskenään. Arvostaisin kun tämä sanottais suoraan, mutta esitetään että ymmärretään ja tuetaan jos tarve tulee. Sit tosipaikan tullessa lähdetään vetämään kuitenkin, joka on omiaan pahentamaan oloa vielä ennestään kun saa pettyä kun toinen on valehdellut itsestään.
Olkaa rehellisiä!
Ei välttämättä ole kyse valehtelusta, se ihminen ei vain ole ymmärtänyt millaista sitten tositilanteessa on. Harva kai ymmärtää jos ei ole vastaavasta aiempaa kokemusta. Hän on saattanut aidosti kuvitella että pystyy tukemaan tilanteessa, mutta onkin joutunut toteamaan ettei hänestä olekaan siihen. Eivät ihmiset aina tee asioita ilkeyttään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä haluaisin tietää tuollaisen heti ennen ensimmäisiäkään treffejä. Ei ole mitään mielenkiintoa lähteä tutustumaan mieheen jolla mielenterveysongelmia.
Kai kerrot tämän avoimesti?
Itse oon mt-ongelmainen ja sitä mieltä, että meidän kannattais pariutua toisen samanlaisen kanssa ja normojen keskenään. Arvostaisin kun tämä sanottais suoraan, mutta esitetään että ymmärretään ja tuetaan jos tarve tulee. Sit tosipaikan tullessa lähdetään vetämään kuitenkin, joka on omiaan pahentamaan oloa vielä ennestään kun saa pettyä kun toinen on valehdellut itsestään.
Olkaa rehellisiä!
No ole itse rehellinen ja kerro heti mt-ongelmista. Ei se ole mun tehtävä alkaa kyselemään jokaiselta mahdolliselta mieheltä, että onko tällä mt-ongelmia. Kyllä se on sen mt-ongelmaisen tehtävä kertoa asiasta itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti: No ole itse rehellinen ja kerro heti mt-ongelmista. Ei se ole mun tehtävä alkaa kyselemään jokaiselta mahdolliselta mieheltä, että onko tällä mt-ongelmia. Kyllä se on sen mt-ongelmaisen tehtävä kertoa asiasta itse.
Minä yleensä kyselen tällaiset jutut aluksi. Moni mies (ja varmasti nainenkaan) ei vain tunnu tuntevan itseään kovin kummoisesti. On petetty kaikkia exiä, ehkä jopa lyöty kaikkia, suhteet olleet katkeraa mykkäkoulua tms, mutta eivät näe näillä mitään yhteyttä itseensä.
Minä itse koen velvollisuudekseni tuntea itseni ja kertoa itsessäni rehellisesti ne ominaisuudet, jotka ovat aiemmin tehneet minusta vaikean kumppanin. Sillä todennäköisesti sitä samaa on luvassa jatkossakin.
T. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata kertoa ollenkaan. Kun työnnät kesäkurpitsaa pyllyyn niin sanot sen olevan taideperformanssi.
Perheenjäsenellä on vakava masennus ja läheisellä ystävällä on toistuvia psykooseja, jotka aiheuttavat vainoharhoja minuakin kohtaan.
En voi ajatellakaan, että tapailisin jotain miestä, jolla olisi psyykkisiä ongelmia. Olen kokenut tuota asiaa jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppani on fiksu niin kyllä se sen huomaa 🤣🤣🤣
Ei välttämättä. Itse olen hyvä piilottelemaan ongelmiani, mutta nämä ongelmat ovat ajaneet minut lähestulkoon sohvan nurkkaan kun olen niin ahdistunut. Jos ei harhoja Satu kohdalle(joita harvoin) niin ei huomaa sillä tsemppaan niin paljon. Sitten kuormittuneena lysähdän sohvan nurkkaan. Onneksi ei tarvitse etsiä miestä enää ikinä. Ei edes kiinnosta.
Hyvä kyllä olisi kertoa aika alkuvaiheessa jos jotenkin vaikuttavat sun elämää rajoittavasti.
Ihan turhaan käytät energiaasi peittelyyn. Vain sinä kuvittelet, että olet hyvä piilottelemaan ongelmiasi. Kaikki muut näkevät kyllä, että sinussa on jotain häikkää.
Jep, on suurta itsepetosta väittää, että sairauteni ei näy mitenkään ulospäin. Kyllä se näkyy.
Ei ainakaan mun miehet ole viitanneet vaikka oon suorastaan korostanut mikä kaikki mussa on vialla ja rehellisesti kertonut miten oireilen.
Mikä niitä vaivaa???