Miksi yh äitien on niin vaikeaa sitoutua uuteen parisuhteeseen?
Useimmiten he jäävät osittain aina roikkumaan exäänsä ja ovat tästä jotenkin läheisriippuvaisia ja kaipaavat näiden huomiota milloin milläkin tekosyyllä.
Uuteen kumppaniin he suhtautuvat lähinnä avustajana ja kustannusten maksajana. Niin itsensä kuin lapsiensa tarpeiden täyttäjänä, autonkuljettajana ja huoltomiehenä niin kodin siivouksessa kuin kaikessa muussakin.
Onko tuo henkisen kehityksen vaikeus vai vaikeus luopua elämänsä rakkaudesta?
Kommentit (13)
Vaikeus luopua elämän rakkaudesta. Uusi mies ei ole koskaan samalla viivalla lasten isän kanssa.
Jaa?
Yli 28 vuotta olen ollut sitoutunut nykyiseen mieheeni. Elämäni rakkauteen
Exän tavannut viimeisten 30v aikana n 10x lastemme häissä ja lastenlasten synttäreillä. Muuten ei minkäänlaista yhteydenpitoa koskaan.
Koska sarjamonogamia on huijaus ja tuo on tosiasiassa moniavioisuutta. Tarkemmin sanoen jotain polyamoriaa, kun kaikki sekoilevat ristiin rastiin keskenään ja ovat yhtä suurta perhettä sitten. Mitä nyt vähän kinastellaan, niin kuin rakastavaiset konsanaan
Olin exän kanssa yli 20 vuotta ja meillä on kolme yhteistä lasta. Eron jälkeen en ole halunnut olla missään tekemisissä. Muutamat kerrat on "pakko" ollut nähdä, mutta erittäin viileä suhteutuminen. Lapset ovat aikuiset, joten enää tuskin koskaan nähdään. Hyvä niin.
Nykyinen suhteeni on parasta mitä voi olla.
Naiset yleensäkin valikoivat miehen lompakon paksuuden mukaan ja minkään ei ole edes tarkoitettu kestävän.
yh on ylijäämää, eikä niitä kannata muuta kun kerran pump and dump tyylillä kokeilla. ovat varmasti traumatisoituneita, vaikka itse hakivat eroa. näin on lähes 100% tapauksista.
Uusi mieshän on vain isähahmo ja lasten elättäjä, tuskin on mitään tunnesiteitä häneen.
Vierailija kirjoitti:
Naiset usein sanovat, että tekevät lapsia vain elämän rakkautensa kanssa joten tuosta voi päätellä naisten tunnesiteet exiinsä.
No ei ainakaan se ex minkä kanssa olen lapsia tehnyt ole mikään elämäni rakkaus. Treffeillekin suostuin vain siksi kun ei lopettanut märinäänsä. Sitten vain katsoin että siinä on jotain piirteitä mitä voisin haluta jälkeläisilleni ja tein lapset. En usko, että olen ikinä rakastanut yhtäkään kumppaneistani. Joku vain piti olla.
Vai menisikö niin päin että ennen pitkää mies kyllästyy kun ei lasten takia ehdi tekemään yhdessä niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Uusi mieshän on vain isähahmo ja lasten elättäjä, tuskin on mitään tunnesiteitä häneen.
No miehen mallin kyllä saa, mutta elättäjä ei ole mitenkään.
Höpö höpö. Minä olin eksän kanssa n. 8 vuotta, ja se oli nuoruuden täyttä haaskausta, yhden lapsen tein, ja sitten tajusin tyhmyyteni.
Aviomieheni kanssa olen ollut puolet elämästäni eli neljännesvuosisadan ja meillä on kaksi yhteistä lasta. Ja loppuelämä ollaan yhdessä.
Suurin osa naisista joita tunnen, ja joilla on ollut kaksi tai jopa kolme pitkää suhdetta, eivät pidä niitä ensimmäisiä mitenkään elämänsä rakkauksina, lähinnä nuoruuden erehdyksinä, oli lapsia tai ei. Yleensä jos on ensimmäisen miehen kanssa lapsi, niin tehdään toisen kanssakin, varsinkin jos sillä miehellä ei ole ennestään lapsia. Jos uusi mies tulee kuvioihin vähän myöhemmällä iällä, eli nainen lähestyy neljääkymmentä tai on jo ylittänyt sen, niin sitten tietenkään ei tule enää lapsia, ja exän kanssa tehdyt alkaa olla jo suurinpiirtein aikuisia tai ainakin isoja teinejä.
Naiset usein sanovat, että tekevät lapsia vain elämän rakkautensa kanssa joten tuosta voi päätellä naisten tunnesiteet exiinsä.