"Sulla ei ole mitään kiirettä hankkia lapsia..."

tehdä lapset parikymppisenä. Nauttis nyt sen ikäinen ihminen elämästään, matkustelis, kävis ravintoloissa, viettäis laatuaikaa miehensä kanssa (jos semmonen siis on..), opiskelis ja kävis töissä ilman huolen häivää. Elämä lasten kanssa on ihanaa, mutta kyllä sitä lapsiperheenelämää kerkee elämään myöhemminkin.



Suurimmalla osalla ei ole kuitenkaan mitään ongelmaa tulla raskaaksi 30-vuotiaana. Ja monet tulee raskaaksi vielä lähempänä neljääkymppiäkin.

Jos itse tuntee, että on elänyt nuoruuttansa kylliksi ja on valmis äidiksi, niin miksi muiden pitää hokea, että odota ja nauti nyt vielä elämästäsi, sulla on vielä hyvin aikaa? Entä jos ei olekaan? Oletko sinä jokin jumala, joka tietää, kenellä on aikaa tehdä lapset ja missä iässä? Ei, sinä et sitä tiedä, joten pidä mielipiteesi jatkossa itselläsi.



Ap

Mua kans ärsyttää tosi paljon semmoset ihmiset, jotka hokee tuota lausetta. Ja 3/3: Väitätkö, että kaikki kaksikymppiset nauttivat matkustelusta jne. enemmän, kuin että olisi oma perhe, jossa lapsia? Minä ainakin paljon mieluummin omistaisin lapsia, kuin juoksisin kapakoissa ja viettäisin "ihanaa" raikulielämää ilman huolen häivää.



Kaikki ihmiset ovat erilaisia, sallittakoon se heille! Jos jotkut haluavat perustaa perheen nuorena, niin se on oikea ratkaisu heille. Jos joku haluaa viettää villiä sinkkuelämää nelikymppiseksi asti, niin so what.



Ps. Eikä se elämä lopu siihen, jos lapset tekee kaksikymppisenä.

Parikymppisenähän on muutenki just paras aika tehdä lapsi, jos henkisesti valmis!



Itse olen 22v saanut esikoiseni, enkä koskaan ole miettenyt, että kunpa olisin odottanut sinne kolmeenkymppiin.

Elämä ei tosissaan lopu siihen lasten saamiseen, päinvastoin, ehkä enemmän jaksaa lasten kanssa touhuta, matkustaa jne.

Jotkut asiat on niin henkilökohtaisia, että ihmiset saisivat oikeasti miettiä mitä sanovat.



Itse sain lapset 25- ja 28-vuotiaana. Oli minulle just hyvä aika. En näe järkeä siinä, että haahuillaan elämässä kolmekymppisiksi, sitten tuskaillaan pariutumisen kanssa, kun mikään ei oikein enää kelpaa. Sitten ollaan niin tottuneita itselliseen menoon, että lapsen hankinta alkaa hirvittää. Sitä kun on aika tuskailtu, aloitetaan äärimmäisen suunniteltu ja viimeisen päälle mietitty lapsentekoprosessi, jossa kaiken täytyy mennä täydellisesti. Jos niitä lapsia sitten tulee, vaihdellaan vaippoja vielä nelikymppisenä, kun nopeammat nauttivat jo isovanhemmuuden onnesta ja keveydestä. Nelikymppisenä lapsensa saaneista tulee todellisia mummomummoja.



Toivon sinulle pikaista raskautumista ap!

Jotkut asiat on niin henkilökohtaisia, että ihmiset saisivat oikeasti miettiä mitä sanovat.

Itse sain lapset 25- ja 28-vuotiaana. Oli minulle just hyvä aika. En näe järkeä siinä, että haahuillaan elämässä kolmekymppisiksi, sitten tuskaillaan pariutumisen kanssa, kun mikään ei oikein enää kelpaa. Sitten ollaan niin tottuneita itselliseen menoon, että lapsen hankinta alkaa hirvittää. Sitä kun on aika tuskailtu, aloitetaan äärimmäisen suunniteltu ja viimeisen päälle mietitty lapsentekoprosessi, jossa kaiken täytyy mennä täydellisesti. Jos niitä lapsia sitten tulee, vaihdellaan vaippoja vielä nelikymppisenä, kun nopeammat nauttivat jo isovanhemmuuden onnesta ja keveydestä. Nelikymppisenä lapsensa saaneista tulee todellisia mummomummoja.

Toivon sinulle pikaista raskautumista ap!

