Vieläkö keski-iässä tai sen ylitettyäsi olet kehdannut juoda itsesi humalaan julkisesti?

Itse asiassa en ole koskaan juonut itseäni varsinaisesti humalaan, en julkisesti enkä suljetussa seurassa.

Johtuen siitä että inhoan humalantunnetta.  Se on suorastaan ahdistavaa, Haluan että minulla on järki tallella ja kontrolli itsestäni ja  teoistani.  Kun huomaan että alan humaltua, se jää heti siihen.

Näin on ollut aina.

En edes näe mitään pointtia juoda aivoja pihalle.  En ymmärrä mitä iloa siitä voi saada=

Eikö olisi ollut nuorena hienoa jos olisi pikkuhumalassa ollut rakkauden kohde jolle tehdä rakkaudentunnustuksia ja se toinen yhtä sekaisin. No ei vaan.

No en nyt enää nelikymppisenä. Pidän todella noloina kännien vetämistä täti-iässä... jotkut jääneet roikkumaan nuoruuteen.

En, mutta olen nähnyt (usein) lasteni kavereiden isovanhempiakin kaupunkilla ihan jäätävässä tuubassa. Töissäkäyviä ihmisiä, jotka vapallaa hiukan rentoutuvat. Myötähäpeä maksimus.

Humalassa olen ollut keski-iänkin jälkeen julkisella paikalla. Omin neuvoin kulkenut ja juttu luistanut porukassa kuten muillakin.

Kaipa ne on humalan huomannut, koska sehän meillä oli kaikilla ideana.

Minä en edes uskaltaisi juoda itseäni enää humalaan näin yli viisikymppisenä. Ihan järkyttävä rasite elimistölle ja aivoille.

En. Joku lievähkö pikku hiprakka ihan ok jos nyt olisi jostain syystä vaikka baarissa, häissä tms. on ok. Mutta ei todellakaan missään kunnon huppelissa heiluminen. En tosin ole ollut baareissa enkä missään juhlissa vuosikausiin.

Miksi en kehtaisi?

Ei minun tarvitse piilotissutella verhot kiinni

Ei se ole kiinni kehtaamisesta. Usko tai älä, kaikkia ei kiinnosta olla kännissä. 

Jaha. Nyt ei sitten saa olla enää edes kännissä vanhempana. 

Mitä humala tässä tarkoittaa, jos muutkin huomaa? Moni tulee humalaan yhden tai kahden annoksen jälkeen, kokeneetkin juomarit. Ja sitten on palstahumala.

Vaikea sanoa, kun ensikänni on vieläkin ottamatta. M65

Joskus harvoin. Edellisestä kerrasta pitkälle toista vuotta. M50

Ennen lapsia alle 3-kymppisenä olen viimeksi juopotellut liikaa ja ollut humalassa baarissa, oksentanut taksiin ja potenut häpeää ja krapulaa. Tämä siis yhden kerran. 

Tietysti. Sehän keski-iässä on parasta, ettei tarvitse välittää siitä mitä muut ajattelevat.

Useinkin olen ihan naamat julkisesti. V.tut kiinnostaa mitä joku typerä av-tantta asiasta ajattelee.

Vain juopot puolustelevat omaa juomistaan

Kyllä, ei minua hävetä yhtään olla hiprakassa ja ihan mielelläni vielä näin lähellä viittäkymppiä käyn kavereiden kanssa silloin tällöin baarissa ja usein tulee juotua useitakin oluita. Pidän pienestä kännistä, vaikkakin krapulan takia ei nykyään kovin usein tule juotua alkoholia. 

En koe tarvetta hävetä, koska en ole ikinä ollut missään örvelökännissä. Vaikka joisin aamuun asti, pysyn jaloillani, ymmärrän puhetta ja pystyn tuottamaan sitä, en ahdistele ketään enkä haasta riitaa. Humalani näkyy siitä että olen vähän normaalia puheliaampi (normaalisti olen aika hiljainen), ajatukset lennokkaampia, tulen iloiseksi ja tykkään kaikista. Varmasti saatan olla jonkun mielestä myös ärsyttävä, mutta en pidä sitä niin isona asiana. Seurastani voi aina poistua. 

Ihmiset jotka häpeävät vaikuttaa vähänkään humalaiselta, ovat usein jollakin tavalla muutenkin hirveän tarkkoja omasta kuvastaan ja tuntuu vähän surulliselta ajatukselta joutua koko ajan miettimään mitä muut ajattelevat ja kontrolloimaan ettei näytä itsestään mitään harkitsematonta.

Toki jos on tapana sammuilla, kaatuilla, riidellä, yrjöillä tai vaikka ahdistella muita niin silloin voikin hävetä ja siinä tapauksessa minäkin olisin lopettanut juomisen ajat sitten.

Saatan olla pienessä hiprakassa illanistujaisissa julkisesti. Lähden ajoissa ja vedän lopulta kunnon kännin päälle yksin kotona. Näin en pilaa mainettani. Nimim kaksi viinitonkkaa riittänee