Lue keskustelun säännöt.
Eikö tuo Ville Pusa ole edennyt elämässään vaimonsa kuoleman jälkeen aika nopeaan tahtiin?
20.04.2011 |
Tapasi Jenni avokkinsa v.2002 ja lapsi syntyi 2007. Jenni kuoli syöpään v. 2008.
v. 2010 Ville avioitui Riikan kanssa ja pari odottaa nyt lasta.
Aika huimannopeaa menoa minusta.
Kommentit (14)
että elämä on elettävä tässä ja nyt koska huomista ei välttämättä koskaan tulekaan.
Itsekin olen menettänyt puolison kuolemalle, eikä kyllä tulisi mieleenkään miettiä miten kukakin toimii puolison kuoleman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vajaaseen kolmeen vuoteen sisällytetty surutyö, uusi parisuhde ja vauva.
Ei hyvä, ei ollenkaan.
Vajaaseen kolmeen vuoteen sisällytetty surutyö, uusi parisuhde ja vauva.
Ei hyvä, ei ollenkaan.
Oletko itse kokenut täsmälleen saman kuin Ville Pusa? Jos et, niin tuskin voinet pitää itseäsi auktoriteettina asiassa.
ole yksin eläviksi.Ville on tehnyt ratkaisunsa, onko oikein vai väärin.Sittenhän se joskus nähdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
surutyötä/luopumista on tehty jo kauan ennakkoon. Mitäs jos pari olisi vaikka ollut jo eroamassa, mutta sitten sattuukin toinen kuolemaan? Pitäisikö lesken vuosikausiksi jäädä suremaan?
Mä olin aikanaan pitkässä suhteessa, jossa sitä eroa tehtiin jotain viisi vuotta, joten en kyllä montaa viikkoa tarvinnut "erosta toipumiseen". Tietysti tuotakin joku pikkusielu paheksuu, mutta jos ukko olisi sattunut kuolemaan, kuinkahan hemmetin monta vuotta siinä olisi pitänyt esittää murtunutta?
että sai heti äitipuolen ja nyt saa sisaruksia.
Monella uusiokäyttäjällä on muuten nykyään tuossa vaiheessa tulossa jo neljäs mukelo neljännelle uudelle - ja kolme katkeraa eksää ja jatkuvia huoltajuuskiistoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja onhan se nyt esikoisellekin kivempaa saada sisarus suhteellisen pienellä ikäerolla.
Kerrotko ap ne?
Eiköhän jokaisella ole oikeus edetä elämässään just sitä vauhtia mikä itsestä tuntuu hyvältä..
Elämä on tässä ja nyt. Tuskin suru on Pusan elämästä mihinkään hävinnyt, hän on jatkanut elämäänsä kuten pitääkin.
Löytänyt onnen uudelleen. Onnea hälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä perusteilla pidät itseäsi pätevänä arvostelemaan ovatko toisten ratkaisut oikein vai väärin?
Eikä tuo mitään "huimannopeaa" (onpas muuten typerä sana) edes ole.
Tiesitkö, ap, että entisaikaankin avioiduttiin hyvinkin yleisesti melko pian puolison kuoleman jälkeen? Silloin ei vaan ollut nettipalstoja, joille jotkut kaltaisesi jeesustelijat olisivat tulleet tekopyhistelemään.
että elämä on elettävä tässä ja nyt koska huomista ei välttämättä koskaan tulekaan.
Itsekin olen menettänyt puolison kuolemalle, eikä kyllä tulisi mieleenkään miettiä miten kukakin toimii puolison kuoleman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnellinen että rakkaansa kuoleman kohdannut saa elää uuden rakkauden.
todellakaan arvostella, mitä kukakin tekee leskeksi jäätyään ja kuinka nopeaan.
Itse olen jäänyt myös leskeksi ja minulle jäi useampi lapsikin yksin huollettavaksi. Minä olen tehnyt toisenlaisen ratkaisun kuin Pusa. Olen elänyt yksin lasten kanssa. Mutta tämä sopii minulle. Ei kaikille.
Ei kukaan voi mennä sanomaan mikä on oikea tahti puolison kuoleman jälkeen. Minkä verran aikaa pitää käyttää surutyöhön (josta ap:lle tiedoksi, että suru kulkee ikuisesti mukana, se ei häviä ikinä), missän vaiheen saa ihastua/rakastua uudelleen, missä vaiheessa saa mennä naimisiin uudelleen, milloin on uuden lapsen aika.
Jokaiselle sopii todellakin omanlainen tahti. Ei oikeaa tahtia olekaan.
Itse tunnen monia nuorena leskeksi jääneitä. Osa on löytänyt aiemmin uuden puolison ja halunnutkin uuden suhteen nopeammin kuin toiset. Kyllä jokainen itse tietää mikä on se oma tilanne ja missä vaiheessa on valmis ns. uuteen elämään.
että elämä on elettävä tässä ja nyt koska huomista ei välttämättä koskaan tulekaan.