Vältteleekö täällä joku sukulaisten kohtaamista?

Minä. Ei vaan kiinnosta

Välttelen kaikkien ihmisten kohtaamista. Ei vaan jaksa. Muut vie kaiken energian eikä anna sitä.

Toisten, harvojen, sukulaisten kohtaamista välttelen, mutta suurimman osan kanssa olen usein yhteydessä ja tavataan usein. 

Juu. Mielestäni serkuilla on niin erilainen elämä perheineen uraputkineen (olen lapseton sinkku itse) ja he taisi myös vältellä ensin minua, heillä omat uskovaiset piirit ja kaverit. Heillä on myös oma perhe tärkeämpi, monijäseninen. Ja lisäksi olisi vaikea selittää omaa elämää heille. Myös heidän vanhemmat urakeskeisiä, uskonnollisuus edellä ja muuta. Yksi serkku taas on vanhempi ja hänellä omat kaverit. 

En tietoisesti välttele, mutten myöskään hakeudu heidän seuraansa. Yleisestikin uskon siihen, että ihmiset kyllä järjestää aikaa heidän kanssaan, ketkä ovat heille tärkeitä.

Minäkin uskon, että niille järjestyy aikaa, joiden kanssa ihminen - minä tai sukulaiseni - haluaa olla tekemisissä. Muu on turhaa tekohengitystä.

Kyllä. En ymmärrä miksi edes pitäis olla tekemisissä sukulaisten kanssa. Muistan, kun lapsena piti kutsua koko suku rippijuhliin ja yo-juhliin. Ja piti mennä kaikkien sukulaisten juhliin. Ahdisti jo tuolloin.  

Välttelin ollessani työtön ja ollessani siivooja, puhelinmyyjä yms. En jaksanut sitä voivottelua ja sääliä kun akateeminen ei saa oman alan töitä. Melkein voisi sanoa että noissa matalapalkka hommissa kohtasin tuota käytöstä enemmän kuin kokonaan työttömänä. 

Ai niin. Yksi serkku jäi pois laskuista. Hänelläkin on lapsia. Mutta hän on myös erilainen kuin minä, luultavasti kiinnostunut ihan eri asioista. Ja hyvä niin. Mutta yhdistävää tekijää ei välttämättä löydy kauheasti. Vaikka kai on ihan mukava. Mutta en tiedä haluaisinko silloinkaan elämästäni kyselyjä, kun ei tiedä mitä se toinen ajattelee tai mitä itse ajattelen jos toinen käy vaikka hevikonsertissa tai jos on baari-ihmisiä.

En mä voi sanoa että mitenkään välttelisin, mutta en äkkiseltään keksi missä olisi vaara heihin törmätäkään. Vanhemmat ja pari nuorta aikuista perhepiiristä kuuluvat elämääni, muut eivät.

Juu, lähestymiskielto lähtee jos yrittävät lähestyä. Taustalla avunantoa rikoksissa, mustamaalaamista ja yleistä kusipäisyyttä, vihaa, alentamista ja mustamaalaamista. Karseaa porukkaa kaikin puolin, joita en toivo enää koskaan näkeväni tai joutuvani heidän kanssaan tekemisiin

Vierailija kirjoitti:

Välttelin ollessani työtön ja ollessani siivooja, puhelinmyyjä yms. En jaksanut sitä voivottelua ja sääliä kun akateeminen ei saa oman alan töitä. Melkein voisi sanoa että noissa matalapalkka hommissa kohtasin tuota käytöstä enemmän kuin kokonaan työttömänä. 

Hei, miksi KERROIT heille akateemisenä, että siivoat? Olisit    pitänyt omana tietona, niin minä olisin tehnyt

Vierailija kirjoitti:

Juu, lähestymiskielto lähtee jos yrittävät lähestyä. Taustalla avunantoa rikoksissa, mustamaalaamista ja yleistä kusipäisyyttä, vihaa, alentamista ja mustamaalaamista. Karseaa porukkaa kaikin puolin, joita en toivo enää koskaan näkeväni tai joutuvani heidän kanssaan tekemisiin

Luulet vaan 

Pikemminkin sukulaiseni välttelevät minun kohtaamistani. No, saan kyllä kutsun rippijuhliin ja muihin isoihin juhliin velvollisuudentunnosta ja lahjan toivossa, mutta sellainen arjen kyläily ja hauskat yhdessätekemiset, lomavierailut ym. niistä minut jätetään ulkopuolelle.

Aina.

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin sukulaiseni välttelevät minun kohtaamistani. No, saan kyllä kutsun rippijuhliin ja muihin isoihin juhliin velvollisuudentunnosta ja lahjan toivossa, mutta sellainen arjen kyläily ja hauskat yhdessätekemiset, lomavierailut ym. niistä minut jätetään ulkopuolelle.

Surullista