Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, joiden isä ei ollut (henkisesti) läsnä...
12.11.2024 |
En tarkoita välttämättä nyt eroperheitä tai esim. väkivaltaisia isiä, vaan sellaisia joiden vanhemmat oli yhdessä, mutta isä ei ollut lapsena syystä tai toisesta läsnä. Kuinka tämä on vaikuttanut teihin lapsena ja vanhemmiten?
Olen nyt kolmenkympin korvilla oman perheen perustamisen myötä alkanut havahtumaan siihen, että katkeruus isääni kohtaan on kasvanut ja isän naaman näkeminen jopa suorastaan vtuttaa. Ihan teatterilta tuntuu. Että kuka toi äijä on, joka äitini kanssa asuu, ei sitä isäksi ainakaan voi sanoa? Vanhempiani luona käyn viikottain edelleen, ja äitini kanssa meillä on ihan tavallinen lämmin suhde ja hän on ihana mummo. Mutta isän naamasta näkee, että ei sitä kiinnosta omat lapset tai lapsenlapsetkaan. Tosin, eipä mun lapsetkaan mene huutamaan ukkia, kyllä ne menee sukkana mummon luo ja antavat ukin olla ihan omassa rauhassaan. Näen niiiiin paljon itseäni lapsena tässä toiminnassa, ja ehkä siksi v-käyrä nousee.
Oma isäni oli lapsuudessa töiden jälkeen aina kotona, ei alko-ongelmia tms., mutta ei se sanonut koskaan hyvää yötä, ei lukenut iltasatua, ei ottanut syliin, ei lohduttanut, ei ruokkinut, ei oikeastaan edes puhunut saati leikkinyt. Isoveljeäni kohtaan isä on ollut aivan samanlainen, ja kun veli muutti pois kotoa, hän ei ole sen jälkeen isällemme puhunut ja harvoin käy äitiämmekään moikkaamassa, kun isä asuu samassa talossa. Isää ei tunnu asia vaivaavan, äitiä kyllä. Äiti ei silti ole koskaan isäämme meille haukkunut, eli kokemukset ovat ihan omia. Joskus kuulin, että isää ei ole koskaan perhe-elämä kiinnostanut. Noh, sen hän on kyllä tuonut omille lapsilleenkin vahvasti esille...
Onko jollain vastaavia kokemuksia?
Kommentit (23)
Isä toi elannon taloon. Ei ole jäänyt mitään traumoja vaikka ei läheinen ollut kuten äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä toi elannon taloon. Ei ole jäänyt mitään traumoja vaikka ei läheinen ollut kuten äiti.
Ymmärtääkö lapsena/lapset sen, että koska isi ei oo paikalla tai leiki mun kaa niin sen takia saan silti juustoa leivän päälle?
Isä oli aina töissä, mutta hänen rahoillaan olen saanut kokea kaikenlaista. Hän oli perheen raha-automaatti.
Meillä isä ei tuonut yhtään rahaa taloon, äiti elätti ja kasvatti koko katraan ja isä harrasteli omia juttuja ja oli omissa menoissa. Muistan äidin aina maksaneen isällemme velkoja tilipäivänä.
Eipä olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä toi elannon taloon. Ei ole jäänyt mitään traumoja vaikka ei läheinen ollut kuten äiti.
Ymmärtääkö lapsena/lapset sen, että koska isi ei oo paikalla tai leiki mun kaa niin sen takia saan silti juustoa leivän päälle?
Ymmärtää. Ennemmin tai myöhemmin. Jos ei ymmärrä, niin kehotan elämään vähän elämää ja sitten koittamaan uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä toi elannon taloon. Ei ole jäänyt mitään traumoja vaikka ei läheinen ollut kuten äiti.
Ymmärtääkö lapsena/lapset sen, että koska isi ei oo paikalla tai leiki mun kaa niin sen takia saan silti juustoa leivän päälle?
Ei minua yhtään haitannut hänen poissa olonsa. Äidiltä sain kaiken läheisyyden, ja hän olikin kotiäiti ja laittoi aamupalat valmiiksi vaikka olin jo lukiossa. Hän oli ihana pullantuoksuinen äiti.
Isäsi ei välttämättä mitään pahaa tarkoita. Hänellä ei välttämättä ole työkaluja muuhun käytökseen ja kuvittelee olevansa hyvä ja opettavainen isä omalla toiminnallaan. Ehkä on saanut samanlaisen kasvatuksen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erään kaverini hyvätuloinen isä oli aina töissä, mutta jos joku lapsista laittoi viestiä että anna rahaa, niin laittoi kerralla satasia eikä kysellyt perään. Yhtenä viikkona pisti tonnin. Sillä rällättiin sitten koko kaveriporukka viikonloppu. Tuo tyttö, nykyään aikuinen,ei ole kelpuuttanut miehikseen muita kuin vähintään 20v vanhempia, vaikka itse on edelleen ihan pentu.
