Oletko koskaan kieltäytynyt seurustelusta sitoutumiskammon takia?

Taitaa olla harvinaista myöntää tällaista 🤔

En uskalla mennä edes treffeille tuon takia, turhaan mä ketään kiusaan :D

Vierailija kirjoitti:

En uskalla mennä edes treffeille tuon takia, turhaan mä ketään kiusaan :D

Oletko sanonut suoraan, mikset lähde treffeille, vai keksinyt jonkun tekosyyn?

ap

Olen minä tuota tekosyynä käyttänyt. Mutta enpä usko tuollaisen sitoutumiskammon olemassaoloon kun oikea ihminen vie jalat alta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen minä tuota tekosyynä käyttänyt. Mutta enpä usko tuollaisen sitoutumiskammon olemassaoloon kun oikea ihminen vie jalat alta. 

Kyllä kyse on ihan oikeasta asiasta, joka liittyy lapsuuden turvattomaan kiintymyssuhteeseen. En ole koskaan päästänyt lähelle yhtäkään aidosti hyvää kumppaniehdokasta, varattuja ja muuten etäisiä kyllä, siis niitä, joiden kanssa ei ole riski joutua oikeasti kimppaan.

Mitä tarkoittaa että toinen oli kiinnostava? Eikö pitäisi olla sellainen johon yhtäkkiä jotenkin syttyy eikä voi asialle mitään?

 

Kyllä, takavuosina. Osa joi. Ja jos toinen ei tutustu lainkaan tai ei tiedä oikein mikä toinen on, miten siinä olisi voinut kiinnostua ja seukata. Ja pelimiehen jälkeen pää oli kuin Haminan kaupunki yhtä pyörällä.

Vierailija kirjoitti:

Olen minä tuota tekosyynä käyttänyt. Mutta enpä usko tuollaisen sitoutumiskammon olemassaoloon kun oikea ihminen vie jalat alta. 

Mistä ihmeestä lienee ollut kysymys? Olitko jossain solmussa etkä oikeastaan pelännyt sitoutua vaan sitä että sinut jätettäisiin (- taas uudestaan???)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En uskalla mennä edes treffeille tuon takia, turhaan mä ketään kiusaan :D

Oletko sanonut suoraan, mikset lähde treffeille, vai keksinyt jonkun tekosyyn?

ap

Nuorena, kun en osannut sanoittaa ajatuksiani niin käytin: "Se ei johdu sinusta, vaan minusta" -virkettä :D

Itselläni meni 35 vuotiaaksi saakka, että ymmärsin käsitellä tunteeni ja pelkoni liittyen sitoutumiskammonia. Nykyisessa parisuhteessa olen ollut nyt 7 vuotta, ja en olisi ikinä uskonut nuorempana kykeneväni tähän. Tasapainoinen parisuhde ja tunteideni sanoittaminen ei ole itselleni millään tavalla itsestäänselvyys vieläkään, mutta harjoitellen minusta on tullut varsin hyvä viimeisenä mainituissa. Parisuhteessa tuskin voi olla hyvä koskaan :D -eri

Myös torjutuksi tulemisen pelon takia.

Torjuin miehen, johon olin itsekin todella ihastunut, koska en vaan halua parisuhteeseen. Haluan olla vapaa. Kai siinä jotain sitoutumiskammoa on. Toki olen myös aseksuaali, mutta joskus kaipasin romantiikkaa.

En joutunut torjumaan. Nyksämies on sellainen, jolla on lähes jatkuvasti meneillään aikaa vieviä projekteja ja omia rutiineita, joihin myös menee aikaa. Ei säikyttele minua millään yhteenmuuttamisella.

Ei ole tuttua, itse olen juuri se joka on ihan innoissaan sitoutumassa vaikka heti, sen harvan kerran kun osuu joku minulle sopivan tuntuinen ihana kohdalle. Mutta toinen osapuoli on valitettavasti aina se sitoutumiskammoinen, tai oikeammin ei vaan halua sitoutua minuun - johonkuhun muuhun sen sijaan aivan varmasti. Haluaisin kerran elämässä kokea sen kun molemmille tulee tunne että tässä on nyt se minun ihmiseni.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tuttua, itse olen juuri se joka on ihan innoissaan sitoutumassa vaikka heti, sen harvan kerran kun osuu joku minulle sopivan tuntuinen ihana kohdalle. Mutta toinen osapuoli on valitettavasti aina se sitoutumiskammoinen, tai oikeammin ei vaan halua sitoutua minuun - johonkuhun muuhun sen sijaan aivan varmasti. Haluaisin kerran elämässä kokea sen kun molemmille tulee tunne että tässä on nyt se minun ihmiseni.

Epäilen, että sinulla on ristiriitainen kiintymyssuhde, jonka vuoksi vedät puoleesi näitä sitoutumishaluttomia. Itsellä näin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa että toinen oli kiinnostava? Eikö pitäisi olla sellainen johon yhtäkkiä jotenkin syttyy eikä voi asialle mitään?

 

Ei se ihan näin mene ainakaan silloin, kun sitoutuminen pelottaa. Pelko on niin vahva, että se blokkaa tuollaiset tunteet.

ap

Koko sitoutumiskammo on ihan typerä sana, yleensä kun on kyse torjunta-ja hylkäämispelosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tuttua, itse olen juuri se joka on ihan innoissaan sitoutumassa vaikka heti, sen harvan kerran kun osuu joku minulle sopivan tuntuinen ihana kohdalle. Mutta toinen osapuoli on valitettavasti aina se sitoutumiskammoinen, tai oikeammin ei vaan halua sitoutua minuun - johonkuhun muuhun sen sijaan aivan varmasti. Haluaisin kerran elämässä kokea sen kun molemmille tulee tunne että tässä on nyt se minun ihmiseni.

Epäilen, että sinulla on ristiriitainen kiintymyssuhde, jonka vuoksi vedät puoleesi näitä sitoutumishaluttomia. Itsellä näin.

Saatat olla oikeassa. Eli siis samaa p*skaa luvassa jatkossakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tuttua, itse olen juuri se joka on ihan innoissaan sitoutumassa vaikka heti, sen harvan kerran kun osuu joku minulle sopivan tuntuinen ihana kohdalle. Mutta toinen osapuoli on valitettavasti aina se sitoutumiskammoinen, tai oikeammin ei vaan halua sitoutua minuun - johonkuhun muuhun sen sijaan aivan varmasti. Haluaisin kerran elämässä kokea sen kun molemmille tulee tunne että tässä on nyt se minun ihmiseni.

Epäilen, että sinulla on ristiriitainen kiintymyssuhde, jonka vuoksi vedät puoleesi näitä sitoutumishaluttomia. Itsellä näin.

Saatat olla oikeassa. Eli siis samaa p*skaa luvassa jatkossakin

Joo, jollet onnistu käsittelemään asiaa. Itse en ole vielä osannut :(

Olen, mutta olin silloin 14-vuotias.

En suoraan mutta kyllä panikoinnin takia. Vanhempieni kuolema saattoi lisätä pelkoa. Jos olin oikein kiinnostunut, pelkäsin hylätyksi tuloa.

Myöhemmin löysin rakkauden monivuotisesta mies-ystävästä ja seurustelun aloitettuamme muutimme aika nopeasti yhteen.

Muistan että nuorena lankapuhelinaikaan pelkäsin myös naispuolisen ystävän menettämistä. Kuin olisin kananmunankuorilla kävellyt kun joskus odotin soittoa tai stressasin jotain muuta. Yksittäinen hetki jäi mieleen.