Ystävät jättävät ulkopuolelle
Tulipa hetkellisesti kurja mieli. Kaksi ystävääni istuvat parhaillaan iltaa, mutta minua ei pyydetty mukaan. Laittoivat kuitennin instagramiin siitä päivityksen. Ystävät kyllä tietävät, että olisin varmasti lähtenyt mukaan, sillä sanoin muutama päivä sitten miten olisi mukava lähteä drinksuille.
Olen aikuinen kolmen lapsen äiti ja silti tuntuu pahalta. :( mielestäni olen ystävällinen ja mukava kaikille, en ikinä puhu kenestäkään pahaa.
Kommentit (39)
Vaikkei aikataulut osaisikaan, niin kai silti aina voi kysyä.
Vierailija kirjoitti:
No jokainen tietää miten vaikeaa on saada aikataulut sopimaan yhteen jos osallistujia on enemmän kuin 2.
Kyllä se johtuu siitä, että naiset ei osaa olla kolmestaan, vaan aina on se kilpailutilanne päällä, kuka on kenenkäkin pestis. Miehiltä tämä kyllä onnistuu.
Ymmärrän toisaalta mielipahan ja senkin, että herkästi tuosta tulee ulkopuolisuuden tunne. Ei siihen paljoa tarvita. Ehkä nyt kuitenkin pysähtyisin miettimään, onko kyse yksittäisestä kerrasta vai jäätkö jatkuvasti ulkopuolelle toisten menoista.
Mietin myös, onko tosiaankin niin että kun joku porukka ottaa tavakseen tehdä asioita yhdessä, on aina oltava sillä samalla porukalla.
Kaipa siinä toisilla on oikeus nähdä kahdestaankin, ilman, että se kohdistuu mitenkään sinuun.
Voit kertoa toivovasi pääseväsi mukaan seuraavalla kerralla.
Ymmärrän kyllä tuon. Olen vain toistuvasti juuri se, kuka jätetään ulkopuolelle. Ja ymmärrän myös sen, että voihan syynä olla se, että minusta ei pidetä, mutta silti se tuntuu kurjalta. :(
Mulla kaks kaveria alkoi suunnittelemaan kaupunkilomaa mun seurassani. Suunnittelisvat keskenään.
Minä taas tykkään välillä olla kavereiden kanssa kahdestaan. Ei aina tarvii olla porukassa. En silti koe syrjiväni ketään. Jos joki kavereistani pyytää että mennään kahdestaan kahville, mulle sopii oli kyseessä sitten Minna vai Anna.
"mielestäni olen ystävällinen ja mukava kaikille, en ikinä puhu kenestäkään pahaa."
Sen verran olen oppinut, että tämä ei takaa suosiota ystäväpiirissä. Päinvastoin. Tuntuu siltä, että itsekkäät, piikittelevät ja selän takana puhujat keräävät ympärilleen porukkaa.
Ehkä se tunne vaan kannattaa sietää ja ajatella, että voisit olla avoimempi uusille ystävyyksille. On vähän hankalaa, jos pyörii vain samojen naamojen kanssa vuosista toisiin ja jossa kaikki tuntevat keskenään toisensa. Omalla kohdallani minulla ei ole samaa kokemusta, koska ystäväni ovat tulleet eri suunnilta elämääni ja toisiaan tuntematta. Mieti onko joku uusi tuttavuus osoittanut kiinnostusta tavata sinua enemmänkin ja anna mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Voit kertoa toivovasi pääseväsi mukaan seuraavalla kerralla.
Kerjääminen on noloa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kaks kaveria alkoi suunnittelemaan kaupunkilomaa mun seurassani. Suunnittelisvat keskenään.
Tällaista tuli koettua ala ja ylä asteella. Sitten kun se tulee eteen 50 vuotiaana, niin sen ymmärtäminen on entistä vaikeampaa.
N.53
Tilanteita ja ihmisiä on niin monenlaisia. Meillä on sellainen yli 30v vanha ystäväpiiri, jossa luonnollisesti nykypäivänä partneritkin ovat osittain vaihtuneet, joko kuolema tai erojen kautta. Yleensä ollaan avoimia ja iloisia kun joku löytää uuden kumppanin ja kaikki ovat aina olleet tervetulleita, ja koska ovat itsekin kivoja tyyppejä , myös nämä uudet partnerit ovat yleensä olleet aika samanhenkisiä.
Mutta sitten kun porukkaan tupsahtaa joku täysin "erimielinen" päällepäsmäri joka alkaa latelemaan omia sääntöjään jo vakiintuneille tavoille (esim me olemme kaikki sekasyöjiä, ei allergioita) niin yhtäkkiä pitäisikin kaikkien hyväksyä vaan kasvisruokaa, koska muu on epäeettistä. ym ym. Tämä on vain yksi esimerkki. Tiedostan että tämä uusi "ystävä" kokee itsensä epätervetulleeksi mutta aika paljon on vikaa siinä että hän on sosiaalisesti kömpelö , haluaa päsmäröidä itse, ja voisin jotenkin kuvitella että hän täällä uhriutuu, että mikä on kun ei tykätä. /vaikka aikuisia jo ollaan ihan aikuisten oikeasti.
Edelleen aika usein pätee vieläkin että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Voi olla että näytät liian kynnysmatolta tai olet jotenkin tylsä ja arkinen. Myönnän tiputtaneeni erään sinänsä mukavan naisen pois silloin tällöin, koska kaipasin seuraa jossa musta huumori kukkii. Tapaan häntä kuitenkin joskus.
Onko kolmen kimppa joku pakollinen juttu? Miksi he eivät voi tavata ilman sinua?
Kai sitä nyt voi tavata kahdestaan ihan ilman päivityksiä someen.
Öh, jos mä keksin jonkun ystävän kanssa että lähdetäänpä drinksuille niin ei kyllä tule edes mieleen miettiä läpi että ketäs kaikkia nyt pitäis kutsua mukaan ettei jollekin uhriutujalle tule paha mieli. Joskus kaksin jonkun kanssa, joskus isommalla porukalla, ei siinä ole mitään kummallista tai syrjivää.
Vierailija kirjoitti:
Kai sitä nyt voi tavata kahdestaan ihan ilman päivityksiä someen.
Mitä ne somepäivytykset häiritsee? Pitää olla hiljaa ettei ap vedä herneitä nenäänsä.
Voisiko olla että johtuu tuosta että AP:lla on lapsia?
Jos vaikka ystävät haluavat viettää kunnon naistenillan naisten juttuineen, ilman että kuulevat pihaustakaan siitä että mitä ne Veeti-Emiliat ovat puuhanneet.
No jokainen tietää miten vaikeaa on saada aikataulut sopimaan yhteen jos osallistujia on enemmän kuin 2.