Te jotka hoidatte vanhempienne asioita, millaiset välit teillä oli aiemmin?

Ota rennosti. Talo ja mökki ovat toivottavasti myytävissä ja sitten vanhemmat muuttavat sopivaan asuntoon. Jos ei, niin laita vaan veljesi hoitamaan asiat. Jos tämäkään ei onnistu, kotikunta hoitaa kyllä kun on pakko. Älä turhaan ota itsellesi työtä, joka ei sinulle kuulu.

Älä suostu tuollaiseen mistään hinnasta. Vähintään jaatte kulut puoliksi, tai olkoot rauhassa. 

Hyvät välit omiin vahempiini ollut aina, joten mielelläni autan.

En auttaisi, jos olisivat kuten sinulla.

Osoita nyt vähän selkärankaa äläkä anna kyykyttää itseäsi, varmasti vaikeaa kun on koko elämän lytätty ja väheksytty.

Ei kannata suostua yhtään mihinkään, hoitakoot veli tai järjestäkööt itse asiansa.

Meillä sama tilanne muuten, paitsi että veli on myös kärsinyt masennuksesta nuoresta asti, joten ymmärrän ettei häneltä voi oikein vaatia mitään, vaikka hän ihan työelämässä onkin jne. Hän vaan on sellainen omanlaisensa saamaton masentunut erakko, joten eihän hänestä ole vanhusten asioita hoitamaan, hyvä kun omansa hoitaa.

Mutta niin, mä olin aina perheen musta lammas ja pettymys. Veljeni oli kaunis, huippulahjakas matemaattisesti, ennen masennusta uskomattoman kurinalainen ja tunnollinen. Häntä ihailtiin lapsesta asti ja paapottiin aikuisenakin. Minä taas, oli ruma punakkanaamainen ja keltatukkainen ipana, jolla oli vaikeuksia keskittyä koulunkäyntiin ja vanhempanakin rahankäyttö ja elälmäntavat on olleet vähemmän täydellisiä. Vanhempieni käsitys minusta on ollut suunnilleen "hulttio juoppo ja h*ora", vaikka se ei sentään ole koskaan pitänyt paikkaansa. Mulla sentään on korkeakoulututkinto, olen aina tehnyt töitä, alkoholia olen käyttänyt suosituksia enemmän mutten nyt mitenkään päivittäin, ja h*ora minä nyt kaikkein vähiten olen kun nytkin olen ollut 18 vuotta ilman seksiä lainkaan... Mutta äiti uskoi, että kun ei ole aviomiestä, se johtuu siitä että olen niin rietas etten tyydy yhteen vaan haluan paneksia ympäriinsä koko ikäni. Tosiasia lähinnä päinvastainen, olen hyvin lähellä aseksuaalia, ellen peräti ihan sellainen.

Mä olen laittanut kaiken tuon taakse enkä niitä enää muistele. Näenhän minä, miten vanhemmat on tavallaan muuttumassa lapsen kaltaisiksi, eikä varsinkaan äiti muistisairautensa kanssa ole sama ihminen kuin ennen. Hän on vielä ilkeämpi itse asiassa, mutta sairaushan siinä puhuu. Ja muutenkin, molemmat on sota-ajan lapsia, hyvin vaikeista ja köyhistä oloista. Se on muokannut sitä, millaisia heistä on tullut, äiti varsinkin on aina ollut hyvin levoton ja ahdistunut ihminen ja luultavasti siksi niin ilkeä toisinaan. Olosuhteiden uhreina heitä pitkälti pidän, ja olen antanut anteeksi. Ja pidän velvollisuutenani hoitaa heidän asioitaan niin hyvin kuin osaan, muistelematta vanhoja.

Kannattaa tosiaan miettiä, miten pitkälle on valmis auttamaan, koska tilanne voi jatkua pitkään ja siitä on myöhemmin vaikea irtautua.

Itse toimin vanhempien edunvalvontavaltuutettuna, mutta käytännön asioihin en suostunut puuttumaan. Ostivat palveluita ja kunta järjesti. 

Välit vanhempiin olivat kai tavalliset: oli hyviä muistoja, mutta myös huonoja.

Se, että vanhemmat ovat pitäneet sinut hengissä 18-vuotiaaksi asti, on vain minimivaade, ei mikään saavutus. Siksi et tee mitään. Jos veli ei tee, hoitakoon yhteiskunta. Niin makaa kuin petaa.

Sinun ap velvollisuus on antaa hyvä elämän alku lapsillesi, eikä velvollisuutta olla orjana ihmisille jotka eivät sinun elämääsi halua kuulua. Keskity lapsiisi äläkä siirrä lapsen ulkoistamista elämästäsi -perintöä heille sillä että uuvutat itsesi muita auttaaksesi, ilman kiitosta, ilman mitään vastinetta. Veljesi hoitakoot vanhempansa sen edestä mitä on heiltä saanut.

Tiedän että sanoin aika rajusti. Tiedän että monen ensimmäinen ajatus on ettei noin voi ajatella. Mutta tärkein on ap:n lapset ja haitallisten käytösmallien katkaisu. Eivät ap:n lapset ansaitse sitä että äiti uupuu ja katkeroituu entisestään lapsuuden perheensä vuoksi. Lapsissa on ap:n tulevaisuus, menneisyys kannattaa jättää taakse. Voi mennä vuosia että katuu ettei palannut lapsuuden rooliin, mutta vuosien päästä jos omat lapset ovat tyytyväisiä ja hyvissä väleissä, tietää tehneensä oikean valinnan.

Niin ja minulla on hyvät välit vanhempiini, olen ollut se johon varsinkin äitini on luottanut aina enemmän, ja saanut kaikenlaista. Siskonikin on saanut, mutta vaikka hän meistä on se luotettavampi, niin äiti ja hän olivat liian erilaisia jotta äitini olisi tätä nähnyt. Mutta nyt minä hoidan äitini asioita, isä on jo kuollut ja äiti hoiti hänen asiat. Koen osittain velvollisuudekseni hoitaa äidin asiat, sillä äiti ei aina ollut hyvä äiti siskolleni ja siskolla on uran ja perhetilanteen vuoksi hankalampi hoitaa asioita kuin minun. Vaikka muuten sisko olisi parempi hoitamaan äidin asiat, se olisi molemmille raskasta ja katkeroittavaa juuri tuon jo mainitsemani erilaisuuden vuoksi.

Taas yksi katkera, syrjäytynyt tytär. 🥱

Up