Mikä mulla on kun en oo vuosiin tuntenut yhtään mitään.
Kaikki mitä mietin, syön, teen muuttuu tuhkaksi. Masentunut olen ollut koko ikäni mut mul on iloinen ja todella kiva luonne. Mietin kokoajan kaikkea kivaa ja kekseliästä mutta jää vaan ajatuksen tasolle.
En tunne rakkautta. Päivän aikana saatan unohtaa läheisten olemassaolon. Ei vaa tunne mitään.
Mä vaa teen robottina töitä eikä yhtään sen enempää. Elämä ei vaa kiinnosta.
Kommentit (16)
En tiedä, minullekin tuntuu olevan ihan sama kaikki. Tunteista ei meinaa nykyään mennä päälle kuin liikutus kyyneleineen.
Masennus, sun elämässä pitäs olla jotain mitä aina odotat innolla
Mustakin on tuntunut tolta, mutta elämä liikkuu eteenpäin
Itse en oikein ole tuntenut mitään 15 vuoteen, äiti kuoli 2009 ja sen jälkeen turruin niin että mikään ei tunnu miltään.
Metsästä hyviä hetkiä, tee juhlavia asioita ja mieti mistä voisit innostua?
Mistä ennen tulit tyytyväiseksi, mikä nostaisi mieltä. Pidä kirjaa kivoista asioista, esim kuppi kaakaota ja villasukat.
Esim. uusi ihmissuhde tai muuttaminen uuteen paikkaan voi saada elämän liikkumaan eteenpäin
En tiedä mutta sama juttu. Se oli koronakevät kun yhtäkkiä romahdin itkemään keittiön lattialle ja tuon jälkeen mikään ei ole tuntunut miltään.
Ihan evvk kaikki ja koko elämä.
Jotenkin oli tyhjä. Keskellä masennusta. Kun tuli tunne sitä piti miettiä ja se pysähtyi siihen.
Vuosien jälkeen ne oudot tunteet jäivät kummittelemaan. Miksi juuri siinä tilanteessa. Aivojen toimintakaaviot ja muistot. 5 eri minää pohtii näitä keskenään.
Täytyisi tulla oikein kovat ajat, sota, tai muuta sellaista, että arvostaisi tätä mikä on nyt.
Vierailija kirjoitti:
Täytyisi tulla oikein kovat ajat, sota, tai muuta sellaista, että arvostaisi tätä mikä on nyt.
Vähän epäilen, että sotakaan auttaisi ihmeemmin arvostamaan totaaliyksinäisyyttä, ikisinkkuutta, pätkätyöttömyyttä ja vastentahtoista lapsettomuutta.
Voin tietty olla väärässäkin, mutta aivan sama.
Vierailija kirjoitti:
Metsästä hyviä hetkiä, tee juhlavia asioita ja mieti mistä voisit innostua?
Mistä ennen tulit tyytyväiseksi, mikä nostaisi mieltä. Pidä kirjaa kivoista asioista, esim kuppi kaakaota ja villasukat.
Ei tuommoiset enää vaan riitä. Ne villasukat on jalassa nytkin eikä sen kirjaaminen tänne mitään parantanut.
Tervetuloo aikuisuuteen, sehän tän systeemin idea onkin että 7 vuotiaasta eteenpäin susta aletaan kouluttaa ihmistä mikä ei tunne mitään. Se on vaan jotenki löydettävä jokaiselle päivälle jotain mikä nostaaa sängystä ylös
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mutta sama juttu. Se oli koronakevät kun yhtäkkiä romahdin itkemään keittiön lattialle ja tuon jälkeen mikään ei ole tuntunut miltään.
Ihan evvk kaikki ja koko elämä.
Tuota ennen oli siis ihan sama juttu että evvk-fiilis oli ollut jo vuosia (aina?) mutta tuolloin tunsin jotain ihan yllärinä, koska noin reagoin mutta se siitä sitten. Toista kertaa ei tullut. Tuntuu kuin olisi kuollut tai ainakin jotain kiveä tai samanlaista betoniseinää kuin nuo mille jo jutteleekin välillä.
Up