Jos nyt kuolisit niin mitä luulisit että muistopuheessa sinusta puhuttais?
Kommentit (27)
Tuskin mitään positiivis-sävytteistä, onneksi en enää kuule mitään, OLEN KUULLUT JO AIVAN KAIKEN, AIVAN KAIKEN!
En stana halua mitään puheita kun ei mua muista elinaikanakaan kukaan. Tuhkana vaan mualimalle ja se siitä.
Oli kiltti ja avulias, mutta ei reppana kelvannut kellekkään ja kuoli ilman läheisyyttä ja rakkautta.
"Taivas aukenee nyt. Maa ja taivas sulautuu taivaanrannassa yhdeksi. Sieluilla on Elämä. Se oikea elämä alkaa nyt."
Onko suomalaisissa hautajaisissa tapana pitää muistopuhe? Kirkossako? Luulin että pappi vain jaarittelee jotain yleistä ja lisää pari läheisten antamaa yksityiskohtaa.
Ei mitään. En halua hautajaisia. Tuhkaus ja joku heittää tuhkat mäelle.
Ei mulle kukaan mitään puhetta laatisi. Puhumatta paras. Vaikeneminen on kultaa.
Ei olisi muistopuheita. Ei ole niin läheistä sukua jäljellä.
Ei mitään koska kuka sitä muistopuhettakaan pitäisi.
Valehtelisivat siitä kuinka elämäniloinen ihminen olin. Eivät vaan käsitä, että olen vakavasti masentunut vaikka olen pari kertaa sairaalaan asti päätynyt.
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisissa hautajaisissa tapana pitää muistopuhe? Kirkossako? Luulin että pappi vain jaarittelee jotain yleistä ja lisää pari läheisten antamaa yksityiskohtaa.
Ei ole pidetty kuin yhdessä tai kahdessa tilaisuudessa, joissa olen ollut. Yleensä vain pappi on puhunut kirkossa. Toki hän on kuvaillut siinä vainajaa niiden tietojen perusteella, joita on saanut omaisilta.
No jos nyt kuolisin niin en mä edes tiedä milloin ja kuka sen huomaisi. Varmaan riippuisi siitä alkaisinko pahastikin haista. Sen sijaan sen tiedän, ettei mitään muistotilaisuutta saati muistopuheita tule olemaan. Eikä haittaa yhtään, enemmän minä niitä läheisiä näin eläessäni olisin kaivannut.
Se oli surullinen ja yksinäinen ihminen. Kukaan ei oikein tuntenut sitä, se piti kaiken sisällään. Ihme, että meitä on täällä hautajaisissa näin paljon! Eiku, ei ookkaan, tääl on vaan mä laskemassa virkani puolesta ton tohon kuoppaan.
Olen eronnut kirkosta. Uskon kyllä Jumalaan, mutten kuulu siis kirkkoon.
Olen ajatellut, ettei se aika, kun en enää elä niin se ei kuulu minulle.
Toivoisin, kuitenkin että mahdollisimman edullinen arkku.
Ei isoja hautajaisia en kyllä tiedä miten, kun ei pappia eikä siunaustakaan. Kaikessa hiljaisuudessa vaan.
Polttohautaus ja metsään ripoteltu se tuhka.
Mutta todennäköisesti minut haudataan samaan hautaan missä on appeni jo ja mieheni siihen tulee myös.
Tehköönpä mitä tekevät.
Mitään puheita tarvitse, muistelkoon mielessään ja saa nauraa jos naurattaa.
Ei mitään. Toiveeni on ettei hautajaisia tai muita markkinamenoja.
Olen kirjoittanut muistopuheeni itse. Siinä korostuu kiitollisuus onnellisesta elämästä, hienoista kokemuksista ja mahdollisuudesta luottaa armoon.