Lue keskustelun säännöt.
Kumppanin kasvatustyyli ärsyttää
22.10.2024 |
Meillä molemmilla on lapsi edellisestä liitosta, lapset ovat melko samanikäisiä, heillä on ikäeroa noin vuosi. Olemme molemmat jääneet leskeksi, joten entisiä kumppaneita ei ole kuvioissa. Asutaan yhdessä ja tietysti lapsilla on aikalailla samanlaiset säännöt molemmille. Lapset on kohta kouluikäisiä. Mutta, se mikä huolestuttaa on kumppanin kasvatustyyli. Hän tuntuu antavan paljon helpommin periksi lapselleen, kun lapsi vähän kovemmin sanoo vastaan, huutaa tai alkaa itkeä. Usein vieläpä hyvittelee tai palkitsee lasta vaikka tämä lapsi olisi alunperin käyttäytynyt itse väärin.
Esimerkiksi kun siivottiin ja kumppanin lapsi alkoi tahallaan heitellä tavaroita ympäri huonetta, isänsä ohjeisti siivoamaan nämä. Kun lapsi ei totellut, isänsä käski uudestaan, mutta lapsi vaan jatkoi riehumista. Sitten isä itse alkoi kerätä tavaroita ja uhkasi laittaa yhden lelun jäähylle, alkoi lapsi itkeä että eikä en mä halua ja lapsi sai lopulta kiukkuhuutokohtauksen. Lopulta mitään lelua ei laitettu jäähylle, isä keräsi tavarat ja lapsi sai lohdutukseksi syliä ja jäätelön.
Samanlaisia tilanteita on monia ja valitettavan usein. Voin vaan kuvitella mitä tämä opettaa lapselle, tai on jo opettanut. Olen yrittänyt puhua kumppanin kanssa tästä, mutta tämä vaan sanoo että ei halua tuottaa lapselle pettymystä tai mielipahaa, koska lapsella on jo ollut kiin kova elämä kun lapsen äitikin on kuollut. Kumppani ei siis itse tunnu näkevän mitään ongelmaa tässä asiassa. En tiedä miten jaksaisin tätä, pelkään että sama tarttuu lapseeni jossain vaiheessa, tai mitä seuraa siitä kun lapseni huomaa, että toinen saa erilaisia oikeuksia häneen verrattuna.
Kommentit (16)
Yl. Keskustelu miehen kanssa auttaa enemmän kuin asian jakaminen täällä.
Puhukaa, puhukaa ja kertokaa huolenne toisillenne. Perjantai tai maanantai on hyvä aika perhepalaverille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä kovempi elämä edessä jos ei aikuisen auktoriteetti merkitse mitään.
Vierailija kirjoitti:
Yl. Keskustelu miehen kanssa auttaa enemmän kuin asian jakaminen täällä.
Puhukaa, puhukaa ja kertokaa huolenne toisillenne. Perjantai tai maanantai on hyvä aika perhepalaverille.
Yritetty puhua monta kertaa, mutta kumppani käyttää yleensä vaan tuota, lapsella on ollut kova elämä kun äitiäkään ei ole ollut, eikä halua tuottaa lapselle pettymyksiä. Välillä tosin on sanonut että ok, yrittää itse tsempata, mutta aina nämä menee samaan.
Onko kyseessä tyttölapsi? Jotkut miehethän rakastuvat tyttölapsiinsa enemmän kuin vaimoihinsa. Kohtelevat heitä tyttöystävinään, poislukien siittäminen. Ja sitten on vielä sekin näkökulma, että miehet saavat mielihyvää naisten kyynelistä. Se voi jopa *kiihottaa* heitä
Jos minä olisin sinä, pysyisin kaukana tuollaisesta lapsenrakastajasta. Miksi ja mihin äiti on kuollut? Tunnen miehen, jolla kaksi vaimoa sairastui samaan syöpään. Toinen kuoli. Pahoinpiteli henkisesti molempia.
Puhu neuvolassa asiasta, isä tarvitsee tukea ja vahvistusta vanhemmuuteen. Pidemmän päälle tuollainen kasvatus on erittäin haitallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ykkösvaimo kuoli sydäriin, kun miehen paapominen raivostutti häntäkin. Selitys oli varmaan joku muu, tuo on erinomainen kun kukaan ei kehtaa sanoa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yl. Keskustelu miehen kanssa auttaa enemmän kuin asian jakaminen täällä.
Puhukaa, puhukaa ja kertokaa huolenne toisillenne. Perjantai tai maanantai on hyvä aika perhepalaverille.
Yritetty puhua monta kertaa, mutta kumppani käyttää yleensä vaan tuota, lapsella on ollut kova elämä kun äitiäkään ei ole ollut, eikä halua tuottaa lapselle pettymyksiä. Välillä tosin on sanonut että ok, yrittää itse tsempata, mutta aina nämä menee samaan.
Psykologi ois nyt oikea paikka. Isällä on trauma, joka on jäänyt hoitamatta ja se oireilee tuossa käytöksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yl. Keskustelu miehen kanssa auttaa enemmän kuin asian jakaminen täällä.