Vierailija kirjoitti:
Isä oli aina töissä, mutta hänen rahoillaan olen saanut kokea kaikenlaista. Hän oli perheen raha-automaatti.
Tai sitten kuvittelet, että rahalla saat kivoja valmiiksi kasvatettuja lapsia ja lämpimän välittävän suhteen lapsiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erään kaverini hyvätuloinen isä oli aina töissä, mutta jos joku lapsista laittoi viestiä että anna rahaa, niin laittoi kerralla satasia eikä kysellyt perään. Yhtenä viikkona pisti tonnin. Sillä rällättiin sitten koko kaveriporukka viikonloppu. Tuo tyttö, nykyään aikuinen,ei ole kelpuuttanut miehikseen muita kuin vähintään 20v vanhempia, vaikka itse on edelleen ihan pentu.
Isä teki just noin. Länttäsi aina 500 kouraan, että sain lähteä kavereiden kanssa ulos. Maksoi ulkomaanmatkat ja vuokrat. Sain elää yltäkylläisyydessä opiskeluaikona. Kyllä minusta silti ihan aikuinen kasvoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erään kaverini hyvätuloinen isä oli aina töissä, mutta jos joku lapsista laittoi viestiä että anna rahaa, niin laittoi kerralla satasia eikä kysellyt perään. Yhtenä viikkona pisti tonnin. Sillä rällättiin sitten koko kaveriporukka viikonloppu. Tuo tyttö, nykyään aikuinen,ei ole kelpuuttanut miehikseen muita kuin vähintään 20v vanhempia, vaikka itse on edelleen ihan pentu.
Isä teki just noin. Länttäsi aina 500 kouraan, että sain lähteä kavereiden kanssa ulos. Maksoi ulkomaanmatkat ja vuokrat. Sain elää yltäkylläisyydessä opiskeluaikona. Kyllä minusta silti ihan aikuinen kasvoi.
Epäilen ettäkö ei mitään jälkeä jättäisi. Ehkä olet oppinut "puhumaan rahalla ", maksat omille lapsille/kavereille samalla tapaa, alitajuntaisesti hyvität tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäsi ei välttämättä mitään pahaa tarkoita. Hänellä ei välttämättä ole työkaluja muuhun käytökseen ja kuvittelee olevansa hyvä ja opettavainen isä omalla toiminnallaan. Ehkä on saanut samanlaisen kasvatuksen itsekin.
Jos sanoo ettei kiinnosta perhe elämä niin eikai sellainen voi kuvitella olevansa hyvä isä jolla vaan työkalut hukassa? Yleensä kasvatustavat totta seuraa sukupolvesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erään kaverini hyvätuloinen isä oli aina töissä, mutta jos joku lapsista laittoi viestiä että anna rahaa, niin laittoi kerralla satasia eikä kysellyt perään. Yhtenä viikkona pisti tonnin. Sillä rällättiin sitten koko kaveriporukka viikonloppu. Tuo tyttö, nykyään aikuinen,ei ole kelpuuttanut miehikseen muita kuin vähintään 20v vanhempia, vaikka itse on edelleen ihan pentu.
Isä teki just noin. Länttäsi aina 500 kouraan, että sain lähteä kavereiden kanssa ulos. Maksoi ulkomaanmatkat ja vuokrat. Sain elää yltäkylläisyydessä opiskeluaikona. Kyllä minusta silti ihan aikuinen kasvoi.
Epäilen ettäkö ei mitään jälkeä jättäisi. Ehkä olet oppinut "puhumaan rahalla ", maksat omille lapsille/kavereille samalla tapaa, alitajuntaisesti hyvität tms.
Joo lapsille kyllä annan rahaa kuukausittain. Hyvä kannattaa laittaa kiertämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo. Meillä asui käytännössä tuntematon ihminen, joka purki aina oman paskan olonsa lapsiin. Ei osallistunut eikä ottanut mitään vastuuta, päinvastoin, syyllisti lapsia asioista mihin lapset ei edes voineet olla syyllisiä, jätti lapset kohtuuttomiin tilanteisiin ja sanoi asioita mitä lasten ei ikinä pitäisi kuulla. Annoin ymmärtää, että lapset ei ole minkään arvoisia ja henelle vain "nyrkillätapettavia". Uhkaili itsemurhalla myös lasten kuullen. Syytti minua pikkuveljelle sattuneesta tapaturmasta kun olin 6v.
Minulla ei ole isää aloin ajatelle näin 7-vuotiaana ja ajattelen edelleen.
