Miten pääsee eteenpäin raskaasta elämänkokemuksesta

Apua 

Mihin tämä liittyy AP? Ei oikein voida auttaa, kun ei tiedetä onko kyse koiran kuolemasta, sairaudestasi, vai autokolarista. Kerroppa nyt vähän faktoja!

Ei nää kälättäjät kykene sua neuvomaan, tee itse vain!

Raskaista kokemuksista ei selvitä suorittamalla niitä projektiluontoisesti. Vain aika auttaa ja se on se vaikein haaste ymmärtää/sisäistää, miten ihminen on psykofyysinen kokonaisuus sulatellen ikävät asiat pala kerrallaan.

Omaa oloaan voi helpottaa erilaisilla terapioilla, jos uskoo keskustelun ja analysoinnin olevan sopivaa. Tai NLP-terapia, jossa ei jutella mitään. Taideterapiaa yms. Lisäksi on vertaistukiryhmiä, jos kaipaa saman kokeneita vaihtamaan tunteita ja kokemuksia. Tai erilaisia retriittejä, joihin voi mennä kokoamaan itseään. Matkustaa lomalle, jolloin vieras ja uusi ympäristö sitoo ajatuksia pärjätä kohteessa. Pitämällä päiväkirjaa, johon kirjoittaa aina kun tuntuu pahalle. Jotkut hankkivat lääkkeitä mielenrauhaa saadakseen, mutta siinäkin se auttaa pahimman yli ja sitten pitäisi kyllä uskaltaa kokea ne tunteensa.

Kuuntele itseäsi, mitä se oma tarpeesi olisi. Joskus voi auttaa, että nostat itsesi pois ahdistavista ajatuksista ja lähdet vaikka hetkeksi ulos kävelemään. Niin opit pelastamaan itsesi epätoivoasi lisäävistä hetkistä.

Voi olla sinusta brutaali toivotus, mutta minulle se teki hyvää eli toivotan sinulle hyvää epätoivoa:(tarkoittaa siis sitä, ettei kaikki ikävä ole pelkästään ikävää, vaan aikaa myöten sinä myös vahvistut ja voimistut ja osaat käsitellä aina vain paremmin kokemaasi)

AP, asiat ottavat aikansa, halusi tai ei. Tunteitaan voi paeta moneen asiaan töistä päihteisiin, mutta siellä ne sisälläsi muhivat käsittelemättä. Sitten joku päivä vaan joku yksittäinen juttu saakin kaiken paskan purskahtamaan pintaan. Tunteet on tärkeitä, myös ne hankalat tunteet, niillä on aina jotain opetettavaa meille. Tunteensa tukahduttava ihminen on vaarallinen itselleen ja muille, ei tästä elämästä selviä pelkällä järjellä. Se järki on muutenkin aika kyseenalainen asia ja täysin kontekstiin sidottu, tunteet on aitouden ydintä.

Tämä ei tarkoita tunteissa vellomista, vaan tunteiden kuuntelua ja tarkastelua. Ne kannattaa oppia erottamaan toisistaan, silloin on melkoisen hyvin todellisen tiedon äärellä. 

Surusta pääsee vain suremalla niin kauan että alkaa itseäkin tympäistä se sureminen ja ahdistunut olo. Se on raskasta ja käy kyllä työstä. Minulta meni viisi vuotta. 

Voi viedä vuosikymmeniä. Sekin on ihan ok.

Parasta siedätyshoitoa on juuri se että käyt asioita läpi työn ja muun elämän ohessa. Se että näet ihmisiä jotka tuo asian mieleen voi tuntua pahalta mutta on ainoa keino.

Aika haalistaa menneet, jos et näkisi kyseisiä ihmisiä juttu ei pääsisi vanhenemaan vaan aikojenkin päästä näkeminen toisi heti tuoreet muistot mieleen.

Muista että muut ihmiset eivät tavallasi mieti tapahtunutta koko ajan, ainoastaan sinä teet niin. Elä ja suuntaa katse eteenpäin, mennyt on mennyttä.