Miksi nelikymppisenä ei jaksa enää mitään?
Muistin yhtäkkiä, miten innostunut olin menemään ja kokeilemaan kaikenlaista vielä parikymppisenä opiskelijana, vaikka rahaa ei ollut paljon yhtään. Nyt on rahaa mutta en jaksa enää käytännössä mitään muuta kuin tehdä töitä ja maata sohvalla. Asiat ei edes kiinnosta samalla lailla. Missä kohtaa elämää tämä tapahtuu?
Kommentit (65)
Joillakin on tuo parikymppisenä. Myöhemmin alkaa vetää vitamiineja ja miettiä levon merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaan kun painoindeksi ylittää arvon 25.
Ei me kaikki paisuta samalla tavalla kuin sinä.
Hormonit ovat nelikymppisenä vähän erilaiset kuin kaksikymppisenä. Elämäntapoihin on tehtävä isojakin parannuksia, ruokavalioon, liikkumiseen, lepoon. Mistä tahansa ei enää toivu itsestäänselvästi. Avoimin mielin kokeilemaan kaikkea, mistä voisi olla apua. Myös purkista, rautaa, d-vitamiinia, kalaöljyä jne. Ei elämä lopu, se muuttuu.
Siinä vaiheessa, kun ne aivot on opetettu huonoille tavoille. Aivomme ovat hyvät yhdistämään asioita toisiinsa. Jos työpäivän jälkeen menee suoraan sohvalle aivot saattavat alkaa vaatia sitä aina työpäivän päätteeksi. Sohva ja illat sohvalla kuuluvat nyt aivojen mielestä erottamattomasti yhteen.
Minä olen nyt nelivitosena elämäni kunnossa. Aloin muutama vuosi sitten kohottaa kuntoani ja nyt on energiaa vaikka muille jakaa. Joskus kolmikymppisenä oli päässyt kunto laskemaan niin että energiaa oli vähemmän. Kuntoilu nosti energiatasot takaisin korkealle.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nyt nelivitosena elämäni kunnossa. Aloin muutama vuosi sitten kohottaa kuntoani ja nyt on energiaa vaikka muille jakaa. Joskus kolmikymppisenä oli päässyt kunto laskemaan niin että energiaa oli vähemmän. Kuntoilu nosti energiatasot takaisin korkealle.
Kerro mitä teit? Tälleen vajaa 40-v tunnistaa hyvin miten se sohva kutsuu töiden, kaupassakäynnin ja ruoanlaiton jälkeen eikä todella tee mieli lenkille. Nyt tosin päätin et teen tässä muutoksen.. alkaa näkymään liikaa kehossa laiskottelu. Vielä 5-10v sitten olin ihan eri ihminen.
Nelikymppisenä jaksoin vielä mitä vaan, nyt +50 pitää jo miettiä miten/mihin jaan energiani. Ei voi ikuisesti polttaa kynttilää molemmista päistä, lepiä riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Hormonit ovat nelikymppisenä vähän erilaiset kuin kaksikymppisenä. Elämäntapoihin on tehtävä isojakin parannuksia, ruokavalioon, liikkumiseen, lepoon. Mistä tahansa ei enää toivu itsestäänselvästi. Avoimin mielin kokeilemaan kaikkea, mistä voisi olla apua. Myös purkista, rautaa, d-vitamiinia, kalaöljyä jne. Ei elämä lopu, se muuttuu.
Ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille, ja hormoneita on helppo syyttää. Hormonitoimintaa ihminen sabotoi ihan itse elintavoilla.
Työttömyysaikana oli hyvä laittaa itsensä kuntoon; liikuntaa kaksi kertaa päivässä.
Sekä mieli että keho kiittivät.
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaan kun painoindeksi ylittää arvon 25.
Laihduta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nyt nelivitosena elämäni kunnossa. Aloin muutama vuosi sitten kohottaa kuntoani ja nyt on energiaa vaikka muille jakaa. Joskus kolmikymppisenä oli päässyt kunto laskemaan niin että energiaa oli vähemmän. Kuntoilu nosti energiatasot takaisin korkealle.
Kerro mitä teit? Tälleen vajaa 40-v tunnistaa hyvin miten se sohva kutsuu töiden, kaupassakäynnin ja ruoanlaiton jälkeen eikä todella tee mieli lenkille. Nyt tosin päätin et teen tässä muutoksen.. alkaa näkymään liikaa kehossa laiskottelu. Vielä 5-10v sitten olin ihan eri ihminen.
Menet lenkille tai salille, jne suoraan töistä. Kaupassa käyt viikonloppuisin. Teet isompia annoksia ruokaa ettei joka päivä ole kiire sinne hellan viereen, jne.
Onko liian tiivis aikataulu. Kulutatko aikasi työmatkalla, töissä, matkalla ja kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nyt nelivitosena elämäni kunnossa. Aloin muutama vuosi sitten kohottaa kuntoani ja nyt on energiaa vaikka muille jakaa. Joskus kolmikymppisenä oli päässyt kunto laskemaan niin että energiaa oli vähemmän. Kuntoilu nosti energiatasot takaisin korkealle.
Kerro mitä teit? Tälleen vajaa 40-v tunnistaa hyvin miten se sohva kutsuu töiden, kaupassakäynnin ja ruoanlaiton jälkeen eikä todella tee mieli lenkille. Nyt tosin päätin et teen tässä muutoksen.. alkaa näkymään liikaa kehossa laiskottelu. Vielä 5-10v sitten olin ihan eri ihminen.
Hankin itselleni sopivan juoksuohjelman, ilmoittauduin maratonille ja kerroin siitä kaikille.
Tarvin jonkinlaista tavoitetta, ja sekin auttaa että muut ihmiset tietävät niistä tavoitteista. Pieni paine on hyvästä. 😊
Nyt juoksen myös maasto- ja ultrajuoksua. Suunnistustakin kokeilin.
Vierailija kirjoitti:
Puhu vaan omasta puolesta.
Haluatko ostaa possessiivisuffiksin?
Olisin todella huolissani, jos en jaksaisi töiden lisäksi muuta kuin maata sohvalla. Ei ole tervettä.
n48
Kuulostaa siltä, että elintavoissasi on jotain pahasti pielessä. Minä olen 51, teen töitä, opiskelen uutta ammattia ja uutta kieltä, nostelen kuntosalilla painoja 4 kertaa viikossa ja käyn tapahtumissa, keikoilla ja ystävien kanssa milloin missäkin. Että en osaa kyllä sanoa, missä kohtaa elämää sitä pakosti vajoaa sohvan pohjalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nyt nelivitosena elämäni kunnossa. Aloin muutama vuosi sitten kohottaa kuntoani ja nyt on energiaa vaikka muille jakaa. Joskus kolmikymppisenä oli päässyt kunto laskemaan niin että energiaa oli vähemmän. Kuntoilu nosti energiatasot takaisin korkealle.
Kerro mitä teit? Tälleen vajaa 40-v tunnistaa hyvin miten se sohva kutsuu töiden, kaupassakäynnin ja ruoanlaiton jälkeen eikä todella tee mieli lenkille. Nyt tosin päätin et teen tässä muutoksen.. alkaa näkymään liikaa kehossa laiskottelu. Vielä 5-10v sitten olin ihan eri ihminen.
Opettelepa lukemaan. Tuossa kerrotaan ihan selkeästi, mitä on tehty.
t. eri
Korjaus otsikkoon, Miksi nelikymppisenä EN jaksa enää mitään?
Siinä kohtaan kun painoindeksi ylittää arvon 25.