Mitä ajattelisit jos joku sanoisi että sinulla ei ole ollut elämässä mitään merkittäviä vastoinkäymisiä?

Kysyisin, että mitenköhän hän on kuvitellut elämäni menneen. 

No, tottahan tuo puhuis 😃 

Et tunne minua

Mikä konteksti? Jos kyseisen sanoja olisi Valkeakosken teinimurhan uhrin vanhempi, niin täysin ok.

Olen ajatellut, että vähänpä tiedät ja hyvä niin.

 

koska mitäpä sitä vaikeuksiaan selittämään. Varsinkin kun niihin yleensä liittyy vielä muidenkin perheenjäsenien haasteita, joista ei ole mun asia juoruilla

Sanoisin, että henki on tallessa ja minulla on ydinperhe. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut, että vähänpä tiedät ja hyvä niin.

 

koska mitäpä sitä vaikeuksiaan selittämään. Varsinkin kun niihin yleensä liittyy vielä muidenkin perheenjäsenien haasteita, joista ei ole mun asia juoruilla

Juuri näin. Ei olisi mitään sanottavaa tuollaiselle ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että henki on tallessa ja minulla on ydinperhe. 

Ihmisyys on muutakin kuin henki. Se että henki pihisee 

Sanoisin että syököön oman paskansa.

Tottahan se on. Ei minulla ole ollut mitään sen kummempia vastoinkäymisiä. 

Miettisin mitä hänellä on ollut, jos niin väittää. Muillakin on ollut vastoinkäymisiä. Ja lähtisin varmaan menemään.

En ajattelisi yhtään mitään, koska noin ajatteleva ihminen ei ole sellainen, josta kannattaa välittää.

Ajattelisin miten vähättelevä ja mitätöivä kommentti tuo on. Kukaan ei tiedä mitä muut ovat kokeneet ja on turha nostaa itseään jalustalle siksi että kokee itse olevansa se joka on kärsinyt eniten. Joskus se voi olla joku muukin, esim vanhemman mielestä olen päässyt niin paljon helpommalla elämässä kuin sisarukseni, mutta todellisuudessa hän ei vain tiedä niitä minun kokemuksiani koska en niitä kerro.. koska tiedän miten niitä ei kuulla tai haluta kuulla tai antaa niille ymmärrystä. 

Tunnen tuollaisen ihmisen, hänen mielestään hänen elämänsä on ollut vaikeampaa kuin kenenkään muun, eikä muut ole hänen mielestään kokeneet mitään vastoinkäymisiä. En jaksa olla tekemisissä hänen kanssaan.

Vanhempia ja siskoa lukuunottamatta kukaan ei tunne mua niin hyvin, että voisi tuollaista sanoa tiedon pohjalta, mutta oikeaan osuisivat kuitenkin. Olen saanut elää elämääni ilman isompia vastoinkäymisiä, vaikka en rikkaasta perheestä tulekaan.

Pitäisin vähän yksinkertaisena.

Mun elämäni on ollut ihan ok tähän ikään (66v.) asti.

Sanoisin, että en tiedäkään.

Mutta tommosen laukominen, tuntematta toisen koko elämäntarinaa kunnolla, on niin typerää, että vaan vittuillakseni vielä kertoisin, miten mukavaa ja helppoa elämäni on ollut. 

Kihisköön katkeruudessaan, jos kerran haluaa nostaa omat kärsimyksensä jollekin jalustalle.

Sanoisin Aijaa ei mun elämä vaikeeta ollut vaikka äijä ajoi kirveellä perheen lumihankeen kuten Eppu Normaalin laulussa. Semmoista mun lapsuus oli. Mä tiedän kuitenkin itse mitä se oli, vaikeata se oli

Näin sanottiin kunnes kerroin yhtä ja toista.