Ap

Jotkut asiat on niin henkilökohtaisia, että ihmiset saisivat oikeasti miettiä mitä sanovat. Itse sain lapset 25- ja 28-vuotiaana. Oli minulle just hyvä aika. En näe järkeä siinä, että haahuillaan elämässä kolmekymppisiksi, sitten tuskaillaan pariutumisen kanssa, kun mikään ei oikein enää kelpaa. Sitten ollaan niin tottuneita itselliseen menoon, että lapsen hankinta alkaa hirvittää. Sitä kun on aika tuskailtu, aloitetaan äärimmäisen suunniteltu ja viimeisen päälle mietitty lapsentekoprosessi, jossa kaiken täytyy mennä täydellisesti. Jos niitä lapsia sitten tulee, vaihdellaan vaippoja vielä nelikymppisenä, kun nopeammat nauttivat jo isovanhemmuuden onnesta ja keveydestä. Nelikymppisenä lapsensa saaneista tulee todellisia mummomummoja. Toivon sinulle pikaista raskautumista ap!

*Sitten itsekin mietit ensin mitä sanot. Minä en ole mummomummonelikymppinen. Ikävää, jos susta tulee "mummo" jo nelikymppisenä, vaan siksi että olet saanut lapset nuorena. Terveisin 8- ja 2- vuotiaan onnellinen, kaunis, hoikka, hyvässä työssä ja avioliitossa oleva, kahden lapsen äiti, 42v., jolla ei todellakaan ole kiire mummoksi.

Eikä nelikymppiset äidit ole mitään mummomammoja (osoittaa muuten aika paljon omasta kypsyydestäsi, kun käytät tollaisia ilmaisuja), vaan lapsilleen omistautuneita, fiksuja aikuisia naisia.

Jotkut asiat on niin henkilökohtaisia, että ihmiset saisivat oikeasti miettiä mitä sanovat. Itse sain lapset 25- ja 28-vuotiaana. Oli minulle just hyvä aika. En näe järkeä siinä, että haahuillaan elämässä kolmekymppisiksi, sitten tuskaillaan pariutumisen kanssa, kun mikään ei oikein enää kelpaa. Sitten ollaan niin tottuneita itselliseen menoon, että lapsen hankinta alkaa hirvittää. Sitä kun on aika tuskailtu, aloitetaan äärimmäisen suunniteltu ja viimeisen päälle mietitty lapsentekoprosessi, jossa kaiken täytyy mennä täydellisesti. Jos niitä lapsia sitten tulee, vaihdellaan vaippoja vielä nelikymppisenä, kun nopeammat nauttivat jo isovanhemmuuden onnesta ja keveydestä. Nelikymppisenä lapsensa saaneista tulee todellisia mummomummoja. Toivon sinulle pikaista raskautumista ap!

Eikä nelikymppiset äidit ole mitään mummomammoja (osoittaa muuten aika paljon omasta kypsyydestäsi, kun käytät tollaisia ilmaisuja), vaan lapsilleen omistautuneita, fiksuja aikuisia naisia.

Jotkut asiat on niin henkilökohtaisia, että ihmiset saisivat oikeasti miettiä mitä sanovat. Itse sain lapset 25- ja 28-vuotiaana. Oli minulle just hyvä aika. En näe järkeä siinä, että haahuillaan elämässä kolmekymppisiksi, sitten tuskaillaan pariutumisen kanssa, kun mikään ei oikein enää kelpaa. Sitten ollaan niin tottuneita itselliseen menoon, että lapsen hankinta alkaa hirvittää. Sitä kun on aika tuskailtu, aloitetaan äärimmäisen suunniteltu ja viimeisen päälle mietitty lapsentekoprosessi, jossa kaiken täytyy mennä täydellisesti. Jos niitä lapsia sitten tulee, vaihdellaan vaippoja vielä nelikymppisenä, kun nopeammat nauttivat jo isovanhemmuuden onnesta ja keveydestä. Nelikymppisenä lapsensa saaneista tulee todellisia mummomummoja. Toivon sinulle pikaista raskautumista ap!

Kummallinen käsitys täällä, että jos esittää jonkun ajatuksen tai mielipiteen, niin sitten ajatellaan että samalla tulee tuominneeksi kaikki muut. Ymmärrän kyllä, että elämä on monimutkainen kokonaisuus. Joihinkin asioihin voi vaikuttaa, joihinkin ei. Tässä mielipiteeni pähkinänkuoressa: minusta ei ole järkevää lykätä lapsentekoa ehdoin tahdoin mahdollisimman myöhäiseen vaiheeseen.

