Tabu: ihmiset konmarittavat elämästään ihmiset, jotka eivät ole täysin itselle mieleen

Sitten ihmetellään muutaman vuoden päästä sitä että on yksinäistä.

Tuohan on ihan järkevää.

Ennen oli pakko sietää niitä ilkeitä ihmisiä saman katon alla tai osa lähti vaikka Amerikkaan asti pakoon. Nykyään ei enää tarvitse vaan voi olla täysin yksineläjäkin.

Älä ylitä ihmisten rajoja niin kukaan ei konmarita sinua tahtomattasi.

Konmaritin omasta elämästä siivelläeläjät, opportunistit ja itsekehujat. Ei ole ikävä eikä tule.

Sitäkös se onkin, kun seura ei kelpaa enää edes sukulaisille...

Pitää kai etsiä joku toinen konmaritettu, niin saa seuraa edes juhlapyhiksi.

Jos on aiemmin ollut esimerkiksi rajaton ja antanut muiden kävellä itsensä yli, niin sitten saatetaan heilahtaa toiseen ääripäähän ja vedetään ehdottomat rajat, eli jos ne ylittää niin sitten vaan poistetaan elämästä. Ihan yleinen inhimillinen ilmiö, että epätasapainosta poistuttaessa sitä tasapainoa haetaan vastakkaisesta ääripäästä. Kyllä se sieltä sitten yleensä tasoittuu

Vierailija kirjoitti:

Jos on aiemmin ollut esimerkiksi rajaton ja antanut muiden kävellä itsensä yli, niin sitten saatetaan heilahtaa toiseen ääripäähän ja vedetään ehdottomat rajat, eli jos ne ylittää niin sitten vaan poistetaan elämästä. Ihan yleinen inhimillinen ilmiö, että epätasapainosta poistuttaessa sitä tasapainoa haetaan vastakkaisesta ääripäästä. Kyllä se sieltä sitten yleensä tasoittuu

Tarkennan vielä; että kun epätasapainosta poistuttaessa haetaan tasapainoa vastakkaisesta päädystä, niin silloin ollaan hetki vastakkaisella tapaa epätasapainossa. 

Haavoitettu ihminen alkaa pohdiskella vasta asioita. Ihminen kun menettää asioita tulee ajatelleeksi niiden arvoa mitä muutoin pitää itsestäänselvyytenä. Luopuminen ja katseen kohdentaminen muualle, paljon arvokkaampiin hyvää mieltä tuottaviin asioihin on askel kohti mielenrauhaa. Ihminen joka kestää vastoinkäymisiä on onnellisempi ja hänellä on vahva suhde ympäristöön ja läheisiinsä. Uhraukset ja rohkeus jos se on järjen sallimaa, tuottaa uutta elämää. Ihminen ennemmin pitää tuskansa ja mukautuu kuin astuu uuteen ja tuntemattomaan mikä on epämukavuusalue. Ihminen asettaa raamit elämälleen ja jos ne ei täytykkään, tulee pettymys helposti kun odotukset ei täysin täytykkään.

Herkullinen ajatus. Konmarittaa elämästä ei-iloa tuottavat ihmiset. Harmi kun täytyy käyvä töissä. Sieltä löytyy kyl pari ei-iloa tuottavaa konmaritettavaa :D. Toisaalta voihan niistä repiä mustaa huumoria jos muuttaa asenteensa ja järjestää muun elämänsä niin ettei kameli selkä  ihan heti katkea. No, lotto vetämään. Lottovoiton osuessa kohdalle muutto piilopirttiin tai toiselle puolelle maailmaa :D!!! 

Johtunee siitä, että työelämä ja arki on monilla niin kuormittavaa, ettei yksinkertaisesti enää jakseta ylläpitää ihmissuhteita, jotka ottavat enemmän kuin antavat.

En minä ainakaan jaksa roikottaa elämässäni ihmisiä, jotka tuputtavat koko ajan omia näkemyksiään tai eivät osaa antaa toiselle tilaa. Olen mieluummin yksin kuin rasittavassa seurassa ja se on mielestäni ihan jokaisen ihmisen oikeus.

Nyt kun ap tiedostat tuon mitä sanoit niin eihän tässä ole mitään ongelmaa: hallitset tunteesi kuin aikuinen ja kohtelet muita aina hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun ap tiedostat tuon mitä sanoit niin eihän tässä ole mitään ongelmaa: hallitset tunteesi kuin aikuinen ja kohtelet muita aina hyvin.

Kuinka yleistä on, että tahallaan kohtelee ihmisiä huonosti ilman mitään syytä? Tuo on kaksisuuntaista. Jos joku loukkaa sinua, harva kääntää toisen posken, vaan sanoo takaisin, ehkä vain suoraan jotain että aika kohtuutonta. Seuraavaksi sitten vain konmarittamaan.

Huvittava tausta-ajatus tuossa konmarittamisessa. Ihan kuin itse oltaisiin joka suhteessa täydellisiä.

Jossain määrin tuossa on menty kohtuuden yli, se on totta. Mutta ei ihminen toisaalta ole kenellekään mitään velkaa. Blokkaaminen on väärin aseena toista vastaan, mutta ei niinkään jos se on oman itsen varjelemiseen.

Ei kyllä ennen todellakaan ymmärretty mitään erilaisuutta ainakaan enempää. Saati hyväksytty. Mt-ongelmat on vieläkin aikamoinen tabu. 

No voi voi, enää et saa kohdella muita huonosti jatkuvasti, vaan sinut pudotetaan kaveripiiristä/parisuhteesta. 

Eikös se ole vapaassa maassa ihan jokaisen ihmisen tasapuolinen oikeus? 

Juu, pitää olla samanlaiset elämäntilanteet ja kuulemma samanikäiset lapsetkin. Mielellään ulkonäkökin jotenkin itsensä kaltainen, tai ainakin saman tasoinen.

Vierailija kirjoitti:

Juu, pitää olla samanlaiset elämäntilanteet ja kuulemma samanikäiset lapsetkin. Mielellään ulkonäkökin jotenkin itsensä kaltainen, tai ainakin saman tasoinen.

Ja tämä kerrotaan ihan ääneen. Olen myös kuullut opettajalta (!), että hän pitää ystäväpiirissään esim lakimiehen, vaikka tämä onkin vaikea luonne, koska sellaisia palveluksia voi jokus tarvita. Samoin lääkäri läheisessä ystäväpiirissä on ehdottomuus 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, pitää olla samanlaiset elämäntilanteet ja kuulemma samanikäiset lapsetkin. Mielellään ulkonäkökin jotenkin itsensä kaltainen, tai ainakin saman tasoinen.

Ja tämä kerrotaan ihan ääneen. Olen myös kuullut opettajalta (!), että hän pitää ystäväpiirissään esim lakimiehen, vaikka tämä onkin vaikea luonne, koska sellaisia palveluksia voi jokus tarvita. Samoin lääkäri läheisessä ystäväpiirissä on ehdottomuus 😅

Juu, ja siksi uudet tuttavuudet haastatellaan aina tarkkaan: Mikä ammatti, työpaikka, asuinalue? Jos käy ilmi, ettei ole mitään, mistä voi hyötyä kuten juuri lääkäri/lakimies tms, tai jotakin suurta ja mahtavaa, tai on vaikka väärä asuinalue tai pelkkä p.a duunari, niin ei tällaisia kelpuuteta "ystävä"piiriin.

Minä luulin ennen, että ihmiset valitsevat ystävänsä ihan vain luonteen ja persoonan ja synkkaamisen perusteella, mutta silmäni ovat auenneet.