Puhukaa, puhukaa ja kertokaa huolenne toisillenne. Perjantai tai maanantai on hyvä aika perhepalaverille.
Yritetty puhua monta kertaa, mutta kumppani käyttää yleensä vaan tuota, lapsella on ollut kova elämä kun äitiäkään ei ole ollut, eikä halua tuottaa lapselle pettymyksiä. Välillä tosin on sanonut että ok, yrittää itse tsempata, mutta aina nämä menee samaan.
Lapsen pitää tottua pettymyksiin. Ne ovat osa elämää. Kotona niitä on turvallista opetella. Kun lapsella ei ole mitään rajoja, hän kokee turvattomuutta, tää voi johtaa mielenterveys tai päihdeongelmiin myöhemmin. Kysy isältä että haluaako hän menettää oman lapsen myös?
Osa ihmisistä uskoo perinteiseen kurikasvatukseen jossa korostetaan auktoriteettejä ja tottelemista.
Ja osa puolestaan vannoo positiivisen kasvatuksen nimeen, missä kehitetään vanhemman ja lapsen välistä luottamussuhdetta positiivisessa hengessä, jolloin lapsi oppii luottamaan vanhempaansa ja tämän hyväntahtoisuuteen. Positiivisessa ja luottavaisessa ympäristössä kasvaminen myös vahvistaa lapsen tunnetaitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä se on se taika, minkä uskot tältä palstalta löytyvän? Meinaan vaan, että kukaan meistä ei voi asialle mitään. Varmaan moni ymmärtää, että ei tuo helppo tilanne ole ja isän pitäisi opettaa lapselle hieman toisella tavalla "teoilla on seuraukset"-asiaa, mutta niin. Kenelläkään ei ole tilanteeseenne mitään salaista keinoa, jolla kaikki korjataan. Sinä voit oikeastaan vaikuttaa tuossa vain omaan toimintaasi. Jatkatko asiasta sanomista, vaikka olet huomannut, että kuvio toistuu. Onko siitä sanomisesta silloin mitään hyötyä vai kääntyykö se mahdollisesti lopulta siihen, että olet "nalkuttava akka"? Sinä voit toki vetää eri linjaa, mutta lopulta se tulee tuottamaan ongelmia perheessä, jos vanhemmat ovat ihan eri linjoilla. Miehen käytökseen voi vaikuttaa mies itse. Hän joko tekee muutoksia tai sitten ei tee. Josko vielä kävisitte jonkun isomman keskustelun siitä, miten teidän perheessä toimitaan. Kahden linjan vetäminen tuskin onnistuu kovin kauaa ellette sitten aio koko elämäänne olla kaksi erillistä yksikköä saman katon alla.
Ehtikö ruumiit kylmetä ennenkuin menitte yksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä uskoo perinteiseen kurikasvatukseen jossa korostetaan auktoriteettejä ja tottelemista.
Ja osa puolestaan vannoo positiivisen kasvatuksen nimeen, missä kehitetään vanhemman ja lapsen välistä luottamussuhdetta positiivisessa hengessä, jolloin lapsi oppii luottamaan vanhempaansa ja tämän hyväntahtoisuuteen. Positiivisessa ja luottavaisessa ympäristössä kasvaminen myös vahvistaa lapsen tunnetaitoja.
Tuohan nimenomaan ei kehitä luottamusta, että vähän kuin tekoitkaisee niin isi siivoaa ja antaa vielä jätskiä lohdutuksena, vaan opettaa lapselle että isän sanomiset on täysin katteettomia eikä mistään seuraa oikeasti mitään. Aika vaarallinen polku.
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä uskoo perinteiseen kurikasvatukseen jossa korostetaan auktoriteettejä ja tottelemista.
Ja osa puolestaan vannoo positiivisen kasvatuksen nimeen, missä kehitetään vanhemman ja lapsen välistä luottamussuhdetta positiivisessa hengessä, jolloin lapsi oppii luottamaan vanhempaansa ja tämän hyväntahtoisuuteen. Positiivisessa ja luottavaisessa ympäristössä kasvaminen myös vahvistaa lapsen tunnetaitoja.
Ja sitten on näitä ap:n kuvauksen mukaisia kaverivanhempia jotka ei kasvata vaan antaa periksi kaiken että olisi kivaa. Ja lopputulos on, ettei kenelläkään ole kivaa, kun lapsi oppii ettei vanhemmasta ole mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano sille että menee äitinsä luo itkemään.
Pikkuisen epäilen tarinan täyttä todenperäisyyttä. Epäilen että kirjoittaja itse on joko lapseton tai eronnut. Esittämällä taustat kuten esittää häntä ei niin helposti tuomita sydämettömäksi puoliorvon lapsen tylyttäjäksi.
Kelpaakohan poliisille selitykseksi että on ollut niin kovin rankka elämä, äitikin kuollut nuoren ollessa alle kouluikäinen. Nyyh.