Lue keskustelun säännöt.
Kauan pitää "ystävän" / "tuttavan" monologia kestää puhelimessa?
20.10.2024 |
Mitä tässä tilanteessa pitäis tehdä? Ystävä on ihan kiva olemma about samanikäisiä, muutaman vuoden heitto suuntaan, jos toiseen. Hänestä ei kuulu mitään, mutta jos laitan tekstiviestiä vastaa kuitenkin. Aina välillä soittaa, ei kumminkaan kovin usein. SItten kun soittaa kysyy retorisesti mitä kuuluu ja tietty kerron jotain perusjuttuja. Sitten alkaa kunnon räntti kaikesta elämästä. Kertoo omia juttuja kuinka hänellä on käynyt sitä ja tätä ja kuka muu oli tässä stoorissa mukana.
Itse olen vain, "että oho, joo, kauheeta". Sitten vastapuoli on aina silleen "no joo". Homma jatkuu niin kauan kunnes sanon, että hei sopiiko että jatketaan joku toinen päivä. Olen tässä paikassa x etten nyt viitsi enempää puhua (oon jo puhelun alussa sanonut että oon paikassa x , mutta toista ei kiinnosta). Saatan vielä sanoa, niin että haluatko tietää omia kuulumisiani, jos sua kiinnostaa? Siinä vaiheessa toinen on että kerro vaan. Olen siinä vaiheessa niin uupunut tohon sanasotaan että sanon sitä ja tätä mitä tapahtunut, johon vastapuoli vastaa "no sullahan kaikki hyvin".
Puhelu loppuu. Mikä näitä monologityyppejä riivaa
Kommentit (11)
Ihmettelen näitä vässyköitä, jotka eivät osaa edes puhelimessa asettaa rajoja itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos et jaksa puhua ystävällesi ja olet paikassa x, niin miksi et voi sanoa että 'en voi nyt puhua' tai et ylipäänsä vastaa? Ja jos hän puhelun alussa vielä kysyy sinun kuulumisia, niin miksi et sitten kerro? Miksi oletat, ettei häntä oikeasti kiinnosta? Ihan turhaan mariset!
Kerron kuulumiset, mutta osaan sen tehdä asiallisesti ja nopeasti enkä jaarittele jokaista juonen käännettä. Jotkin ihmiset aloittaa jostain aikojen alusta ja pistettä ei tule.
ap
Tuttua. Itselläni on soiton jälkeen korva hiestä märkä ja kuumotus, kun yhden kolme varttia kuuntelee tutun tarinointia hieman omasta ja hieman enemmän muiden asioista. Selvennys, olen mies ja hänkin on... juoruämmä.
Tällainen tuttava myöskin OLI ja hän alkoi soittelemaan perheenjäseniäni läpi jos minä en vastannut. Jälkikäteen kuulemma ihmettelee miksi minä laitoin välit kokonaan poikki, niin miksihän...
Siis aikuiset ihmiset. Mä toteaisin vaan että "sori, nyt ei oikeen jaksa enää". Miksi asioista tehdään niin vaikeita?
No joo, mä olenkin vähän autistinen ja turhankin rehellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsalohko ei toimi. Muut olennot nähdään välineinä, ei elävinä ja tuntevina yksilöinään, joilla on oma elämä ja omat haasteensa/tarpeensa
Sun pitää määrittää itse itsellesi rajat ja sitten keskittyä pitämään ne.
Tuo ihminen on nyt päättänyt käyttää tilan, koska hän haluaa ja hänellä on siihen mahdollisuus. Kaikki eivät ole huomaavaisia, hienotunteisia jne. Ja osa kuormittuu eri asioista kuin toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan ne Koskelan pojat saivat silmäni aukeamaan että hetkinen, eivät tosiaan kaikki kaverit halua ystävilleen hyvää ja tajusin että omassa elämässäni on liikaa tämän tyyppisiä suhteita. Vaikka nyt tietysti ei asiat ikinä menneet noin pitkälle mutta se pääasian suhtautuminen on sama: tota yhtä ei tarvitse kunnioittaa. Siihen jäi nämä tuttavuudet. Mulla on vain yksi elämä, en aio tuhlata siitä hetkeäkään tuollaisiin koskelanpoikiin omassa lähipiirissäni. Eivät ole sen arvoisia.
Sinulle annetaan useaan otteeseen mahdollisuus puhua omia asioitasi, etkä käytä sitä. Sitten valitat, kun toinen puhuu omiaan. Ei mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelläänkään en halua puhelusta mitään valittamista omalta puolelta. Mutta toinen osapuoli urputtaa omaa valitustaan. Voitais jutella joistan kivoista asioista.
ap
No jos et jaksa puhua ystävällesi ja olet paikassa x, niin miksi et voi sanoa että 'en voi nyt puhua' tai et ylipäänsä vastaa? Ja jos hän puhelun alussa vielä kysyy sinun kuulumisia, niin miksi et sitten kerro? Miksi oletat, ettei häntä oikeasti kiinnosta? Ihan turhaan mariset!