Lue keskustelun säännöt.
Masentuneet ovat usein itsekeskeisiä?
15.10.2024 |
Olen huomannut, että monien masentuneiden ajatukset ja elämä ovat usein hyvin itsekeskeisiä. (Jotkut masentuneet toki osaavat huomioida myös muita ja keskustella.) Osa vain on jumissa omissa ongelmissaan, eivätkä näe asioita isommassa mittakaavassa, eivätkä jotenkin pääse siitä omasta navasta pidemmälle.
Onko muut huomanneet samaa?
Olen ollut itsekin masentunut yli 10 vuotta. Kasvoin ilman ystäviä ja sosiaaliset taidot jäivät monella tapaa vajaiksi. Minulla oli huono itsetunto ja olin sosiaalisesti pelokas. Hakeuduin kuitenkin psykoterapiaan nuorena aikuisena ja sain siitä apua. Sen jälkeen olen pystynyt keskittämään energiani muihin ihmisiin, enkä vatvo negatiivisia ajatuksia päivästä toiseen.
Ymmärrän, etteivät kaikki tietysti saa tai jaksa hakea apua, joskus siihen ei myöskään ole varaa. Valitettavasti näin jälkikäteen katsottuna näen oman itsekeskeisyyteni myös vastenmielisenä. En toisaalta osannut toimia toisin.
Kommentit (27)
No mun masennus johtui 1) kovista kivuista ja 2) siitä että elin aina muita varten. Lapsia, perhettä, työtä jne.
Eli ei päde tuokaan aina. Nyt aloin itsekkääksi kun lapsetkin ovat jo poissa kotoa ja asetin itseni etusijalle. Mieskin kannusti tähän (kuten yritti jo vuosia) ja masennuksesta ei ole tietoakaan. Kivutkin helpottaneet eläkkeelle jäännin ja ulkomaillemuuton myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuneena elää siinä omassa kuplassa, jossa ei näe muuta kuin epätoivoa ja surkeutta. On vaikeaa ottaa huomioon edes läheisimpiä ihmisiä, kun ajattelee olevansa pelkkä rasite ja kaikille olisi parempi, jos vaan kuolisi pois.
Ehkä depressiivisessä masennuksessa jotenkin noin? Itse kärsin epätyypillisestä masennuksesta ja minun on vaikea keskittyä riittävästi itseeni ja se luultavasti on pohjasyy masennukselleni.
Hoitotahot kehoittavat jatkuvasti olemaan enemmän itsekäs.
Sairastuin masennukseen siksi, etten osannut olla terveen itsekäs, koskaan. Hyväksyin muilta mitä vaan, ja ajattelin ettei minulla olekaan mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ovat myös parantuneet alkoholistit ja on oltava jos meinaa elää.
Joistain ulkopuolisista sekin tuntuu itsekkyydeltä, kun entisestä kynnysmatosta tulee normaalin itsekäs.
Ja on luonnollista masennuksessa keskittyä itseen, koska on vakavasti sairas. Jos sairastaa syöpää, on luonnollista keskittyä itseen eikä kukaan ihmettele sitä.
Osa pyörittää niitä surkeusajatuksia mielessään ja osa ei. Sekin on masennuksen oirepatteriston yksi osa eli luonnollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun masennus alkoi fyysisestä ongelmasta, johon en saanut apua ja josta mulle huomauteltiin. Oli pakko keskittyä itseensä, kun yritti hoitaa sitä asiaa pois.
Myöhemmin tuli muitakin syitä, muita ympäristön vastimuksia jne.
Asian ydin on, että jos tarpeeksi kauan kuulee olevansa jotenkin vääränlainen, niin jossain vaiheessa se voi aiheuttaa sen, että alkaa tarkkailla itseään ja ehkä masentuukin.
Niin se on ihan yksi masennuksen tyyppioire, että elämä käpertyy itseen. Se on siis sairauden oire, ei ko. henkilön luonteenpiirre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kipu, fyysinen tai henkinen, saa ihmisen käpertymään itseen. Jos sulla on julmettu hammassärky tai migreenikohtaus, et sinä kauheasti muita ihmisiä mieti, vaan keskityt vain kipuun ja siihen miten siitä pääsisi eroon. Sama on mm. ahdistuksen ja masennuksen kanssa, ei ole voimavaroja olla epäitsekäs, henkinen tuska tai turtumus vie kaiken huomion.
