ajatteletteko koskaan vanhoja ihastuksianne?

mutta en haikaile ja unelmoi siitä että millaista olisi olla vielä yhdessä. Muistelen vain menneitä aikoja ja mietin että mitä ex nykyään tekee.

Minulla eritavalla, kun en koskaan ole ollut näiden ihastusten kanssa yhdessä. Olen siis pettänyt miestäni ja suhteet loppuneet avalla tai toisella. Hankalia tilanteita joista en ole kovin ylpeä. Silti nämä toiset pyörivät päässä.

ap

Kuinka olenkaan ollut tyhmä kun olen sellaisiin tyyppeihin ollut ihastunut.

Mielessäni pyörittelen minkälaista heidän kanssa olisi, ja päädyn aina siihen että mulla on kyllä oikeasti parempi olla oman miehen kanssa.



Onhan niitä ihan hauskaa välillä muistella hymyssä suin, mutta ei ne vaikuta mun elämään oikeesti enää.

Hän on saavuttanut elämässä kaiken, mitä itse olisin halunnut mutta en ole pystynyt saamaan enkä säilyttämään. Mietin koko ajan tapoja, millä voisin tölväistä häntä esittäen kuitenkin samalla välinpitämätöntä. Toistaiseksi en ole onnistunut sen enempää tölväisemään kuin esittämään välinpitämätöntä, mutta enhän olekaan vielä yrittänyt kuin jotain 13 vuotta.

mietin, hyvällä. Entiseni kanssa meillä oli todella suuria tunteita toisiamme kohtaan, mutta silloin nuorina sitä oltiin monessa mielessä niin typeriä puolin ja toisin, että ajoitus oli aina väärä, että meidän välillämme olisi tapahtunut jotain suurempaa. Vuosien varrella tiemme kohtasivat uudestaan ja saimme todellakin huomata kipinän olevan vielä tallessa, mutta kas kas, se ajoitus taas...



Nyt kun molemmat jo naimisissa ja perhettäkin jo on, tiedän silti satavarmasti kummankin aina joskus miettivän, miten toisin elämä olisi saattanut mennä, jos nuoruuden ristiaallokoissa olisikin joskus sattumalta valinnut toisenlaisen väylän. Hän on elämässäni ystävänä, hyvä niin, mutta tiedän silti, että hänkin samaa joskus pohtii. Riipaisevaa toisaalta, että meillä kuitenkin on vain tämä yksi elämä.

perustaneet perheet tahoillamme ja taas löytäneet toisemme. Ikävä on puolin ja toisin kova, heti kun viesteissä on päivä tai pari taukoa niin olen ihan tuskissani. Haluaisin pitää tunteet "kurissa" mutta ei onnistu, haittaa jo perhe-elämää...



Oli muuten ihana kuulla että toinen oli ikävöinyt ja kuvitellut tapaamisia ja yhteydenottoja ihan samoin näiden vuosien aikana:D