Muita ulkona liukastuneita? Miten kävi?

Reilut kymmenen vuotta sitten liukastuin suojatiellä. Ranne murtui. Kipsilasta laitettiin vasta 2 vuorokautta murtumisen jälkeen, koska viikonloppupäivystyksen kandi oli sitä mieltä että tavallinen lasta ja side riittää.

Sairaslomaa noin 6 viikkoa ja viikko käden kuntoutusta ilman kipsiä.

Kulut maksoi kaupungin vakuutus.

Vuosia sitten taloyhtiön pihalla oli jäätynyt lammikko ja päälle satanut sentti lunta. Siihen sitten kiireessäni liukastuin per'siilleni (reppu otti vastaan etten lentänyt kokonaan selälleni). Alaselkä otti osuman ja tuli niin kipeäksi ettei meinannut pystyä istumaankaan ja kaikki pienikin taivuttelu oli kivuliasta. Lääkärissä kävin viikon jälkeen ja käskettiin syömään buranaa. Tuosta alkoi iskiasvaivat ja kivut hävisivät puolessa vuodessa.

Kaaduin pyörällä, vaikka oli nastarenkaat. Olkavarsi murtui ja olin 3 kk saikulla. Se tapahtui työmatkalla, joten työpaikan vakuutus korvasi.

Taloyhtiön pihassa olin hiekottamassa huonon huollon jälkeen.

Lensin oikeen kunnolla, välilevy repes ja 4 tuskaista kuukautta myöhemmin selkä leikattiin.

Ei enään kipuja.

Minä lensin per'iilleni ja lonkka meni mustaksi ja olkapääkin oli vähänaikaa kipeä. Astuin muuten pitävällä jalkakäytävällä seisseen auton kalalysaattorin sulattamalle ja pakkasen uudelleen jäädyttämälle läntille alamäessä ja hups, se oli menoa kun 100 kg rojahtaa lähes kaksimetrisenä nurin. Varokaa näitä katalysaattorien liukastamia paikkoja!

En liukastele, koska käytän nastakenkiä käytännössä aina kun menen ulos.

Taloyhtiön pihassa oli peilijäätä, jonka päälle oli satanut seitinohut pakkaslumikerros. Huoltoyhtiö (jonka palveluksessa olin itse hehheheh, en kuitenkaan itse huoltopuolella) ei ollut vielä ehtinyt hiekottaa ja lensin vatsalleni jäähän.

Meni ns. ilmat pihalle, eli hetken aikaa tuntui että nyt lähti henki, mutta paria mustelmaa enempää ruumiillista vahinkoa ei sattunut. Samaan aikaan pihalla ollut vanhempi rouva riensi heti luokseni kysymään, että kävikö pahasti, tarvitaanko ambulanssia, johon vastasin, että ei, mutta voi ei, housut repesi takapuolesta, siis koko takasauma. Mummelin kauhistus vaihtui nauruun ja siinä sitten hohottelimme aikamme.

Up

Up

Muutama vuosi sitten, kevättälvella olimme tulossa tyttäreni koiran kanssa oikotietä sellaisen pellon poikki kotiin ja siinä oli ajanut jokin isompi työkone ja tehnyt maahan syvät urat. 

Jotenkin astuin sitten niin sen uran reunalle, oli jäässä ja kivikova ja siitä liukastui selälleni.

Vasempaan olkapäähän sattui niin että meni hetkeksi mustaksi. Yritin nousta mutta kipu oli niin massiivinen että oli pakko istua ja koota voimia uuteen yritykseen. Pääsin ylös ja taas meni mustaksi ja meinasin pyörtyä.

Päästiin siitä sitten jotenkin talonkulmalle ja siellä nojasin kaksinkerroin seinään ja mietin että miten pääsen kotiin. Vähitellen siitä sitten hivuttauduin, onneksi koira oli kärsivällinen eikä alkanut tempoa.

Pääsin sisälle ja sohvalle istumaan. Siihen loppui voimat ja kivulta en saanut takkia enkä kenkiä riisuttua.

Soitin tyttärelle joka silloin oli töissä että näin kävi. Hän ei päässty heti tulemaan joten istuin reilut pari tuntia siinä paikallani ja odotin. Hän ajoi minut sitten ensiapuun ja siellä röntgenissä selvisi että olkaluu murtunut. Se oli kuitenkin hyvässä asennossa joten leikata ei tarvinnut vaan päätettiin yritttää hoitaa ortoosilla, kipsiähän siiihen ei mitenkään saa.

Pidin ortoosia pari viikkoa, oli muuten ihana tuli ja kipu hellitti todella paljon ja sitten menin uudelleen röntgeniin jotta nähtiin oliko luutuminen alkanut ja kasvoiko normaaliin asentoon. Onneksi oli, ja pääsin ilman leikkausta. Ortoosihoidolla jatkettiin.

Olkapääni parani niin hyvin että saan nostettua vasemman käteni melkein täysin ylös kohti kattoa, en ihan. Lääkäri oli tyytyväinen ja minä tietysti myös.