Kyllähän se Anna Kontula on oikeassa: elämän pieniin kolhuihin pitää nykyään saada aina terapiaa

Anna Kontulalla on itseasiassa aika monia hyviä kommentteja, mutta porukka ei malta lukea niitä kun pitää päästä haukkumaan.

Eikös tämä ole se Vasemmistoliiton avoin kommunisti?

Vierailija kirjoitti:

Anna Kontulalla on itseasiassa aika monia hyviä kommentteja, mutta porukka ei malta lukea niitä kun pitää päästä haukkumaan.

Tämän lisäksi hänellä on vielä huomattavampi määrä täysin sekopäisiä, ja jopa tuhoisia kommentteja. Ongelma on lähinnä tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna Kontulalla on itseasiassa aika monia hyviä kommentteja, mutta porukka ei malta lukea niitä kun pitää päästä haukkumaan.

Tämän lisäksi hänellä on vielä huomattavampi määrä täysin sekopäisiä, ja jopa tuhoisia kommentteja. Ongelma on lähinnä tämä.

Kontula on vähiten sekopää ihminen politiikassa. Humaani, rohkea, looginen, älykäs.

Ihmetyttää ihmiset, jotka nauravat toisten ongelmille, olivat sitten evakkoja tai muita.

Mutta hyvä kun on hauskaa.

Ongelma lienee se, että ydinperheet ovat nykyään kovin pieniä ja eristäytyneitä ja lähimmäisen rakkaus hukassa. Jos olisimme enemmän läsnä ja armollisia toisillemme, kuuntelisimme ja puhuisimme, emme tarvitsisi niin usein ulkopuolista terapeuttia. Olemme liian yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää ihmiset, jotka nauravat toisten ongelmille, olivat sitten evakkoja tai muita.

Mutta hyvä kun on hauskaa.

 

Ei työtä tekevällä ole aikaa terapoida. Työ on parasta terapiaa. Vaan onkos kakka aamulla pehmeää? No voi voi, sairaslomaahan siitä on saatava. Hulluksi on mennyt tämä kaikki! 

AP.

Kontula ja Ripuli, siinäpä kaksi todella inhottavaa vosua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää ihmiset, jotka nauravat toisten ongelmille, olivat sitten evakkoja tai muita.

Mutta hyvä kun on hauskaa.

 

Ei työtä tekevällä ole aikaa terapoida. Työ on parasta terapiaa. Vaan onkos kakka aamulla pehmeää? No voi voi, sairaslomaahan siitä on saatava. Hulluksi on mennyt tämä kaikki! 

AP.

Uutinen sinulle: tuössäkäyvät juuri käyttävät terapiapalveluja. Työttömillä niihin ei ole edes varaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelma lienee se, että ydinperheet ovat nykyään kovin pieniä ja eristäytyneitä ja lähimmäisen rakkaus hukassa. Jos olisimme enemmän läsnä ja armollisia toisillemme, kuuntelisimme ja puhuisimme, emme tarvitsisi niin usein ulkopuolista terapeuttia. Olemme liian yksin.

Siis trendinähän on aivan erikseen varoitella ja kammota ihmisiä, jotka tarvitsevat apua ja tukea. Ollaan energiavarkaita, pitää muistaa omat rajat, ja ei kannata uhrautua hyväntekijäksi - mitä näitä nyt on. Sitten ihmetellään kun tarvitaan ammattiapua 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma lienee se, että ydinperheet ovat nykyään kovin pieniä ja eristäytyneitä ja lähimmäisen rakkaus hukassa. Jos olisimme enemmän läsnä ja armollisia toisillemme, kuuntelisimme ja puhuisimme, emme tarvitsisi niin usein ulkopuolista terapeuttia. Olemme liian yksin.

Siis trendinähän on aivan erikseen varoitella ja kammota ihmisiä, jotka tarvitsevat apua ja tukea. Ollaan energiavarkaita, pitää muistaa omat rajat, ja ei kannata uhrautua hyväntekijäksi - mitä näitä nyt on. Sitten ihmetellään kun tarvitaan ammattiapua 😅

Niinpä. Tässä yhteiskunnassa suurin synti on myöntää olevansa tarvitseva. Sen voi myöntää vain maksamalla siitä ammattilaiselle.

Enpä tiedä. Kaikista kolhuista selviää paremmin, kun saa tukea ajoissa. Jos tukiverkkoa ei juurikaan ole, terapia toimii sen korvikkeena. Minusta se on ihan loogista.

Itse olen aina ollut optimisti ja "selviytyjä", joka kannatteli aina muita. Sitten sarja sinänsä ihan luonnollisia ja normaaleja menetyksiä rikkoi minut. Jokaisesta menetyksestä ja vastoinkäymisestä selvisin vähän huonommin kuin edellisestä, koska ne tulivat niin lähekkäin enkä ehtinyt vielä kunnolla toipua edellisestäkään. Ja mikä tärkeintä, en saanut niihin tukea ja apua, vaan edelleen jatkoin vain muiden kannattelua itseni kustannuksella.

Olisi kannattanut mennä terapiaan. Jälkiviisaus ei tietysti auta.

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä. Kaikista kolhuista selviää paremmin, kun saa tukea ajoissa. Jos tukiverkkoa ei juurikaan ole, terapia toimii sen korvikkeena. Minusta se on ihan loogista.

Itse olen aina ollut optimisti ja "selviytyjä", joka kannatteli aina muita. Sitten sarja sinänsä ihan luonnollisia ja normaaleja menetyksiä rikkoi minut. Jokaisesta menetyksestä ja vastoinkäymisestä selvisin vähän huonommin kuin edellisestä, koska ne tulivat niin lähekkäin enkä ehtinyt vielä kunnolla toipua edellisestäkään. Ja mikä tärkeintä, en saanut niihin tukea ja apua, vaan edelleen jatkoin vain muiden kannattelua itseni kustannuksella.

Olisi kannattanut mennä terapiaan. Jälkiviisaus ei tietysti auta.

👎🏿👎🏿👎🏿👎🏿

AP

Kontula on ns.  Kapitalisti-kommunistiAsuntosijoittaja joka leikkii kommunistia jotta saa valtion tukemia vuokralaisia asuntoihin.

Ai nyt ap on työssäkäyvä evakko? Oisko faktantarkistuksen paikka?

Tosin lienee oikeasti työtön emakko.

Vierailija kirjoitti:

Kontula on ns.  Kapitalisti-kommunistiAsuntosijoittaja joka leikkii kommunistia jotta saa valtion tukemia vuokralaisia asuntoihin.

Jep. Kunnon pelle ja teeskentelijä yhdessä Jaakko Laakson kanssa. Silkkaa varjoisuutta ja pahuutta.

Ketjussa on ihmisiä, joille terapia ei tekisi ainakaan pahaa.

Vai, että oikein evakkona :D

Niin totta kaikki, mitä sanot.

Totta on se, että normaali elämä kolhuineen on lumihiutaleille liikaa. Ei terapiaa ja saikkua voi olla tarjolla jokaiseen käänteeseen. Yrittäkää selvitä vaan.