Yh:t miten jaksatte yksin lasten kans? Entä miten pärjäätte

mies on ihan hullu, en jaksa asu hänen kanssaan enää. Lasten hoitaminen yksin on rankkaa, mutta rankempaa on se, kun tiedät jonkun olevan paikalla, mutta silti " ei läsnä".

Kyllähän se totaalinen vastuu kaikesta pelottaa, varsinkin kun lapset on pieniä ja ihan oikeasti imee kaikki viimeisetkin mehut ihmisestä. Ei saa mitään tehdä rauhassa.

Narsistit on hulluja, ne osaa todella myrkyttää kodin ilmapiirin. Rankempaa on yrittää pärjätä, kun jatkuvasti joku haukkuu ja vähättelee ihan vain huvikseen. Meillä ainakin mies saattaa vain tulla kotiin jostakin, istua pöydän ääreen ja alkaa haukkua minua - kuinka olen ruma, saamaton, kelvoton. Ja välillä on sitten kuin toinen ihminen. Epäilen jakautunutta persoonallisuutta.

kuin avoliitossa. Nyt on enää kaksi lasta, aiemmin kolme. Taloudellisesti ei olisi tiukkaa, jos olisi kaikki velat makseltu, mutta kun entisestä elämästä - miehen elättämisestä - koitunutta velkaa on maksamatta, niin se stressaa.



Tsemppiä!

Eksäni ei nyt ollut ihan narsistinen paska, mutta osasi erittäin hyvin jatkuvasti vaatia, syyttää ja manipuloida. Olin loppuun palanut, kun erosimme. Minäkin luulin, että minä vain liioittelen tilannetta. Luulin olevani kaikkeen syyllinen. Sitähän minä aina kuulin olevani.



Narsistille on tyypillistä käyttää kaksoisviestintää: jos annat hellyyttä hän toteaa, että älä tukahduta. Jos et anna hellyttä hän toteaa, että olet kylmä. Jos autat häntä ripustamaan taulua seinälle hän toteaa, että älä sähellä siinä. Jos seisot vieressä etkä auta ennen kuin hän pyytää, niin hän toteaa, että mitä sinä seisot siinä tumput suorina.

Vähemmästäkin menee pääsekaisin.



Päänsekaisuutta lisää juuri se, että välillä hän on niin ihana. Ja sitten taas ei.



Nykyään voin erittäin hyvin ja lapsia jaksan erittäin hyvin. Olen miettinyt, johtuuko se siitä, että lapsia ei tarvitse katsoa niin paljoa, koska he ovat myös isällään. Vai johtuuko se siitä, että minulla on kotona yksi vaatija vähemmän.

Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa.



Muista, että kun järki ja tunne vetää eri suuntiin, niin usko AINA tunnettasi. Se on oikeassa.



Taloudellisesti pärjään. Vähän tiukempaa on, mutta pärjään kyllä.

No, taloudellisesti on _hieman_ tiukempaa, mutta henkisellä puolella porskutan elämäni keväässä. Eksä oli narsisti-juoppo-paskiainen.

Jaksan kotia, lasta ja muuta maailmaa ihan uudella elämänilolla.

Rahaa on vähän vähemmän, mutta nyt ainakin päätän kaikesta itse, eikä mies ole juomassa ruokarahoja. Joskus jää jopa itselle jotain =)



Hyvä kirjoitus nelonen!



Tsemppiä ap:lle.

2 lasta, ei enää jatkuvaa vitutusta "kolmennesta lapsesta" joka kuului perheeseen muttei mitenkään osallistunut perhe-elämään. Lasten kanssa jaksaminen on joskus haastavaa mutta minähän ne kaikki asiat hoidin avioliitossakin..ja onneksi lapset kuitenkin joka toinen vkonloppu isällään.

Rahallisesti pärjään eikä tarvitse olla koko ajan varuillaan, että toinen tyhjentää tilin johonkin omaan menoonsa. Henkisesti elämä on paljon helpompaa yksin lasten kanssa.

kuvasit erittäin hyvin millaista elämä narsistin kanssa on. Teet niin tai näin niin aina väärin. Ihan kuin nauttisi siitä kun saa mut itkemään. Mutta vaikeaa on lähteä. 10v yhteiseloa takana. Jotenkin epäonnistunut olo.

mutta eteenpäin mennään.

Sitä vaan jaksaa kun on pakko.

Kulut olen karsinut minimiin, mutta vähemmällä oppii olemaan.

Hyvin erilaista elämää kuin aiemmin, mutta silti antoisaakin.

Tunnet olosi epäonnistuneeksi, eikä ihme. Mutta muista, että vielä ei ole liian myöhäistä korjata kurssia. Ajattele, jos jäät tuohon ja viisikymppisenä päätät erota. SITTEN siitä elämästä on heitetty 30 vuotta hukkaan. Nyt olet heittänyt VASTA 10 vuotta.



Pelasta itsesi. Pelasta oman hyvinvointisi. Tee itsestäsi parempi äiti.

Jos et pysty siihen avioliitossa, niin lähde. Elämä kantaa. Ihan varmasti.



4

Meillä oli seitsemän vuotta yhteistä takana. Minulla oli myös erittäin epäonnistunut olo kun vihdoin sain lähdettyä. Nyt tunnen itseni voittajaksi. =)