Millainen kokemus yliopisto oli teille sosiaalisesti?

Oli ihan mahtavaa kreisibailausta hyvien tyyppien kesken. En muista tuollaista mitä ap väittää. 

 Huvittavaa  muutess . Juuujuuu 😂

En lähtenyt sinne kaveeraamaan, joten se puoli oli yhdentekevää. Eniten ihmetytti, miten vielä maisterivaiheessakin ollaan täysin keskenkasvuisia nulikoita. Esim. kurssilla ryhmätyö ja koko kurssilta kadotaan kuin maan nielemänä infoamatta muita. Tältä osin valmensi kyllä hyvin työelämään (aina joku epäkompetentti riippakivi mukana).

Keskityin opiskeluun ja sain tutkinnon. Sosiaalinen elämä oli toissijaista, vaikka mukavia ihmisiä tapasin.

Sitä samaa kehdosta hautaan kuinkas muutenkaan. 

Ihan paskaa oli. Lääkiksessä lääkärisukujen lapset ja heidän kavereikseen päässeet muodostivat vuosikurssin sisäpiirin. Minua ei moni edes tervehtinyt, vaikka oltiin vuosia samoilla kursseilla. 

Välttelin kaikkea sosiaalista masentuneena. Aika onnistuneesti.

On kiva opiskella lähes viiskymppisenä, kun ei enää välitä tuon taivaallista niistä sosiaalisista kissanristiäisistä ym. mitä opiskelijaelämään liittyisi. Haluan ensisijaisesti tutkinnon, en kavereita.

8

Ihan hyvä, hengasin siellä pitkälti toistakymmentä vuotta lukuisten kavereiden kanssa - töihin menon jälkeenkin. Hauskaa oli. Hienoja aikoja.

En kuulunut vuosikurssimme sisäpiiriin, mutta oli mulla muutama kaveri, jotka ovat myös säilyneet. Joitakin kurssitapaamisia on järjestetty, tyypillisesti olen kuullut niistä jälkeenpäin. Ihan ok. 

Jos peuskoulu oli lapsellista lällätystä, lukioaikana murkkuikä-teinikapinaa ja muka-aikuista, niin yliopistossa tavallaan homma karkasi aluksi käsistä, olimme oikeasti vapaita, eka syksynä bileitä tai ainakin "Pub-iltoja" joka ilta! Ekan vuoden keväällä rauhoittui, mutta todella mahtavaa sisäpiiri-naurua välillä jopa kesken oppitunnin, yksi luennoitsija raivostuikin meille.

No, eka vuoden keväällä alkoi korona ja homma meni pakastimeen, istuttiin kukin tahoillaan ja vain tehtiin tehtäviä. Elämästä katosi ilo. Toisen vuoden syksy oli vielä kokorna-uusintaa, mutta toisen lukuvuoden keväällä sitten alkoi helpottaa, kokoonnuttiin pari -kolme kertaa mutta ei, porukka on väsynyt bailaamiseen, ei tullut enää samaa fiilistä kuin eka vuoden rajuissa jutuissa. Osa kurssikavereista muutti kotiseudulleen kun etänä pystyi opiskelemaan. Aika kuollutta nykyään.

Nyt alkaa maisteri-opinnot olla melkein paketissa, tämä pieni kirjallinen juttu pitää raapustaa talven aikana kasaan. Samaan aikaan käyn töissä ja elämä on tavallaan urautunut. Se oli se ensimmäinen vuosi, erityisesti se syksy, silloin opiskelu oli vain syy lähteä ruokatunnilta pubiin "lounaalle". Nyt kun ajattelee, sosiaaliset suhteet oli jees, mutta rahanmeno ja alkoholin käyttö hyi.

Ei mulla ollu mitään sosialistista kokemusta.

Pysyin kaukana noista.

T. Persu

Meillä oli pikkuinen ja kotoisa aineryhmä täynnä mukavia opiskelijoita ja opettajiakin enimmäkseen. Alakin semmoinen, jota opiskellaan intohimon eikä rahan vuoksi. Ei pahaa sanottavaa. Omaa osallistumistani rajoittivat lähinnä muun elämän velvoitteet.

Onneksi ei tullut käytyä, täynnänsä w o k e i di oot te ja.

Päätin mennä tekemään oikeita töitä.

tällä palstlla joutuu opettelemaan tavautta jotta pääsee yli woke sensuurin.

Hyvää aikaa juuri siksi, ettei yliopistossa enää olla kavereita tapaamassa vrt lukio. Eka vuosi meni juhliessa,sitten opiskellen.

Tosi hyvä. Osallistuin kaikenmaalman kekkereihni. Lisäksi noitla ajoi jäi hyvä ystäväni, jonka kanssa edelleen pidetään ytheyttä. 

Tosi kiva. Opiskelin humanistisella alalla, ja ensimmäistä kertaa yläasteen ja lukion hyljeksinnän jälkeen löysin omankaltaisiani fiksuja ihmisiä, jotka oliva samalla lailla erikoisia ja toivottivat minut tervetulleeksi joukkoonsa. Elämäni parasta aikaa.

Pinnallisia ihmissuhteita ja ei yhtään pitkäaikaista ystävää. Opiskelin 6v ja olin aktiivisesti mukana mm ainejärjestötoiminnassa, kävin tapahtumissa ja bileissä. En onnistunut löytämään samanhenkisiä ihmisiä. Mun läheisimmät ystävät on lapsuusajoilta ja käyneet amiksen :D Moni vaikutti yliopistossa jotenkin teennäisiltä ja aika monet ihmiset on myös hyvin lapsellisia 20-25v iässä. Ylimielisyyttä näkyi myös mm. matalammin koulutettuja tai "vääriä puolueita" äänestäviä kohtaan. 

Ei yhtään minkäänlainen. Olin vain opiskelemassa enkä sosialisoimassa. Ehkä minäkin olin ruma, köyhä ja lisäksi vanha. Mutta niin olivat monet muutkin.