Isä oli kuin vieras ihminen asumassa saman katon alla. Ei koskaan syntynyt minkäänlaista suhdetta häneen. Hän ei kylläkään ollut vain etäinen, vaan hänessä oli sellainenkin puoli, että pelkäsin häntä kuollakseni ja olisin halunnut kauas hänestä. Tuosta pelosta seuranneen PTSD:n ohella itsetuntoni kärsi pahimman tuhon, hänen välinpitämättömyytensä seurauksena en pidä itseäni minkään arvoisena. Parisuhde multa ei koskaan onnistunut ja jo parikymppisenä lakkasin yrittämästäkään. Elän mieluummin yksin rauhassa vailla pelkoa siitä, etten kelpaa toiselle.
Vierailija kirjoitti:
No joo. Meillä asui käytännössä tuntematon ihminen, joka purki aina oman paskan olonsa lapsiin. Ei osallistunut eikä ottanut mitään vastuuta, päinvastoin, syyllisti lapsia asioista mihin lapset ei edes voineet olla syyllisiä, jätti lapset kohtuuttomiin tilanteisiin ja sanoi asioita mitä lasten ei ikinä pitäisi kuulla. Annoin ymmärtää, että lapset ei ole minkään arvoisia ja henelle vain "nyrkillätapettavia". Uhkaili itsemurhalla myös lasten kuullen. Syytti minua pikkuveljelle sattuneesta tapaturmasta kun olin 6v.
Minulla ei ole isää aloin ajatelle näin 7-vuotiaana ja ajattelen edelleen.
On sulla isä kuitenkin vaikka ei täydellinen joten et ole isätön.
Vierailija kirjoitti:
Isäsi ei välttämättä mitään pahaa tarkoita. Hänellä ei välttämättä ole työkaluja muuhun käytökseen ja kuvittelee olevansa hyvä ja opettavainen isä omalla toiminnallaan. Ehkä on saanut samanlaisen kasvatuksen itsekin.
Esimerkki se on varoittavakin esimerkki.
Aika samanlainen kokemus, isä ei ottanut mitään vastuuta lasten kasvatuksesta. Onneksi äiti oli toista maata, mutta hänen kuolemansa jälkeen oli pakko alkaa pitää isään yhteyttä. En muista, että hän olisi ikinä soittanut minulle saati sanonut mitään positiivista tai ihailevaa. Hän ei vaan kyennyt. Oma suhteeni miehiin on aina ollut hyvin kompleksinen.
Samanlainen isä oli minullakin, ei se mitenkään muuten osallistunut kuin kuskasi autolla joskus jonnekin. Tai laittoi pahaa ruokaa kun äiti oli myöhään töissä. Yleensä aina humalassa, istui sohvalla ja kävi salaa ryyppäämässä autotallissa. Kuvitteli kait ettei kukaan huomaa. No huomasin jo pienenä lapsena ekasta ryypystä. Ei tuo räyhännyt, oli kyllä pilkallinen ja ilkeä mutta ei väkivaltainen. Äiti oli ahdistunut, teki hullun lailla töitä koska isä joi ja poltti oman palkkansa. Äiti itki ja huusi, muttei se juomista lopettanut ennen kuin sai syöpädiagnoosin. Mitäpä se enää auttoi siinä vaiheessa. Kuoli ja kuopattiin, enkä sen jälkeen ole haudalla käynyt. Isänpäivänä ei tainnut käydä mielessäkään oma isä.
Miten se vaikutti lapsena? Olin hirvittävän arka ja pelokas. Nuorena aikuisena tein saman virheen kuin äitini eli otin juopon tyhmän ja ilkeän miehen. Erosin onneksi, tulin järkiini. Siitä saakka yksin ja onnellisempi. Ei ikinä enää yhtään miestä samaan huusholliin. Alkoholia en juo ja vihaan kaikkea alkoholiin liittyvää.
Taitaa olla aika tavallinen tarina tässä maassa.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole samanlaista kokemusta, mutta kieltämättä outo isä. Ihmettelen, mitä äitisi on isässäsi nähnyt? Tai miksi isäsi on kaksi lasta tehnyt, jos perhe ei kiinnostakaan. Selkeästi hänen toiminta on sinuun/teihin jättänyt trauman. Ei varmaan ole pahitteeksi, että sitä vyyhtiä kävisi purkamassa ulkopuoliselle? Syy ei kuitenkaan ole teidän. Isäsi lienee joku empatiakyvytön tunnevammainen, mihin ei taida terapiakaan auttaa, jos lapsenlapsille on samanlainen. Monesti aikoinaan ne tuppisuiset jäärät, jotka ei osanneet olla omien lapsien kanssa, heltyi lapsenlapsien kanssa, mutta jos nekään ei kiinnosta niin mikä sitten?