Iloitseeko sun äiti sun puolesta jos sulle sattuu jotain onnellista?

ärsyttävä vinku-maija, joka on ainoa joka osaa jotain ja jolla on niin kauhee elämä, kun on kasvattanut kolme lastansa päin persuksia. Onneksi ei tarvi ko.ämmän kanssa olla tekemisissä

tehoamisesta.



Jos taas sattuu jotain ikävää, hän ei noteeraa niitä mitenkään vaan kertoo omista asioistaan.

iloitsee, niin ei ainakaan näytä sitä minulle. Tuntuu enneminkin, että hän olisi välillä kateellinen, jos minulle sattuu jotain hyvää.

Ehkä joskus vahingossa kerran 10 vuodessa tai sitten ei vaan näytä sitä. Joskus myös useimmiten haluaa ihan pilata ilon.

aikuiset lapseni etenkin tyttäreni kertovat kaikkea työstään, perheestään, ostoksistaan jne...Välillä nauramme katketaksemme.

Minäkin kerron tapahtumia ja hauskaa on.



Täytyy johtua lapsuudesta tai jostain tuollainen passiivisuus tai huomion siirtäminen muihin asioihin.



Tyttölapset ovat ihania!!

Aina.



Kyllä sen näkee ja kuulee miten äiti on iloinen puolestani. Kehuu kovasti kun aihetta on ja joskus saattaa vähän kritisoidakin, tai neuvoa. Käyn äitini kanssa melko filosofisia keskusteluja, mm. lasten kasvatuksesta ja elämästä yleensä.



Eihän tuo tokikaan mikään itse täydellisyys ole, äitini edelleen nuuhkii kaikki nurkat ja voivottelee viherkasvieni huonoa kuntoa joka visiitillä.

Ihana äiti, aina ajattelee minun ja meidän perheen parasta :)

kyllä tottakai. Miten niin tottakai? Ei ainakaan mun äiti iloitse ja sitä ei tosiaankaan voi ottaa itsestäänselvyytenä että äiti oisi lastaan varten.

puolin ja toisin tsempataan ja ollaan iloisia ja onnellisia. Joskus taas mäkätetään yhdessä miehistä ja niiden tavoista,hahha voi isä ja mies parkaa.



En osaa sanoa miten se näkyy ja tuntuu, siitä tulee vaan sellainen fiilis! Minäkin kerroin raskaudesta ensin äidilleni, kuin miehelleni,haha.



Äiti on ihana

On sitten iloja tai suruja niin pidetään molemmat mölyt mahassa ja sanotaan ne "oikeat" sanat.

Vaikka äiti olisi erimieltä asioista niin iloitsee, nauraa/kannustaa/lohduttaa ja halaa kun on tarvis (ja ilman tarvetta).

Iloiset tapahtumat ignoorataan (tyyliin ei edes onnittelua naimisiin mennessä) tai mitätöidään kehumalla jonkun muun onnellisia asioita mutta huonommista uutisista iloitsee kovastikin ja käyttää joka tilaisuuden oikein repostella niillä.



En siis ole juurikaan enää ko "äidin" kanssa tekemisissä.

Jos kerron jotain ilouutisia, äiti alkaa heti puhumaan jostain muusta, eikä kommentoi asiaani mitenkään.

Yleensä se menee näin:



Minä: Olen raskaana.

Äiti: Yhen minun työkaverin tytär on raskaana.



Minä: Vauva on helppo. Tosi hyvin menee.

Äiti: Maijan (serkkuni) vauva on tosi helppo ja söpö.



En ymmärrä mikä sitä ihmistä vaivaa. Tosi outoa tommonen minusta.

kyllä tottakai. Miten niin tottakai? Ei ainakaan mun äiti iloitse ja sitä ei tosiaankaan voi ottaa itsestäänselvyytenä että äiti oisi lastaan varten.

MULLE on itsestäänselvää, että MUN äiti on aina onnellinen puolestani. Siksi tuo tottakai.

En oleta, että kaikkien muiden äidit ovat samanlaisia. Miehen äiti esim on ihan toista maata, ei todellakaan ole ikinä kenenkään muun puolesta onnellinen kuin omastaan, jos silloinkaan.

toivon hänelle kaikkea hyvää jokaiseen päivään. Olen välillä huono tytär, muttemme toisillemme kateellisia ole. Silloin kai vain ei iloita toisen puolesta, ei ole kyllä tervettä äiti/tytärsuhteessa, tai äiti/poika, isä/tytär jne, jos ei vilpittömästi iloita.



Noloa, mutta jostain syystä olen toisinaan sisaren onnesta kateellinen, vaikka pohjimmiltaan toivon hänellekin vain hyvän elämän.

Jos kerron jotain ilouutisia, äiti alkaa heti puhumaan jostain muusta, eikä kommentoi asiaani mitenkään. Yleensä se menee näin: Minä: Olen raskaana. Äiti: Yhen minun työkaverin tytär on raskaana. Minä: Vauva on helppo. Tosi hyvin menee. Äiti: Maijan (serkkuni) vauva on tosi helppo ja söpö. En ymmärrä mikä sitä ihmistä vaivaa. Tosi outoa tommonen minusta.

Äitisi harrastaa samaa kuin minunkin, eli kertomalla jonkun muun onnesta/asioista hän mitätöi sinua ja sinun onneasi.

eli ei todellakaan iloitse. Vaikka tapahtuma olis miten iloinen, äitini ampuu sen aina alas jossei muuten niin muistuttamalla että "itku pitkästä ilosta". Peruspessimisti, se on ollut tuollainen aina!

Sain joulun alla palkankorotuksen niin äiti torppasi sen sanomalla että "nythän sulla nousee sitten veroprosentti taivaisiin, ei ois kannattanu".

Lapsi pääsi yhteen Kelan kuntoutukseen, niin äiti siihen että "jaa se on siellä ja siellä paikassa, mä oon kuullu että siellä on tosi huono ruoka ja voivoi kun viikko pitäs siellä olla, mitenkähän nyt käy"

Niin ja kun sisko kirjoitti aikuisena ylioppilaaks niin äiti "iloitsi" siitä sanomalla että mähän sanoin, että eestäs vielä löydät kun jätit lukion kesken. Höysti vielä siskon iloa toteamalla että mitä järkeä keski-ikäisen akan oli valkolakin perässä juosta, sekin aika oli pois omien lasten kanssa olemisesta. Sisko oli sillon muuten 35-v.

Näitä riittäis vaikka kuinka pitkä lista.

Jos kerron jotain ilouutisia, äiti alkaa heti puhumaan jostain muusta, eikä kommentoi asiaani mitenkään. Yleensä se menee näin: Minä: Olen raskaana. Äiti: Yhen minun työkaverin tytär on raskaana. Minä: Vauva on helppo. Tosi hyvin menee. Äiti: Maijan (serkkuni) vauva on tosi helppo ja söpö. En ymmärrä mikä sitä ihmistä vaivaa. Tosi outoa tommonen minusta.

Äitisi harrastaa samaa kuin minunkin, eli kertomalla jonkun muun onnesta/asioista hän mitätöi sinua ja sinun onneasi.