Kehittääkö lukeminen mielikuvitusta?

Pitäisikö tuosta aloituksesta päätellä että olet mielikuvitukseton ja empatiakyvytön, koska et lue mitään.

Mulla on melkoisen huono mielikuvitus, siis se luovuus, millä itse keksisin asioita. Olin lapsena ja nuorena kirjaston suurkuluttaja.

Lukeminen on mielestäsi siis turhaa? Eihän se lisää kielentajua, ymmärrystä, sivistystä eikä muutakaan tarpeetonta paskaa. Kaikki on ihmisessä valmiina, niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on melkoisen huono mielikuvitus, siis se luovuus, millä itse keksisin asioita. Olin lapsena ja nuorena kirjaston suurkuluttaja.

Kiitos kun vastasit, ilman että otit kirjoitustani henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Juuri tuota tarkoitin.

Kyllä kannattaa lukea monipuolisesti. Elämässä tarvitaan muutakin kuin mielikuvitusta. 

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen on mielestäsi siis turhaa? Eihän se lisää kielentajua, ymmärrystä, sivistystä eikä muutakaan tarpeetonta paskaa. Kaikki on ihmisessä valmiina, niinkö?

Valitettavan monella on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen on mielestäsi siis turhaa? Eihän se lisää kielentajua, ymmärrystä, sivistystä eikä muutakaan tarpeetonta paskaa. Kaikki on ihmisessä valmiina, niinkö?

 

Valitettavan monella on.

Ei muuten ole. Lahjakkuuskaan ei riitä ellei sitä kehitä. Kaikki huiput harjoittelevat ja harjoittelevat. Et sinä osaa soittaa viuluakaan kylmiltään. Ja vaikka pyörä onkin keksitty ja kaikki hyvät tarinat kirjoitettu, jokaisen sukupolven on löydettävä ne uudestaan.

Sinusta ei voi tulla kirjailijaa jos et ole koskaan lukenut mitään.

Joo. Lapsena ainakin ja riippuu minkälaiset vanhemmat, koulu ja itse on. Kerrotaanko vielä tarinoita ja piirretäänkö yms. Luovia asioita. Jos piikittää itsensä robotiksi, sitten en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen on mielestäsi siis turhaa? Eihän se lisää kielentajua, ymmärrystä, sivistystä eikä muutakaan tarpeetonta paskaa. Kaikki on ihmisessä valmiina, niinkö?

Siis mikä ihmeen logiikka tuo on??

Eli samalla sinun logiikallasi 2 + 3 = 11???

Ei jumalauta mikä nero. Väittikö AP että lukeminen olisi täysin turhaa? Tai ottiko hän kantaa kielentajun tai sivistyksen kasvattamiseen lukiessa?

Niin.

Lue seuraavan kerran ennen kuin aivopieraiset.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on melkoisen huono mielikuvitus, siis se luovuus, millä itse keksisin asioita. Olin lapsena ja nuorena kirjaston suurkuluttaja.

Tai sitten et tunnista omaa osaamistasi. Voi toki olla myös, että et vain omaa mielikuvitusta, mutta silloin et varmasti olisi lapsena jaksanut lukea yhtään kirjaakaan. Ainakaan siis sellaista missä ei ole kuvia.

MIehilllä kehittää, suuresti.

Mä uskon, että kyllä kehittää mielikuvitusta ja empatiaa.

Mielikuvitus - kirjahan on aivan "kuiva" ja tylsä media, ellei samalla mielikuvittele niitä tapahtumia josta teksti kertoo. Tämä mielikuvitteleminen tapahtuu yleensä lukijoilla ihan automaattisesti. Itse ihan näen sisäisin silmin kaikki maisemat ja tapahtumat, mitä teksti kuvaa. Se on mielikuvitusta se. 

Empatiakykyä kehittää se, kun joko tosielämässä tai vaikka kirjojen, näytelmien, elokuvien tms. kautta pääsee kokemaan erilaisten ihmisten nahkoihin asettumista ja elämän katsomista heidän näkökulmastaan käsin. Alkaa ymmärtää erilaisia ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on melkoisen huono mielikuvitus, siis se luovuus, millä itse keksisin asioita. Olin lapsena ja nuorena kirjaston suurkuluttaja.

