Alempi keskiluokka ja heidän tyylinsä

mutta heillä ei ole varaa pitää kartanoa kunnossa saati pröystäillä hienoilla autoilla tms.

Keskiluokkainen sanoo Toilet kun yläluokkainen sanoo Loo tai Lavatory, keskiluokkainen sanoo Mum & Dad kun yläluokkainen sanoo Mummy & Daddy, keskiluokkainen sanoo Sorry, mutta yläluokkainen What jos ei kuule, mitä toinen sanoo.

Mun mielestä se oli just kiintoisinta, että työväenluokka sanoo "Pardon", ylempi keskiluokka sanoo "Sorry" ja yläluokka "What". Olen itse ulkomailla, myös Briteissä ollessa käyttänyt aina juuri sanaa "Pardon", koska olen ajatellut sen olevan kohteliainta. Ei tulisi mieleenkään sanoa "What". Mutta jos kerran yläluokkakin, niin miksei hölmö turistikin...:)

on sisustus vimpan päälle, perintöhuonekaluja (kunnostettuja!), kauniisti puetut lapset, minulla merkkivaatteet, luksuskäsilaukut ym. emmekä ole mitään alempaa keskiluokkaa.

Alaluokka sanoo 'serviette' kun taas yläluokka sanoo 'napkin'. Alaluokka sanoo 'settee', yläluokka sanoo 'couch'.

Alaluokka sanoo 'serviette' kun taas yläluokka sanoo 'napkin'. Alaluokka sanoo 'settee', yläluokka sanoo 'couch'.

Mielestäni täällä on kyllä niin, että parempiosaiset puhuvat parempaa kieltä kuin keskiluokka tai työväenluokka.

Ehkä sellaisen huomion voisi tehdä, että kaikenmaailman myyntitykit ja it-alan moniosaajat ja omaa pienyritystään pyörittävät sekoittavat kieleensä paljon englannista lainattuja piirteitä sekä slangia. Ehkä se kuulostaa "coolimmalta". Herrasväki pitäytyy tyylipuhtaassa suomen kielessä.

Tästä voisi Kotus tehdä vaikkapa jonkin tutkimuksen. Jos joku tietää jo tehdyn, niin vinkatkaa.

Jos puhutaan vain rahasta, niin sitä ei kaikilla ole, ei vaikka asuisi siellä kartanossa antiikkiesineiden keskellä. Iso talo tulee kalliiksi (ihan remontit maksaavat enemmän, oli kyse maalauksesta tai sähkötöistä) ja myös maita pitää pitää kunnossa, oli sitten peltoa/metsää/puutarhaa.



Fakta on se, että jos on paljon arvotauluja ja antiikkia, niin jo vakuutusmaksuihin menee iso summa vuodessa. Jos olisi kaikki uutta niin se ei maksaisi "säännöllisesti", vert. kallis sohva ja arvotaulu, sohvan korvaa kotivakuutus mutta arvotalua ei. Ja muutenkin sohva on korvattavissa uudella vastaavalla, mitä ainutlaatuinen esine ei ole.



Ja toisaalta on nk. kultturisukuja joissa ei ehkä ole rahallista varallisuutta juurikaan, mutta henkistä pääomaa sitäkin enemmän, ja mahdollisesti sen mukanaan tuomia arvoesineitä, kuten taidetta, ensipainoksia jne.



Mutta joka tapauksessa, eniten kertonee ap:sta se, että hän edes miettii tälläisiä, mitä väliä sillä on? Jokainen elää omaa elämäänsä, ja Suomi on täynnä tarinoita ihmisistä joista ei ikinä olisi uskonut että ovat rikkaita, eli ovat eläneet vaatimatonta elämää ja vasta esim. perinnönjaossa selvinnyt että rahaa löytyy.