Niinhän se käy minkä tahansa vakavan sairauden kanssa. Ei ole voimia huomioida toisia, kun voimat menevät omaan selviytymiseen. Masentunut on valtavan raskas kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin masennukseen siksi, etten osannut olla terveen itsekäs, koskaan. Hyväksyin muilta mitä vaan, ja ajattelin ettei minulla olekaan mitään väliä.
Hei, ajattelin samoin itsekin. Olin liian kiltti, enkä juuri osannut olla terveen itsekäs. Silti olin hyvin itsekeskeinen. Varmasti moni masentunut on juuri liian kiltti ja liian uhrautuvainen muille. Yleistykseni oli liian raju. -ap
Vierailija kirjoitti:
Masentuneena elää siinä omassa kuplassa, jossa ei näe muuta kuin epätoivoa ja surkeutta. On vaikeaa ottaa huomioon edes läheisimpiä ihmisiä, kun ajattelee olevansa pelkkä rasite ja kaikille olisi parempi, jos vaan kuolisi pois.
Kyllä, samastun tuohon. Tuo on hirvittävän ristiriitaista. Ensin ajattelee pahasti itsestään, sitten käpertyy siihen negatiivisuuteen, eikä enää pysty huomioimaan toisia ihmisiä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin masennukseen siksi, etten osannut olla terveen itsekäs, koskaan. Hyväksyin muilta mitä vaan, ja ajattelin ettei minulla olekaan mitään väliä.
Hei, ajattelin samoin itsekin. Olin liian kiltti, enkä juuri osannut olla terveen itsekäs. Silti olin hyvin itsekeskeinen. Varmasti moni masentunut on juuri liian kiltti ja liian uhrautuvainen muille. Yleistykseni oli liian raju. -ap
Mitä tarkoitat itsekeskeisyydellä konkreettisesti?
Vierailija kirjoitti:
Niin se on ihan yksi masennuksen tyyppioire, että elämä käpertyy itseen. Se on siis sairauden oire, ei ko. henkilön luonteenpiirre.
Kyllä. Itselleni itsekeskeisyys oli aiemmin selvästi luonteenpiirrekin, kun olin masentunut. Onneksi muille ei. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin masennukseen siksi, etten osannut olla terveen itsekäs, koskaan. Hyväksyin muilta mitä vaan, ja ajattelin ettei minulla olekaan mitään väliä.
Hei, ajattelin samoin itsekin. Olin liian kiltti, enkä juuri osannut olla terveen itsekäs. Silti olin hyvin itsekeskeinen. Varmasti moni masentunut on juuri liian kiltti ja liian uhrautuvainen muille. Yleistykseni oli liian raju. -ap
Mitä tarkoitat itsekeskeisyydellä konkreettisesti?
Sitä, että ajatukset, puheet ja teot pyörivät oman itsen ympärillä. Sitä, ettei osaa oikein huomioida muita ihmisiä, eikä jutella muille heitä huomioiden. Ei osaa kysellä muiden kuulumisia ja keskittyä muiden elämään. Ymmärrän toki, että masentunut kokee itsensä hyödyttömäksi ja kokee esim. häpeää itsestään ja sairaudestaan, siksikin voi olla vaikeaa ylläpitää ihmissuhteita. Läheisille voi olla silti raskasta se masentuneen itsekeskeisyys ja omasta ahdistuksesta ja masennuksesta jatkuva puhuminen. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin masennukseen siksi, etten osannut olla terveen itsekäs, koskaan. Hyväksyin muilta mitä vaan, ja ajattelin ettei minulla olekaan mitään väliä.
Hei, ajattelin samoin itsekin. Olin liian kiltti, enkä juuri osannut olla terveen itsekäs. Silti olin hyvin itsekeskeinen. Varmasti moni masentunut on juuri liian kiltti ja liian uhrautuvainen muille. Yleistykseni oli liian raju. -ap
Mitä tarkoitat itsekeskeisyydellä konkreettisesti?
Sitä, että ajatukset, puheet ja teot pyörivät oman itsen ympärillä. Sitä, ettei osaa oikein huomioida muita ihmisiä, eikä jutella muille heitä huomioiden. Ei osaa kysellä muiden kuulumisia ja keskittyä muiden elämään. Ymmärrän toki, että masentunut kokee itsensä hyödyttömäksi j
Mulla ei ole tuollaisia oireita. On päällä diagnoosi: vakava-asteinen toistuvan masennuksen masennusjakso.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat, jotkut eivät ole
Niinpä ja mitä sitte? On osa sairautta.
Mikä on tämän postauksen pointti, ap?
Niin, se kuuluu siihen sairauteen ihan tyypillisenä oireena. Elämä käpertyy sisäänpäin, omaan itseen.