Onko täällä muita, jotka ei oo halunneet oikeen mitään tavaroita vanhempien kuoltua näiden kotoa? Valokuvatkaan ei kiinnosta.

Joo. En ottanu mitään.

Jos vanhemmat elävät kauan, on jo kertynyt omaa omaisuutta niin että ylimääräistä ei enää haluta, kun se ei mahdu mihinkään.

Joo. Asun ulkomailla eikä huvita raahata mitään ylimääräistä tänne Suomesta. Kun asuu ulkomailla, ymmärtää miten omistaminen merkitsee vaan painavia matkalaukkuja - just niin kuin se sanonta.

En halunnut mitään, tai lähinnä tarvinnut mitään. Muistot säilyy sydämessä niin kauan kuin muistan.

Mutsi kuoli jokusia vuosia sitten.

Eli ja kuoli köyhänä, joten asuntokin senmukaisessa kunnossa, eli jäämistö arvoton.

Äiti asui vanhuksille tarkoitetuissa taloissa ja seuraava asukas otti minuun yhteyttä.

Oli entinen alkoholisti ja päässyt juuri jostain hoitolaitoksesta ja vailla oikeastaan vailla mitään muuta omaisuutta kuin vaatteet päällään.

Sovittiin, että lahjoitan hänelle kaiken mitä mutsin asunnossa oli.

Käyttötavaraa, kettiön kalusteet, vuoteet, telkkarit ja muut härpäkkeet.

Sovittiin että ottaa itselleen mitä tahtoo ja vie kirpputorille mitä ei tarvitse, esim. vaatteet ym.

Olimme molemmat tyytyväisiä ratkaisuun :-)

Olisin halunnut hiihtopalkintolusikkani muistoksi pärjäämisistä koulun hiihtokisoissa useana vuotena. Vaan omin päin pesän ensin jakanut laittoi ne omaan talteen.

Nyt kun mietin niin en keksi ainakaan äkkiseltään yhtään mitään mitä haluaisin. Omaakin rompetta on ihan tarpeeksi. Pikemminkin herää huoli, että mitä sille kaikelle tavaralle tehdään sitten joskus.

Voisin ottaa muutaman valokuvan, mutta epäilen että siskoni ottaa kaikki, kun on jo vienyt kuvia vanhempieni luota, jopa minun vauvakuvat, eli minulla ei ole yhtään kuvaa itsestä vauvana, eikä ole yhtään kuvaa jo kuolleesta isästäni