Ja ihan tavallisilla ihmisilläkin voi olla paljon rahaa ja arvoesineitä, jos ajatellaan pitkäikäistä (säästeliäästi elävää) mummoa joka on ehkä muutamia perintöjä saanut ja vaikkapa sijoittanut hieman peritystä asunnosta saatuja vuokratuloja "vuosikymmenten" ajan. Päälle pari taulua jotka jonkun sedän vaimon veli on tuhertanut ja Martta-tädin hääastiasto ja pöytähopeat jne. joilla voi olla yllättävän paljon arvoa.

Brittiyhteiskunnassa EI ole niin, että niiden, joilla oikeasti on, ei tarvitse korostaa asemaanas ulkoisilla jutuilla. Päinvastoin sanoo sekä oma kokemukseni että Hesarin juttu: Briteissä KAIKKI yhteiskuntaluokat haluavat ehdottomasti näyttää, mihin luokkaan kuuluvat, ja että kuuluvat johonkin luokkaan. Kaikki ne puhetavat ja automerkit ja pienemmät yhtä hyvin kuin isommatkin telkkarit OVAT tapoja näyttää luokkataustaansa. Ei siellä yläluokka vältä isoja taulutelkkareita ja uusia huonekaluja siksi, että heidän "ei tarvitse" esitellä rahojaan vaan siksi, että tietynmerkkinen pikkutelkku ja ne vanhat oikealla tavalla shampanjatahraiset seetri/tiikkikirjoituspöydät _esittelevät_ sitä, että sukutaustaa on.



TÄltäosalta homma pätee kyllä Suomessakin. Meilläkin on yhteiskuntaluokka, joka muistaa korostaa pientä tietynmerkkistä telkkaria tai vaihtoehtoisesti sitä, että sellaista e ole ollenkaan. Ja näitä vanhoja perintöhuonekaluja myös. Meillä on ihmisiä, jotka eivät käytä tietynlaista kieltä ja sitten ihmisiä, jotka esimerkiksi puhuvat murretta tarkoituksella.



Varsinainen ero Brittien ja Suomen välillä on mielestäni kuitenkin alemman keskiluokan ja työväenluokkien kohdalla. Aikaisemmin ero oli pienempi. Briteissä nämä luokat ovat pitkälti pitäytyneet teollistumiskauden luokkaylpeydessä - myös alempi keskiluokka ja työväenluokka ovat ylpeitä siitä, mihin he kuuluvat. Tähän tavallaan kuuluu, että työväenluokassa halutaan pitäytyä tietyissä ammateissa, ja hankkia mieluummin lisäkoulutusta samassa duunissa kuin isäukko sen sijasta, että kouluttautuisi vaikka opettajaksi tai virkamiehiksi. Toki aina muutamia poikkeuksia säätykierrossa löytyi.



Aina toiseen maailmansotaan asti meilläkin oli näin, mutta nykyään tuntuu, että yhä useampi pitää duunaria tai alemman keskiluokan valkokaulustyöläistä sen sortin junttina, ettei sen ominaisuuksia haluta omiksi tunnustaa. Ts. kun av-mamma lukee lehdestä että briteissä yläluokalla ei ole telkkaria eikä mersua niin se alkaa heti hävetä niitä vielä viimeviikolla rakastamiaan vehkeitä.



Sama näyttää meillä pätevän myös ylempiin luokkiin tai ainakin sen haluttaisiin pätevän. Siksi meillä kerrotaan tarinoita tosirikkaista, joista rikkaus ei mitenkään näy päälle. TÄllaisia me haluaisimme rikkaiden olevan. TOsiasia on kuitenkin, että kyllä se näkyy, heti kun uskallat katsoa. Näkyisi vaikka yrittäisivät sitä peitellä.

