Lue keskustelun säännöt.
Mietitkö koskaan huonoina päivinä, että
05.11.2024 |
kaikki on suhteellista? Luet jostain ihmisestä tai perheestä joka on kokenut ihan valtavia menetyksiä tyyliin kuolemantapaus perheessä esim. lapsi kuollut tai tehneet konkurssin ja satojentuhansien velat niskassa tai ostaneet hometalon ja ovat jumissa siinä. Sitten sitä miettii, että omat murheet ovat lopulta aika pienet. Mulle on sanottu kun olen yrittänyt jotain lohduttaa jolla (omasta mielestäni) on suht pienet ongelmat ettei noin voi ajatella. Miksei? Ainakin minua sellainen ajatus lohduttaa.
Kommentit (13)
Jos ahdistaa ja tuntuu todella pahalta, niin itse mietin sitä, että jotkut joutuvat juoksemaan tarjouskahvien perässä tai matkustamaan julkisilla liikennevälineillä töihin. Tulee parempi ja kiitollinen olo saman tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minua lohduta, että jollain menee vielä huonommin. Enemmän minua lohduttaa, kun mietin ja lopulta keksin, mitä minun kannattaa tehdä omaa tilannettani parantaakseni.
Esimerkiksi nyt tympii töissä, jossa olen ollut vuosikymmenen. Ei auta miettiä, että joku on työtön tai jollain on huonompi työpaikka kuin minulla. Vaan heti auttoi, kun aloin katselemaan avoimia työpaikkoja ja lähetin jo pari hakemustakin.
Ehkä joskus. No ei niitä voi ihan aina vertailla. Yhtä lailla jollain voi olla ihosyövästä, jos on ihomuutoksia (vaikkei olisi syöpää alkuunsakaan), kuin että jonkun toisen mökki on homeessa ja jää vain tontti jäljelle. Sitten pitäisi vaan keksiä mitä tehdään tai mitä voidaan asialle, tai miten asiaa voi suhteuttaa. Taloushuolet ovat joillakin olleet vuosikymmeniä ja leikkuri.
Joskus oli tapana piristää itseään googlaamalla jotain Intian katuja. Melko kiero tapa piristyä, mutta tehokas. :(
Pahimman epätoivon ja ahdistuksen keskellä pyrin ajattelemaan niitä piruparkoja jotka joutuvat käymään ostoksilla Lidlissä, se helpottaa yleensä saman tien
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus oli tapana piristää itseään googlaamalla jotain Intian katuja. Melko kiero tapa piristyä, mutta tehokas. :(
Tämäkin. Että siellä köyhyydestä nouseminen on todella vaikeaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos ahdistaa ja tuntuu todella pahalta, niin itse mietin sitä, että jotkut joutuvat juoksemaan tarjouskahvien perässä tai matkustamaan julkisilla liikennevälineillä töihin. Tulee parempi ja kiitollinen olo saman tien.
No, en koe tarjousten perässä juoksemisen tai julkisilla kulkemisen vaikeuksiksi vaan hyväksi taloudenpidoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ahdistaa ja tuntuu todella pahalta, niin itse mietin sitä, että jotkut joutuvat juoksemaan tarjouskahvien perässä tai matkustamaan julkisilla liikennevälineillä töihin. Tulee parempi ja kiitollinen olo saman tien.
Ei tarjouksien perässä juoksemisessa ole mitään vikaa. Vaikka varaa olisikin, miksi ostaisin paketin kahvia mieluummin 7 eurolla kuin 4 eurolla? Rahaahan siinä säästää, oli sitä käytettävissä millainen määrä tahansa. Periaatekysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ahdistaa ja tuntuu todella pahalta, niin itse mietin sitä, että jotkut joutuvat juoksemaan tarjouskahvien perässä tai matkustamaan julkisilla liikennevälineillä töihin. Tulee parempi ja kiitollinen olo saman tien.
No, en koe tarjousten perässä juoksemisen tai julkisilla kulkemisen vaikeuksiksi vaan hyväksi taloudenpidoksi.
Melkoista itsepetosta 😂 ei kukaan vapaaehtoisesti julkisilla kulje. Tarjouksia toki saattaa joku mielisairas pihikin metsästää vaikka oma talous olisikin täysin kunnossa, onhan näitä joitain mt-ongelmaisia superrikkaitakin ollut jotka ovat syöneet kylmää kaurapuuroa kun eivät ole raaskineet lämmittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin, että hyvin monella ovat asiat paljon huonommin. Ja universumin mittakaavassa oikeastaan millään ei ole mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ahdistaa ja tuntuu todella pahalta, niin itse mietin sitä, että jotkut joutuvat juoksemaan tarjouskahvien perässä tai matkustamaan julkisilla liikennevälineillä töihin. Tulee parempi ja kiitollinen olo saman tien.
No, en koe tarjousten perässä juoksemisen tai julkisilla kulkemisen vaikeuksiksi vaan hyväksi taloudenpidoksi.
Melkoista itsepetosta 😂 ei kukaan vapaaehtoisesti julkisilla kulje. Tarjouksia toki saattaa joku mielisairas pihikin metsästää vaikka oma talous olisikin täysin kunnossa, onhan näitä joitain mt-ongelmaisia superrikkaitakin ollut jotka ovat syöneet kylmää kaurapuuroa kun eivät ole raaskineet lämmittää
Älä nyt viitsi. Tarjousmetsästäjällä jää enemmän rahaa käyttöön kuin normihinnalla ostava. Ja auton pito vasta kallista onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ahdistaa ja tuntuu todella pahalta, niin itse mietin sitä, että jotkut joutuvat juoksemaan tarjouskahvien perässä tai matkustamaan julkisilla liikennevälineillä töihin. Tulee parempi ja kiitollinen olo saman tien.
No, en koe tarjousten perässä juoksemisen tai julkisilla kulkemisen vaikeuksiksi vaan hyväksi taloudenpidoksi.
Melkoista itsepetosta 😂 ei kukaan vapaaehtoisesti julkisilla kulje. Tarjouksia toki saattaa joku mielisairas pihikin metsästää vaikka oma talous olisikin täysin kunnossa, onhan näitä joitain mt-ongelmaisia superrikkaitakin ollut jotka ovat syöneet kylmää kaurapuuroa kun eivät ole raaskineet lämmittää
Minä olen kerännyt melkein miljoonan omaisuuden olemalla hyvätuloinen ja nuuka. Kuljen julkisilla tai kävelen, etenkin Helsingin keskustassa, jossa se on nopeampaa, eikä tarvitse parkkipaikkaa etsiä. Olen aina ilahtunut, kun löydän etsimäni punalappuisena tai muuten halvalla. Vaan niin nuuka en ole, etten söisi mieleistäni ruokaa.
Kaverinikin välillä ihmettelevät, kenelle minä rahojani säästän. Ennen sanoin, että pahan päivän varalle, mutta nykyisin se taitaa olla enemmän opittu ja mieluinen tapa.
Jep