Luovuus taas on vähän eri asia. Lukemiseen liittyvä mielikuvitus on enemmän sitä, että osaa siirtyä sinne kirjan maailmaan mielikuvissaan. Että siitä tekstistä tulee sisäisesti eläviä tapahtumia, eikä se jää pelkiksi kirjaimiksi ja sanoiksi paperilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on melkoisen huono mielikuvitus, siis se luovuus, millä itse keksisin asioita. Olin lapsena ja nuorena kirjaston suurkuluttaja.

Tai sitten et tunnista omaa osaamistasi. Voi toki olla myös, että et vain omaa mielikuvitusta, mutta silloin et varmasti olisi lapsena jaksanut lukea yhtään kirjaakaan. Ainakaan siis sellaista missä ei ole kuvia.

Minä osaan eläytyä, mutta en luoda itse jotain uutta. Eläytyminen ja tarinaan uppotuminen ei mielestäni ole mielikuvitusta, uuden keksiminen luovasti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on melkoisen huono mielikuvitus, siis se luovuus, millä itse keksisin asioita. Olin lapsena ja nuorena kirjaston suurkuluttaja.

Tai sitten et tunnista omaa osaamistasi. Voi toki olla myös, että et vain omaa mielikuvitusta, mutta silloin et varmasti olisi lapsena jaksanut lukea yhtään kirjaakaan. Ainakaan siis sellaista missä ei ole kuvia.

Minä osaan eläytyä, mutta en luoda itse jotain uutta. Eläytyminen ja tarinaan uppotuminen ei mielestäni ole mielikuvitusta, uuden keksiminen luovasti on.

Minusta taas juuri se on nimenomaan mielikuvitusta, että mielesi kuvittaa tarinan jota luet. Joidenkin ihmisten mielikuvitus sitten toki keksii omiakin tarinoitaan, mutta ei kaikkien. Luovuus on tietynlainen mielikuvituksen "laajennus" ja osa sitä, mutta kyllä pelkkä kuvitteleminen mielessäänkin on mielikuvitusta.

                                                                         Lukeminen on kopsaamista.                                                          gier-

Sinänsä eihän se kehitä, jos on lukkoja. Mielikuvitus on kullakin rajaton.

Lukeminen laajentaa sanavarastoa ja sitä kautta laajentaa ymmärrystä ja siten ne lukotkin aukeaa.

Kaipa lukeminen kehittää mielikuvitusta ainakin joillakuilla. 70-luvulla, kun olin ala-asteella, luin paljon kirjoja. Ainekirjoituksessa tietysti "pöllin" lukemistani kirjoista aiheita omiin juttuihini, ja opettajat ihmettelivät, miten minulla voi olla niin laaja sanavarasto ja mistä keksin sellaisia aiheita kuin satuin keksimään. Ilman aktiivista lukuharrastusta näin ei olisi ollut.

Sekä mielikuvitusta että empatiakykyä voi kehittää. Molempia on tutkittu. Lukeminen kannattaa aina.

Empatian osalta ainakin on ihan tutkittu, että kyseessä on asia joka syntyy pääosin kasvattamalla ja kehittämällä, ei synnynnäinen juttu. 

Mielikuvituksesta en tiedä tarvitseeko se sitten myös jotain synnynnäistä kykyä. Mutta ainakin jos sitä kykyä vähänkään on, niin kirjat antaa "vettä myllyyn", lisää materiaalia siihen kokemuspankkiin, josta mielikuvitus sitten ammentaa. 

Itselläni on kirjojen lukemisen kannalta inhottava neurologinen ongelma: afantasia. Eli en pysty lainkaan näkemään sisäisin silmin mitään. Kun luen, se on vaan tylsiä sanoja ja lauseita. Joku voi kuvailla auringonlaskun kauneutta ja ties mitä pitkään, ja minä olen vaan plaa plaa plaa koska en mitenkään "näe" sitä sanoin maalailtua maisemaa. Tämän takia olen itse aina ollut huono lukemaan, enkä pitkään edes ymmärtänyt, miksi jotkut voi olla muista kuin tietokirjoista niin kiinnostuneita. Sitten kun tajusin tuon afantasian, ymmärsin että heille kirjat on vähän kuin elokuvia, joissa ohjaaja on oma mielikuvitus. Multa kun puuttuu tuo kuvittelun kyky, on vain kuolleita kuivia kirjaimia.