Naiset: teidän anoppinne ongelmineen on teidän puolisoidenne asia, ei teidän!
Ennen niin kiva anoppini on muuttunut kumpaakin miniäänsä kohtaan epämukavaksi. Alkoi pitää kälyni ja minun vapaaehtoisesti tekemää siivous- ja kauppa-apua huonona, lapsiamme kauheina, ulkonäöstämme huomautteli. Minulla on kenties paksumpi nahka, mutta herkän kälyni tuo kehitys vei itkun partaalle. Päätimme lopettaa avun; on nyt mieheni ja lankoni homma. Valitus kyllä jatkuu, muttei niin suureen ääneen, eikä ,,poikien,, äitinä anoppi ihan kaikesta suutu heille, vaikka kahvimerkki on väärä, tai pyyhkeet väärin viikattu tai lapset ovat mukana (anopin keittiössä istuen ja läksyjä tehden, ellei muuten sovi aikatauluun). Kärsijänä ovat miehet, jotka muutoksen jälkeen ovat ymmärtäneet, miten kauan aikaa palveluihin menee - ja meni silloinkin kun me miniät teimme. Tie palvelutaloon tai palveluista kotona maksamiseen on nyt yhtäkkiä avoin. Hah.