Rakastuin naiseen
Keski-iän kynnyksellä rakastuin pitkän heterosuhteen jälkeen naiseen. Vuoden verran kaikki oli rakkauden huumassa ihanaa, kunnes arki saapui - tämäkin ok. Ero entiseen ns arkeen on kuitenkin se, että tällä kertaa romantiikan korvaa tosi syvä ystävyys. Minulla oli muutenkin vaikeuksia sopeutua romantiikan osoituksiin (kukkiin, lahjoihin) lesbosuhteessa, ja nyt kun ne ovat vähenneet, en jotenkin edes keksi mitään miten osottaisin toiselle romanttista rakkautta; se tuntuu teennäiseltä. Ollaan erittäin toimiva parivaljakko, mutta lähinnä bestikset ja kämppikset. Onko tämä silkkaa sopetumisongelmaa, vai onko suhde ohi? Rakkautta en tunneskaalassani tunnista.
Kommentit (3)
Keski-iässä aika monen libido hiipuu, ja parisuhde on lähinnä läheistä ystävyyttä - sukupuoleen katsomatta. Sen sijaan jos kaipaat konservatiivisia, heteronormatiivisia ja miehisiä huomionosoituksia edes alitajuisesti, on aika jatkaa matkaa.
Itse annan arjessa huomiota vaimolleni hieromalla hartioita ja jalkoja, tuomalla kupin teetä, suukottelemalla ja silittelemällä. Pienet kosketukset ja tietenkin säännöllinen seksi pitävät suhteessa kipinää yllä. Olemme naispari, mutta eiköhän nämä ihan universaaleja asioita ole.
Jos molemmilla on samat fiilikset ja viihdytte noin, niin mikäpä siinä. Ei kaikki tarvitse romanttista rakkautta, vaan joillekin riittää että on hyvä kumppani.