Ja jos saa lapset nelikymppisenä, kai se on sanomattakin selvää, että ei voi tulla keski-iässä mummoksi. Eihän sitä tietysti tarvitse halutakaan, ja aivan ihanaa jos joku on nuorekas jne. Huoh.

*Sitten itsekin mietit ensin mitä sanot. Minä en ole mummomummonelikymppinen. Ikävää, jos susta tulee "mummo" jo nelikymppisenä, vaan siksi että olet saanut lapset nuorena. Terveisin 8- ja 2- vuotiaan onnellinen, kaunis, hoikka, hyvässä työssä ja avioliitossa oleva, kahden lapsen äiti, 42v., jolla ei todellakaan ole kiire mummoksi.

vaan tarkoitin että mummoksi tullessaaon on sitten todella "mummoiässä", eli yli 6-kymppinen.

Itse olisin ainakin hyvin pettynyt, jos tulisin mummoksi joskus 40-vuotiaana. Eikös se ole yleensä niiden alempien sosiaaliluokkien ilmiö? Fiksut ja koulutetut, työssään menestyvät ja hyvin ansaitsevat ihmiset tekevät lapsia vähän vanhempana? Noin tilastojen valossa ainakin:)

*Sitten itsekin mietit ensin mitä sanot. Minä en ole mummomummonelikymppinen. Ikävää, jos susta tulee "mummo" jo nelikymppisenä, vaan siksi että olet saanut lapset nuorena. Terveisin 8- ja 2- vuotiaan onnellinen, kaunis, hoikka, hyvässä työssä ja avioliitossa oleva, kahden lapsen äiti, 42v., jolla ei todellakaan ole kiire mummoksi.

vaan tarkoitin että mummoksi tullessaaon on sitten todella "mummoiässä", eli yli 6-kymppinen.

sulla ei ole kiirettä. Älä loukkaannu, mut ku aloitat nuorena, mitä todennäköisemmin teet lapsia useamman kuin yhden miehen kanssa.

Sä olet siinä iässä, että oikeasti kasvat vielä aikuiseksi. Itse olen saanut ekan lapseni 23-vuotiaana, ja toivon, että omat lapseni eivät ole yhtä varhain liikkeellä. 1

Mä olen sun kanssa ap niin samaa mieltä. Kukin pitäköön omat mielipiteensä 'oikeasta lapsentekoiästä' itsellään - olkoon ne minkälaisia tahansa.



Meille lapsi olisi ollut tervetullut ollessani 24-vuotias, mutta ei pidetty asian kanssa minkäänlaista hoppua. Lopulta pitkällisissä tutkimuksissa mitään häikkää ei löytynyt, vaikka lasta ei kuulunutkaan. Mentiin hoitoihin julkiselle puolelle, ja kaiken lopputuloksena sain 30-vuotiaana ihanan pikkuisen IVF-pojan. Pari alkiota jäi pakkaseen, ja nyt 34-vuotiaana olen uudelleen raskaana.



Jos olisin aloittanut lapsihaaveeni kovin myöhään, olisi tullut hoppu. Joten jos vaikka jotain löytyykin, vaikka PCO tai muuta, niin mahdollisiin hoitoihinkin on aikaa. Hoidotkin tuottavat paremmin tulosta nuorempana.

Itse olisin ainakin hyvin pettynyt, jos tulisin mummoksi joskus 40-vuotiaana. Eikös se ole yleensä niiden alempien sosiaaliluokkien ilmiö? Fiksut ja koulutetut, työssään menestyvät ja hyvin ansaitsevat ihmiset tekevät lapsia vähän vanhempana? Noin tilastojen valossa ainakin:)

*Sitten itsekin mietit ensin mitä sanot. Minä en ole mummomummonelikymppinen. Ikävää, jos susta tulee "mummo" jo nelikymppisenä, vaan siksi että olet saanut lapset nuorena. Terveisin 8- ja 2- vuotiaan onnellinen, kaunis, hoikka, hyvässä työssä ja avioliitossa oleva, kahden lapsen äiti, 42v., jolla ei todellakaan ole kiire mummoksi.

vaan tarkoitin että mummoksi tullessaaon on sitten todella "mummoiässä", eli yli 6-kymppinen.

