Sanan 'läheisriippuvaisuus' liikakäyttöä vai kuvaako että elämme sairaassa yhteiskunnassa, jossa ihmisen toisen hoivaamistarve onkin muuttun

Sanan 'läheisriippuvaisuus' liikakäyttöä vai kuvaako että elämme sairaassa yhteiskunnassa, jossa ihmisen toisen hoivaamistarve onkin muuttunut joksikin ihmissuhdesairauden oireeksi kun luonnolliset hoivatilanteet ovat kadonneet tai katoamassa?

TÄMÄ TOISESTA KETJUSTA: Onhan tapauksia, joissa alkoholistin raitistuttua puoliso jää ikään kuin tyhjän päälle. Mitäs nyt? Enkö olekaan enää tarpeellinen? Kuka MINÄ sitten olen - vastedes. Samat kysymykset ja identiteettikriisi seuraa kuin kaiken, koko elämänsä vain lapsilleen uhrannut äiti näiden lennettyä pesästä. Tuntea tarpeellisuutta vain hoivaajana. Sitä aika oleellisesti on läheisriippuvaisuus.

***

JA nykypäivää ETTÄ NAISET HANKKII LAPSIA VAIN SAADAKSEEN JOTAKIN HOIVATTAVIA JA KOHTEITA OMIEN TARPEIDENSA TYYDYTTÄMISELLE ja jopa yksin ilman lasten isää. Tämä on osittain sairasta, mutta johtuu luultavasti siitä että perheet ja suvut ovat hajonneet. Niissä huolehditiin yhdessä heikommista toisin kuin nyt kun tämä kaatuu yhden yksilön harteille, usein naisen... esim omaishoitajat yms

Lasten ei kuulu edes syrjäyttää miestä ja isovanhemmat kuuluvat oleellisesti kuviohin toisin kuin nykypäivänä kun on VALTAVA KUILU ERI SYISTÄ SUKUPOLVIENKIN VÄLILLÄ.

LÄHEISRIIPPUVAISUUS ON TODELLA LAAJA KÄSITE JA OSITTAIN VOI SANOA, ETTÄ IHMISELÄMÄÄN KUULUU HOIVATA TOISTA, VARSINKIN SAIRASTA JA HEIKOMPAA eli sanan 'läheisriippuvuus' liikakäyttöä pitäisi karsia.