Oi että mä ofotan aikaa, kun lapsi kasvaa ja kämppä pysyy taas siistinä.
Nyt menee vaan hermot, kun 5v levittelee lelujaan ja vaatteitaan ja askartelutarvikkeitaan joka puolelle asuntoa ja kokoajan pitää olla siivoamassa. Ei edes puolta päivää pysy kämppä siistinä.
Ja aina pitää olla etsimässä jotain tiettyä pehmolelua, hanskoja, hupparia js ties mitä....huoh...🙄
Haikeudella muistelen sitä aikaa kun asuin vielä yksin ja tavarat pysyi juuri siinä kohtaa, mihin ne jätin.
Kommentit (20)
Tuon takia meillä ei ollut tuohon aikaan kaiheasti tavaraa kotona. Sitten ei ollut mitään millä sotkea.
No sulla on sitten vielä noin 15 vuotta odoteltavana. Ei siinä, nopeasti sekin aika kuluu näin jälkikäteen ajatellen.
Meillä oli alusta asti lapsille sääntö ettei leluja tuoda huoneesta pois ja askartelut hallitusti keittiön pöydällä silloin kun siihen oli mahdollisuus eli ei esim juuri ennen aterioita. Kun katsoo valokuvia niin meillä oli todella siistiä aina.
Älä elä sitku elämää ja odota tulevaa. Kyllä se aika tulee ja tähän hetkeen voi tehdä helpotuksia.
Ei se sotkeminen lopu ennen kuin lapsi muuttaa kotoa.
Meillä teinipojat sotkevat keittiön, vessat ja omat huoneet, ja muuallakin.
Voit myös opettaa sitä lastasi olemaan sotkematta ja myös siivomaan omat jälkensä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se sotkeminen lopu ennen kuin lapsi muuttaa kotoa.
Meillä teinipojat sotkevat keittiön, vessat ja omat huoneet, ja muuallakin.
Minkä ihmeen takia te ette opeta niitä poikianne siivoamaan sotkujaan???
En voi käsittää ettei lapsia kasvateta. Se kasvatus on sitä, että jo synnöriltä tullessa on säännöt ja ne ikätasoisesti lapselta vaaditaan ja itse toimitaan samoin. Ei helkkari sentään viisivuotias enää sotke ja jätä sotkujaan siihen.
Sitten vielä joku sietää teineiltä sotkuja. Itse olen kolmen aikuisen pojan äiti. Aina on omat sotkut siivottu ja huoneet pidetty siistinä. Ihan itsestään selvyys ja niitä perusasioita, joiden päälle elämä rakennetaan.
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää ettei lapsia kasvateta. Se kasvatus on sitä, että jo synnöriltä tullessa on säännöt ja ne ikätasoisesti lapselta vaaditaan ja itse toimitaan samoin. Ei helkkari sentään viisivuotias enää sotke ja jätä sotkujaan siihen.
Sitten vielä joku sietää teineiltä sotkuja. Itse olen kolmen aikuisen pojan äiti. Aina on omat sotkut siivottu ja huoneet pidetty siistinä. Ihan itsestään selvyys ja niitä perusasioita, joiden päälle elämä rakennetaan.
Mitä sääntöjä sulla on ollut vastasyntyneille?
Meillä taas lapsi 10v on se perheen siistein. Perus siistejä ollaan me vanhemmatkin kyllä, ja kun lapsi oli pieni, yhdessä aina siivottiin ja laitettiin tavarat paikalleen. Lapsi oppi alusta asti tähän, eikä hänen huoneensa ole koskaan sotkuinen. Hän saattaa usein myös ihan oma-aloitteisesti siivoilla muitakin kodin tiloja, tai huomauttaa meille, jos hänen mielestään jokin paikka on liian likainen.
Vierailija kirjoitti:
No sulla on sitten vielä noin 15 vuotta odoteltavana. Ei siinä, nopeasti sekin aika kuluu näin jälkikäteen ajatellen.
Kyllä jonkun 12-vuotiaan pitää jo osata siivota jälkensä
Isi lyönyt etuhampaat sisään, kun kerran "ofotat"?
LouLou kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sulla on sitten vielä noin 15 vuotta odoteltavana. Ei siinä, nopeasti sekin aika kuluu näin jälkikäteen ajatellen.
