Kehittääkö lukeminen mielikuvitusta?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on melkoisen huono mielikuvitus, siis se luovuus, millä itse keksisin asioita. Olin lapsena ja nuorena kirjaston suurkuluttaja.

No ei kai se paljoa lämmitä, jos on joskus kuluttanut kirjoja kovasti. Mielikuvitus voi olla lihaksen tapainen, surkastuu jos sitä ei käytetä tai jää vähälle käytölle. Ja mm. lukemalla sitä käytetään

Kehittää empatiaa siten, että kun luet jonkun ihmisen näkökulmasta kerrottua tarinaa, niin opit erilaisia näkökulmia. Miten voi kokea jonkun tilanteen. Kirjassa on ehkä kerrottu taustaa henkilöstä, mikä voi selittää sitä miten hän reagoi jne. Voit samaistua kertomuksen henkilöihin.

Kai se riippuu siitä, että mitä lukee ja ennen kaikkea miten lukee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on melkoisen huono mielikuvitus, siis se luovuus, millä itse keksisin asioita. Olin lapsena ja nuorena kirjaston suurkuluttaja.

Tai sitten et tunnista omaa osaamistasi. Voi toki olla myös, että et vain omaa mielikuvitusta, mutta silloin et varmasti olisi lapsena jaksanut lukea yhtään kirjaakaan. Ainakaan siis sellaista missä ei ole kuvia.

Minä osaan eläytyä, mutta en luoda itse jotain uutta. Eläytyminen ja tarinaan uppotuminen ei mielestäni ole mielikuvitusta, uuden keksiminen luovasti on.

 

Minusta taas juuri se on nimenomaan mielikuvitusta, että mielesi kuvittaa tarinan jota luet. Joidenkin ihmisten mielikuvitus sitten toki keksii omiakin tarinoitaan, mutta ei kaikkien. Luovuus on tietynlainen mielikuvituksen "laajennus"

Samaa mieltä! Ja mielestäni kuvittelukyky olisi kuvaavampi sana kuin mielikuvitus.

Olispas hauska ajatella, että tuollaiset piirteet on syntymässä saatuja ominaisuuksia eikä niille näinollen voisi itse mitään. Sillonhan niille ei tarvis tehdä mitään :D Varmaan jos on kokonaan mielikuvitukseton tai empatiakyvytön, niitä on vaikea sitten kehittää. Mutta jos näitä löytyy edes vähän, niin silloin niitä ei tarvi tyhjästä nyhjästä vaan voi kehittää jo olemassaolevaa haluttuun suuntaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on melkoisen huono mielikuvitus, siis se luovuus, millä itse keksisin asioita. Olin lapsena ja nuorena kirjaston suurkuluttaja.

 

Luovuus taas on vähän eri asia. Lukemiseen liittyvä mielikuvitus on enemmän sitä, että osaa siirtyä sinne kirjan maailmaan mielikuvissaan. Että siitä tekstistä tulee sisäisesti eläviä tapahtumia, eikä se jää pelkiksi kirjaimiksi ja sanoiksi paperilla.

Muttta tuossahan joutuu luomaan paljon itse. Kirjassa ehkä kuvaillaan henkilöitä, ympäristöä yms, mutta eihän se riitä. Sen huomaa vaikka silloin kun katsoo kirjasta tehtyä elokuvaa, missä kirjan hahmo onkin ihan eri näköinen mitä on itse kuvitellut (vaikka vastaisi kirjassa kuvailtua).

Empatiakyky lisää ymmärrystä. Dopamiinin ja halujen sekä nautintojen perässä hiihtelevät ihmiset voisivat pysähtyä kirjan äärelle, nähdä metsä puilta, nähdä oma elämä ulkoa käsin, kuunnella mitä muut kertovat ja ymmärtää heitä ja maailmaa sekä ihmisyyttä ja elämää kuinka moninaista ja rikasta se on, havainnoida vaikkaåa humoristisin keinoin elämän ilmiöitä ja ihmisten käyttäytymistä, päästä eroon yleistämisestä ja mustavalkoisesta ajattelusta, viisastua ja auttaa muita löytämään tie totuuteen, kyseenalaistaa omat uskomuksensa, olettamukset ja arvailut. Ravistaa omaa maailmankuvaansa ja katsoa kuinka palaset loksahtelee paikoilleen.

Vierailija kirjoitti:

Empatian osalta ainakin on ihan tutkittu, että kyseessä on asia joka syntyy pääosin kasvattamalla ja kehittämällä, ei synnynnäinen juttu. 

Mielikuvituksesta en tiedä tarvitseeko se sitten myös jotain synnynnäistä kykyä. Mutta ainakin jos sitä kykyä vähänkään on, niin kirjat antaa "vettä myllyyn", lisää materiaalia siihen kokemuspankkiin, josta mielikuvitus sitten ammentaa. 

Itselläni on kirjojen lukemisen kannalta inhottava neurologinen ongelma: afantasia. Eli en pysty lainkaan näkemään sisäisin silmin mitään. Kun luen, se on vaan tylsiä sanoja ja lauseita. Joku voi kuvailla auringonlaskun kauneutta ja ties mitä pitkään, ja minä olen vaan plaa plaa plaa koska en mitenkään "näe" sitä sanoin maalailtua maisemaa. Tämän takia olen itse aina ollut huono lukemaan, enkä pitkään edes ymmärtänyt, miksi jotkut voi olla muista kuin tietokirjoista niin kiinnostuneita. Sitten kun tajusin tuon afantasian, ymmärsin että h

Aika moni mielikuviakin näkevä hyppää yli tuollaiset pitkät maiseman kuvailut yms.

Vaikka niin mielikuvitus kuin empatiakin olisivat ihmisessä valmiina, niin ne pitää herätellä, jotta ne toimisivat. Siihen on lukeminen, elokuvat, teatteri, musiikki jne. hyviä keinoja. Eikä se kasvatuskaan ole pahitteeksi.