Pitääkö ihan kirjaimellisesti itseä kehua peilin edessä, että pääsee itsensä moittimisesta?

Joskus ois ihan hyvä etsiä itsestään niitä kauniita ja hyviä puolia. Koittaa puhua itselleen kuten muillekin, et sä ketään muutakaan mollaa niin miksi ihmeessä itselle puhutaan niin rumasti. Varmaan ikä ja aika auttaa myös, hyvät ihmissuhteet ja muiden palaute.

Mä oon koittanut kirjoittaa ylös ihan jokaisen pienenkin positiivisen palautteen. Niitä kun lukee niin välillä tuntuu, että ehkä sitä ei olekaan niin huono kuin itse tuntee.

Mulla alkoi jo ala-asteella syömishäiriökierre ja oman kehon viha. Vieläkin 37 vuotiaana välillä oireilen, mutta oon opetellut suhtautumaan omaan kehoon rakkaudella ja kunnioituksella, se on selvinnyt paljosta ja kantaa mua edelleen. 

Katso peilin kautta kehoasi ja noteeraa ne kauniit ja toimivat jutut ja kiitä niistä itseäsi.

Elämä on liian lyhyt vihaamiseen, oli se muiden vihaamista tai oman itsen.