Kyllä jonkun 12-vuotiaan pitää jo osata siivota jälkensä
Ei se taikaiskusta osaa, jos siihen asti on saanut elää kuin pellossa. EIKä ne sotkut edes sitä lasta häiritse, kun ei muuhun ole edes tottunut. Kasvatus pitää aloittaa ihan pienenä jo, niin tavat automatisoituu tosi heposti. Edellyttää tietysti, että myös muut perheessä toimivat samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää ettei lapsia kasvateta. Se kasvatus on sitä, että jo synnöriltä tullessa on säännöt ja ne ikätasoisesti lapselta vaaditaan ja itse toimitaan samoin. Ei helkkari sentään viisivuotias enää sotke ja jätä sotkujaan siihen.
Sitten vielä joku sietää teineiltä sotkuja. Itse olen kolmen aikuisen pojan äiti. Aina on omat sotkut siivottu ja huoneet pidetty siistinä. Ihan itsestään selvyys ja niitä perusasioita, joiden päälle elämä rakennetaan.
Mitä sääntöjä sulla on ollut vastasyntyneille?
Kirjoitin säännöt ikätasoisesti. Vastasyntyneelle "säännöt" on ne perheen rutiinit, jotka luodaan ja joihin lapsi kasvaa. Esim vastataan lapsen itkuun ym. Ja myöhemmin lapsi oppii että hänkin vastaa vanhemman pyyntöihin ja ohjeisiin ja ne on itsestään selvyyksiä eikä niitä ohiteta.
Lasta opetetaan jo vauvana puhumalla ja kertomalla, että nyt äiti siivoaa ja sitten lähetään ulos ym. Kerrotaan ja tehdään asiat tietyllä rutiinilla ja opetetaan lapsi toimimaan samoin. Minusta ihan perus juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli alusta asti lapsille sääntö ettei leluja tuoda huoneesta pois ja askartelut hallitusti keittiön pöydällä silloin kun siihen oli mahdollisuus eli ei esim juuri ennen aterioita. Kun katsoo valokuvia niin meillä oli todella siistiä aina.
Älä elä sitku elämää ja odota tulevaa. Kyllä se aika tulee ja tähän hetkeen voi tehdä helpotuksia.
Tämä kuulostaa aika ankealta, että jo alusta asti lapsi ei saa tulla leluja huoneesta pois. Lapsi on kuitenkin perheenjäsen, osa laumaa, ja leikki on lapsen juttu, lapsen työtä. Jos muutkin perheenjäsenet saavat puuhailla yhteisissä tiloissa omiaan, esim. olkkarissa käsitöitä tai täytellä ristikoita, niin sitten lapselta (normaalit lapset yleensä aika seurallisia) odotetaan eristäytymistä. Tietysti joissain kodeissa olohuoneen keskipisteenä on tv-alttari ja lasten toivotaan "seurustelevan" muun perheen kanssa somasti tabletti kädessä sohvan nurkassa.
Kovaa työtä se toki on monien lapsien kohdalla, kun pitäisi opetella siivoamaan jälkensä ja viemään lelut illalla paikoilleen.
Aika pieni on huolehtimaan vaatteistaan ja leluistaan. Jokainen tietysti tavallaan, mutta sääli on kasvaa sellaisessa kodissa, missä ei saa tehdä yhtään mitään. Sotku on kauhein asia maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli alusta asti lapsille sääntö ettei leluja tuoda huoneesta pois ja askartelut hallitusti keittiön pöydällä silloin kun siihen oli mahdollisuus eli ei esim juuri ennen aterioita. Kun katsoo valokuvia niin meillä oli todella siistiä aina.
Älä elä sitku elämää ja odota tulevaa. Kyllä se aika tulee ja tähän hetkeen voi tehdä helpotuksia.
Tämä kuulostaa aika ankealta, että jo alusta asti lapsi ei saa tulla leluja huoneesta pois. Lapsi on kuitenkin perheenjäsen, osa laumaa, ja leikki on lapsen juttu, lapsen työtä. Jos muutkin perheenjäsenet saavat puuhailla yhteisissä tiloissa omiaan, esim. olkkarissa käsitöitä tai täytellä ristikoita, niin sitten lapselta (normaalit lapset yleensä aika seurallisia) odotetaan eristäytymistä. Tietysti joissain kodeissa olohuoneen keskipisteenä on tv-alttari ja lasten toivotaan "seurustelevan" muun perheen kanssa somasti
Ei ollut ankeaa j lapset kasvoivat siihen ja se oli ihan selvä asua eikä siitä tarvinnut vääntää koskaan Olkkarissa oli lasten kirjat ja sitten jotain sellaista mitä leikittiin vain valvonnassa esim muumitaloon ei saanut koskea pieni lapsi yksin ja Legot oli sellaisia, joita rakennettiin usein olkkarissa yhdessä. Isot dublot oli sitten lasten huoneessa.
Odotan...