Eikö teitä puolison kanssa asuvia häiritse toisen läsnäolo?

Häiritsee. En pystykään, ja jokaisessa kokeillussa avoliitossa olen masentunut totaalisesti. Kun mies kilahtaa kerran, rikkoo kehorauhaa, jne. luottamus on mennyttä. Sen jälkeen kuljen seiniä pitkin ja teen eroa

Ei häiritse, 30 vuodessa on jo tottunut.

Jeesus mikä provo taas. Hanki elämä

Minä olen introvertti ja elänyt ison osan aikuiselämästäni yksin. Muutettiin miehen kanssa yhteen heinäkuussa ja pääpiirteittäin menee hyvin. Ajoittain kuitenkin ärsyynnyn miehen ekstroverttiydestä, koska hän kovasti haluaisi näyttää minulle puhelimestaan jotain kissavideoita, rummuttelee mahaansa, kolistelee ja hyräilee kokatessaan, puhuu äänekkäästi puhelimeen, lätkii valot päälle joka huoneeseen jne. Minulle hiljaisuus ja pimeys ovat mielenterveyden kannalta olennaisia ja elintärkeitä asioita.

Ratkaistiin homma sillä, että mies asuu makkarissa ja minä olohuoneessa. Välillä joudun murahtamaan että naama kiinni, kun kailotus kuuluu olkkariin asti, mutta sitten taas muistaa minunkin tarpeeni ja hiljenee.

Mies on onneksi aika paljon hiljaa ja toisessa huoneessa. Välillä hän jauhaa koko ajan jotain samoja juttuja, joita en jaksaisi kuunnella. Yritän useimmiten salata sen ja tarjota sitä kuuntelevaa korvaa silloin, kun hän tuntuu sitä tarvitsevan, koska ei tässä enää 37 vuoden jälkeen yhdessä oltaisi, jos ei vähän joustaisi ja suodattaisi.

Kovin puheliasta ja seurallista ihmistä en olisi varmaan jaksanut. Olen opettaja, joten joudun töissä kuuntelemaan satojen ihmisten juttuja päivästä toiseen ja kotona on saatava levätä.

Eihän se yhteiselo kaikille sovi, eikä ole mitenkään pakollista. Voi ihan asustella omissa asunnoissa jos se tuntuu paremmalta.

Idioottimaista änkeytyä johonkin kuviteltuun standardimuottiin jos se ei tunnu mitenkään omalta.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se yhteiselo kaikille sovi, eikä ole mitenkään pakollista. Voi ihan asustella omissa asunnoissa jos se tuntuu paremmalta.

Idioottimaista änkeytyä johonkin kuviteltuun standardimuottiin jos se ei tunnu mitenkään omalta.

Kuka nyt on änkeytynyt?

Ap

Me viihdymme hyvin yhdessä. Välillä nyhjäämme kylki kyljessä ja välillä annamme toisillemme tilaa. Yli 36 vuotta yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen introvertti ja elänyt ison osan aikuiselämästäni yksin. Muutettiin miehen kanssa yhteen heinäkuussa ja pääpiirteittäin menee hyvin. Ajoittain kuitenkin ärsyynnyn miehen ekstroverttiydestä, koska hän kovasti haluaisi näyttää minulle puhelimestaan jotain kissavideoita, rummuttelee mahaansa, kolistelee ja hyräilee kokatessaan, puhuu äänekkäästi puhelimeen, lätkii valot päälle joka huoneeseen jne. Minulle hiljaisuus ja pimeys ovat mielenterveyden kannalta olennaisia ja elintärkeitä asioita.

Ratkaistiin homma sillä, että mies asuu makkarissa ja minä olohuoneessa. Välillä joudun murahtamaan että naama kiinni, kun kailotus kuuluu olkkariin asti, mutta sitten taas muistaa minunkin tarpeeni ja hiljenee.

Energiavampyyri. Kerjää huomiotasi

Tuo on vielä sinänsä aika viaton vampirismin muoto, jotkut tekevät tuota olemalla ilkeitä. Ei varmasti kailottaisi, jos joku ei olisi kuulemassa

Ei häiritse.

Jos se liikaa häiritsee, niin voi joko mennä omiin menoihinsa tai sitten hommata toisen asunnon. Toisaalta, olen kyllä 8 tuntia töissä + matkat päälle ja muut pakolliset asiat, niin aika vähän siellä kotona tulee oltua, että toinen alkaisi ihan oikeasti ärsyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen introvertti ja elänyt ison osan aikuiselämästäni yksin. Muutettiin miehen kanssa yhteen heinäkuussa ja pääpiirteittäin menee hyvin. Ajoittain kuitenkin ärsyynnyn miehen ekstroverttiydestä, koska hän kovasti haluaisi näyttää minulle puhelimestaan jotain kissavideoita, rummuttelee mahaansa, kolistelee ja hyräilee kokatessaan, puhuu äänekkäästi puhelimeen, lätkii valot päälle joka huoneeseen jne. Minulle hiljaisuus ja pimeys ovat mielenterveyden kannalta olennaisia ja elintärkeitä asioita.

Ratkaistiin homma sillä, että mies asuu makkarissa ja minä olohuoneessa. Välillä joudun murahtamaan että naama kiinni, kun kailotus kuuluu olkkariin asti, mutta sitten taas muistaa minunkin tarpeeni ja hiljenee.

Ehkä kissa olisi sinulle parempi kotieläin kuin mies?

Vierailija kirjoitti:

Jos se liikaa häiritsee, niin voi joko mennä omiin menoihinsa tai sitten hommata toisen asunnon. Toisaalta, olen kyllä 8 tuntia töissä + matkat päälle ja muut pakolliset asiat, niin aika vähän siellä kotona tulee oltua, että toinen alkaisi ihan oikeasti ärsyttämään.

Olen pahoillani teidän puolestanne.