Joo kyllähän täälläkin tietty ryhmä ihmisiä pukeutuu kierrätysvaatteisiin yms.. Ja eivät todellakaan tee sitä rahan säästön takia.. Suomessa luokat nykyään jakautuvat ehkä enemmän koulutustaustan mukaan, kuin briteissä, täällähän varsinaista yläluokkaa ei ole. Luin joskus artikkelin, jossa sanottiin, että luokkayhteiskunta on taas tulossa takaisin Suomeen, sillä sosiaalinen liikkuvuus esim. koulutuksen avulla on rajoituuneempaa nyt kuin vähän aikaa sitten.

Autoistahan tän täällä ensimmäisenä näkee. Saksasta uitettu edustusauto on takuuvarma duunariyrittäjän merkki.

Jos puhutaan vain rahasta, niin sitä ei kaikilla ole, ei vaikka asuisi siellä kartanossa antiikkiesineiden keskellä. Iso talo tulee kalliiksi (ihan remontit maksaavat enemmän, oli kyse maalauksesta tai sähkötöistä) ja myös maita pitää pitää kunnossa, oli sitten peltoa/metsää/puutarhaa. Fakta on se, että jos on paljon arvotauluja ja antiikkia, niin jo vakuutusmaksuihin menee iso summa vuodessa. Jos olisi kaikki uutta niin se ei maksaisi "säännöllisesti", vert. kallis sohva ja arvotaulu, sohvan korvaa kotivakuutus mutta arvotalua ei. Ja muutenkin sohva on korvattavissa uudella vastaavalla, mitä ainutlaatuinen esine ei ole. Ja toisaalta on nk. kultturisukuja joissa ei ehkä ole rahallista varallisuutta juurikaan, mutta henkistä pääomaa sitäkin enemmän, ja mahdollisesti sen mukanaan tuomia arvoesineitä, kuten taidetta, ensipainoksia jne. Mutta joka tapauksessa, eniten kertonee ap:sta se, että hän edes miettii tälläisiä, mitä väliä sillä on? Jokainen elää omaa elämäänsä, ja Suomi on täynnä tarinoita ihmisistä joista ei ikinä olisi uskonut että ovat rikkaita, eli ovat eläneet vaatimatonta elämää ja vasta esim. perinnönjaossa selvinnyt että rahaa löytyy. Ja ihan tavallisilla ihmisilläkin voi olla paljon rahaa ja arvoesineitä, jos ajatellaan pitkäikäistä (säästeliäästi elävää) mummoa joka on ehkä muutamia perintöjä saanut ja vaikkapa sijoittanut hieman peritystä asunnosta saatuja vuokratuloja "vuosikymmenten" ajan. Päälle pari taulua jotka jonkun sedän vaimon veli on tuhertanut ja Martta-tädin hääastiasto ja pöytähopeat jne. joilla voi olla yllättävän paljon arvoa.

Kun kyse ei edelleenkään ole rahasta vaan yhteiskuntaluokasta. Sinä puhut rahasta ja tavaroista. Kyse on asenteista ja käytöksestä.

eli että briteissä halutaan näyttää mihin luokkaan kuuluu. Ja yhteiskuntaluokat syntyvät juuri tästä: ollaan tietoisia niistä luokista ja siitä mikä "oma luokka on". Mielestäni Suomessa ei ole varsinaisia yhteiskuntaluokkia. Onneksi.

Todella harva. En milloinkaan pröystäile ainakaan tarkoituksella (miksi niin tekisinkään) ja kyykytystäkin (sen yritystä) olen myös saanut osakseni, koska jotkut ihmiset luulevat niin paljon kaikenlaista vaikkeivat oikeasti tiedä. En tiputtele nimiä enkä yritä saada missään mitään etuja sillä mistä alkujani tulen.



Se on eräänlaista hiljaista henkistä pääomaa mitä kannan aina sisälläni mukanani olen sitten missä vaan, kenen kanssa tahansa tai miten varoissani tai tiukilla tahansa. Vasta pitkän ajan päästä olen paljastanut taustoja elämäni tärkeille ihmisille, siis vasta siinä vaiheessa kun ollaan jo muista (oikeista) syistä läheisiä.

Up