Siis miten "tehdään surutyötä"? Onko se eri asia kuin pelkkä sureminen?

Ei ole eri asia. 

Olisiko jotenkin tiedostavampaa suremista.

Varmaan saman ihmisen keksimä kuin metatyökin. Kaikesta saa tehtyä työtä jos oikein haluaa. Paskalla käynti on aineenvaihduntatyötä.

Jos joku kuolee traagisesti, niin sitten tehdään surutyötä. Itse ajattelin kuolla koomisesti ja jälkeen jääneet saa tehdä ilotyötä.

Surutyö on prosessi jossa käydään läpi surun eri vaiheet.

Kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen.

Surutyö on surun tms käsittelyä. Ei siis aivan samaasia kuin sureminen.

Suruun kuuluu eri vaiheita ja ne voivat vaihdella jopa samalla ihmisellä eikä pelkästään yksilöiden välillä. 

Surutyö voi myös jäädä syystä tai toisesta kesken jolloin siitä voi koitua merkittävää haittaa surijan elämään 

Se voi olla eri asia.

Joillekin suruun sisältyy se, että surua käsitellään ja aikanaan surun vaiheet muuttuvat ja elämään tulee muutakin. Joillain ei automaattisesti eikä itsetään sisälly, vaan sen eteen täytyy tehdä erikseen töitä. jotkut eivät osaa (tai halua) ryhtyä tuohon työhön ja he jäävät jumiin suruunsa tavalla, joka haittaa  heidän ja heidän läheistensä elämää. Tästä hyvä esimerkki on Elisabeth Gaskellin kirjassa The Moorland Cottage Rouva Brown, leski joka jää ikuisesti suremaan miestään niin että lapset jäävät kasvattamatta.

Suru voi olla niin raskas asia kannettavaksi, että se käy työstä.

Surutyö on fiininpää suremista, vähän niin kuin suremista suomenruotsiksi.

Vierailija kirjoitti:

Surutyö on prosessi jossa käydään läpi surun eri vaiheet.

Kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen.

Kaverini kuoli vuosi sitten ja olen ollut koko tämän ajan masentunut. Noita muita vaiheita ei ole ollut ollenkaan.

Surutyötä tekemällä lopulta hyväksyt menetyksen. Pelkällä suremisella vellot siinä.

Vierailija kirjoitti:

Surutyö on prosessi jossa käydään läpi surun eri vaiheet.

Kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen.

Paitsi että tuo ajatusmuotti on jo osoitettu virheelliseksi. Suru on mitä milloinkin eikä sitä ole järkevää koettaa mapittaa johonkin kronologiseen järjestykseen saati joksikin päätettäväksi prosessiksi.

Nähdäkseni surutyö on sitä, että ei välttele sitä tunteiden kirjoa, joka esim läheisen menettämiseen liittyy.

Ts. Ei esim. upota itseä pullon pohjalle ja kieltäydy kohtaamasta niitä kipeimpiä tunteita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surutyö on prosessi jossa käydään läpi surun eri vaiheet.

Kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen.

Paitsi että tuo ajatusmuotti on jo osoitettu virheelliseksi. Suru on mitä milloinkin eikä sitä ole järkevää koettaa mapittaa johonkin kronologiseen järjestykseen saati joksikin päätettäväksi prosessiksi.

Jostain jäänyt mieleen kritiikki surutyö-kaavaa kohtaan ja mielestäni oli perusteltua. Juurikin tuon johdonmukaisen suorittavuuden mielikuva ei sovi yhteen todellisuuden kanssa.

Suremalla. Siinä on eri vaiheita niin kuin joku jo vastasikin.

Menetys voi olla niin suuri, että se ravistelee omaa näkemystä ja kokemusta itsestä ja omasta elämästään. Se heittää kaiken merkityksen ihan uuteen valoon.

Joudut rakentamaan kaiken uusiksi. Identiteettisi, arvosi, konkreettiset puitteesi, historiasi, tulevaisuutesi. Menetys määrittää kaiken ja surutyö on tästä kaaoksesta ja surusta elämän jatkamista kohti seuraavaa sekunttia.