En ole koskaan viihtynyt baareissa, mutta ekan lapseni sain kolmikymppisenä eka yrityksellä. Ei mitään ongelmaa. Oma äitini on kuusikymppinen uranainen, joten turha häntä on mummotella muuten kuin että nyt hän on mummo biologisesti, mutta vielä ihan täysillä mukana työelämässä vaativassa tehtävässä. Eläkeikiä ollaan vielä nostamassa, joten kuusikymppinen ei ole ikänsä puolesta vielä mikään muistihäiriöinen mummeli vaan ihan työkykyinen virkeä aikuinen, jolla on täysillä omaa elämää vielä pitkälti elettävänään. Eihän tätä tietenkään ne vähänkoulutetut tajua...

sulla ei ole kiirettä. Älä loukkaannu, mut ku aloitat nuorena, mitä todennäköisemmin teet lapsia useamman kuin yhden miehen kanssa.

Sä olet siinä iässä, että oikeasti kasvat vielä aikuiseksi. Itse olen saanut ekan lapseni 23-vuotiaana, ja toivon, että omat lapseni eivät ole yhtä varhain liikkeellä. 1

naistentautien erikoislääkäri oli väärässä, kun sanoi, että mulla on kiire?

Ap

Olen yliopistosta valmistunut ja hyvässä työssä. Samoin on mieheni. Kivan keskiluokkaisia ollaan. On autot, harrastukset ja etelänmatkat.

T. 7 :)

Itse olisin ainakin hyvin pettynyt, jos tulisin mummoksi joskus 40-vuotiaana. Eikös se ole yleensä niiden alempien sosiaaliluokkien ilmiö? Fiksut ja koulutetut, työssään menestyvät ja hyvin ansaitsevat ihmiset tekevät lapsia vähän vanhempana? Noin tilastojen valossa ainakin:)

*Sitten itsekin mietit ensin mitä sanot. Minä en ole mummomummonelikymppinen. Ikävää, jos susta tulee "mummo" jo nelikymppisenä, vaan siksi että olet saanut lapset nuorena. Terveisin 8- ja 2- vuotiaan onnellinen, kaunis, hoikka, hyvässä työssä ja avioliitossa oleva, kahden lapsen äiti, 42v., jolla ei todellakaan ole kiire mummoksi.

vaan tarkoitin että mummoksi tullessaaon on sitten todella "mummoiässä", eli yli 6-kymppinen.

Kyllä! kauhistelkoon muut jotka eivät pidä ns. teiniäideistä. Itsellä vauvakuume ollut 14vuotiaasta lähtien, mutta tiedostin etten ole silloin vielä valmis äidiksi. Ja se vauvakuume esiintyi vain ihailuna lapsia kohtaan, ei haluna olla äiti. Vasta 17v halusin tulla äidiksi, nykyisen mieheni kanssa olemme yrittäneet 6kk lasta vielä ei kuulu mutta yritämme kovasti. Mieheni on elänyt ns. raikuli elämän ja muuttunut täysin erilaiseksi, ei kuulemma halua enää samanlaista elämää. nyt on 21v. Itse en ole koskaan elänyt sellaista elämää vaan olen mielelläni tarjoutunut lastenhoitajaksi ja viettänyt iltaa kotona hoidellen pikkusisariani. Niin KYLLÄ vain..



Jokainen päättäköön itse milloin on valmis äidiksi, ja eihän edes naisen hedelmällisyys lopputtomiin kestä... eikä kaikilla sitä ole, en edes tiedä onko minulla!? Lapsettomuus tutkimuksiin menen vasta 1,5v yrityksen jälkeen jos sitä on tarvis.



minulle on sanottu usein että mitä nuorempana lapset hankkii niin sitä parempi. No joo pitäähän se paikkaansa osittan ja kerkeää sitä juosta myöhemmin raikuloimassa kun muksut ovat lentäneet pois pesästään, antautuu silloin elämälle! Ja silloin on jotain mistä on varmasti syytä nauttia. Oma aikuinen lapsi!

Toivon mukaan raskaus onnistuu sinulla! Muista, että lapsettomuushoidot ovat nykyään hyvät, ja niillä voidaan autaa asiaa, mikäli muuten ei onnistu. Olet yleisesti ottaen nuori, joten ehkä siksi nämä saamasi kommentit. Hehän eivät tiedä sinun tilannettasi! Ihmiset eivät aina muutenkaan mieti mitä suustansa päästelevät..



Ja sille 19 vuotiaalle, jolla hinkua saada lapsi, niin ok, mutta mieti kuitenkin myös koulutus- opiskelu ja työasioita yhdessä miehesi kanssa.