Nuorena ujo, 40-v sosiaalinen, 50-v eristäytyvä
Muita joiden persoona on kehittynyt samaan malliin? 10 vuotta sitten olin sosiaalinen, halusin seurustella ihmisten kanssa ja jopa harmitti, jos minua ei kutsuttu mukaan. Nyt 50-vuotiaana olen passivoitunut, sosiaalinen kanssakäyminen tuntuu raskaalta, ei kiinnosta konsertit tai muutkaan kissanristiäiset. Sosiaalinen piiri on kutistunut ja oikeastaan en edes välitä.
toki joskus on kiva ottaa tyttökavereiden kanssa lasi viiniä, mutta viikonloppuretket, yhdistystoiminta tms ei jaksa kiinnostaa. Veltostuttaa ja kotisohva riittää. Vai onko se sosiaalisuuden puute mikä veltostuttaa? Olen kyllä tyytyväinen näinkin vaikka joskus tylsistyttää
Kommentit (3)
No mä olen kai aina ollut tuollainen "tylsä", ainakin jostain 20 v:stä lähtien. Teen töitä (etänä kotoa), käyn ruokakaupassa, käyn välillä kävelemässä ulkona jos on hyvä sää. Muualla en juuri koskaan käy. Harrastukset on kotona tehtäviä juttuja kuten leipominen, neulominen, tietokonepelit, lukeminen. Olen aina ollut onnellinen eläen näin, nyt ikää 50 ja olen nainen. En näe tässä mitään ongelmaa.
Sun täytynee vaan päättää onko tuo sulle ongelma vai ei. Nyt et näytä sitä oikein tietävän, sanot toisaalta olevasi tyytyväinen, toisaalta että sinua tylsistyttää. Jos olet tyytyväinen, voit vaan hyväksyä uuden elämänvaiheen, jossa et enää niin välitä maailmalla heilua (hyvin moni keski-iässä elää pientä kotielämää, eikä siinä ole mitään vikaa jos on tyytyväinen itse). Jos sinua tylsistyttää, varmaan pystyt keksimään jotain tekemistä tylsyyden karkottamiseksi.
Ketään viisikymppisenä tylsistynyttä?